Tarkoitan reesus-negatiivisuutta (Rh-). Olen muistaakseni itse O-. Vereni kelpaa kaikille. Joskus, välillä, tuntuukin siltä.
Eilen kommentin kirjoittaneista yksi näyttää kuuluvan veriryhmään + - 0, koska hän tuntuu olevan kuollut. Hän kirjoitti Mauno Koivistosta ja 25 vuoden takaisesta asiasta, ja tietenkin perättömästi. Asia eli korkotason sääntelyn keskeiset kysymykset hoidettiin lainsäädännöllä 24 vuotta sitten, ja sen jälkeen on käyty läpi kaksi erittäin suurta huonoihin saataviin liittynyttä maailmanlaajuista kriisiä, ja lisää näyttää olevan tulossa.
Tuo ihmistyyppi on ikuinen. Pintapuolisesti asialliselta kuulostavien perustelujen alla on henkilökohtaisia syitä, kuten loukattu turhamaisuus tai luuloteltu vääryys.
Minua kovin huvitti kirjassa (Apunen – Wolff, Pettureita ja patriootteja. SKS 2009 esitetty maininta Paasikiven erosta Suomen Moskovan lähettilään virasta kesäkuussa 1941. ”Sodan jälkiselvittelyissä Paasikivi saattoi vedota siihen, että hän jo helmikuussa 1941 varoitti katastrofiin johtavasta politiikasta. Tosiasiassa riita syntyi siitä, että hänet pidettiin syrjässä tuon katastrofin valmistelusta.”
Eilen puhuttu Tanner muuten oli huono huomaamaan toisten henkilökohtaisia motiiveja niin että hän sotien jälkeen esimerkiksi vakavissaan luotti Väinö Leskiseen ja jopa Aarre Simoseen. Ja puolue hajosi. Ensimmäinen iso tapaus oli osuuskauppaliikkeen hajoaminen 1900-luvun alussa. Hän ei huomannut, että Pellervolaisten (SOK) silmissä hän, Tanner, oli nousemassa liian korkealle. Tanner oli kuvitellut, että osuustoiminta merkitsee yhteisvastuuta, eikä ollut onneksi näkemässä punapääoman sortumista 1970-luvulta alkaen.
Olen toistellut tässä blogissa, joskus jopa nimiä mainiten, miten minulla on ollut iloja kunnia tuntea aivan epätavallisen eteviä ihmisiä. Jotkut olen tuntenut hyvin, muutamat liiankin hyvin.
Jos toisin sanoen älykkyysosamäärä olisi olemassa ja etevyyttä voisi mitata, kyllä se vain niin on, että muutamilla harvoilla huippii reippaasti yli puolentoista sadan.
Vain muutaman kerran, ja silloinkin ulkomailla, olen tutustunut niin älykkäisiin ihmisiin, että he ovat oivaltaneet ja siten käsittäneet ryhtyä korjausliikkeisiin, että juuri tuon älykkyyden takia kukaan ei ymmärrä sanaakaan heidän puheistaan, yhtä vähän kuin heidän kirjoituksistaan.
Ainakin kerran, konkurssin koputtaessa, olen kuullut tuollaisen ihmisen suusta lauseen:” En minä voi olla väärässä tässä asiassa, koska olen niin etevä.” Se oli sen verran reippaasti sanottu, että osasin ryhtyä entistä varovaisemmaksi asianomaiseen nähden.
Kysymyksessä ei siis ollut Paasikivi eikä Tanner eikä Ryti, jotka olivat kaikki sensaatiomaisen lahjakkaita ja tekivät urallaan myös pahoja virheitä.
Mutta asian matemaattinen rakenne on alakoulutasoa. Elleivät kaikki tarvittavat parametrit ole käsillä eli arkikielellä elleivät kaikki tosiasiat ole tiedossa, on todistettavissa, että todistettavaa ratkaisua ei ole. (Muunnelma Gödelin lauseesta). Siis vaikka olisi kuinka fiksu, siitä ei ole aina hyötyä. Was man nicht rechnen kann, darüber muss man schweigen. Luonnollisten lukujen aritmetiikkaa ei voi todistaa kauttaaltaan oikeaksi.
Elämässä yleenskään ei ole etukäteen oikeaksi tai vääräksi todistettuja ratkaisuja, elämä ei ole peruskoulun matematiikalla hallittavissa. Jälkikäteen totuudentietäjiä kyllä tietysti löytyy.
VastaaPoistaAsiasta tulee mieleen pari osuvaa luonnehdintaa:
Veikko Huovinen mietti jossain kirjoituksessaan, miten jälkiviisaus on kaikkein makeinta viisauden lajia. Ja jälkiviisaalla on silmä somassa paikassa, se katsoo taaksepäin.
Ja animaatiosarja South Parkissa esiintyi muutama tuotantokausi sitten jossain jaksossa supersankari Captain Hindsight. Hänen erikoistaitonsa oli aina katastrofin tapahduttua ilmaantua paikalle, ja kertoa miten OLISI PITÄNYT toimia. Apurinaan mainiolla sankarilla oli kolme hanhea, joiden nimet olivat Shoulda, Coulda ja Woulda.
Vahingosta viisastuu.
PoistaNiinpä. Ja virheistä voi myös viisastua. Jos on kykyä myöntää, milloin tuli tehtyä virhe.
PoistaKun aikoinaan olin paljonkin tekemisissä erilaisten yritysten johtoportaiden kanssa, huomasin etteivät he olleet lainkaan niin tyhmiä kuin heidän joistakin päätöksistään voisi kuvitella. Kyse on siitä, että johtajat tekevät päätöksiä niiden tietojen pohjalta, jotka heillä sillä hetkellä on tai olettavat olevan.
VastaaPoistaHarvoin eteen tulee aivan surkeita päätöksiä (vaikka tulos olisikin surkea), vaan informaatio on ollut väärää, ymmärretty väärin ja/tai olosuhteet muuttuneet. Ei siis ole huonoja päätöksiä, vaan huonoja tietoja. Tämä pätee tietysti myös poliittisiin päättäjiin.
... Tuo ihmistyyppi on ikuinen. Pintapuolisesti asialliselta kuulostavien perustelujen alla on henkilökohtaisia syitä, kuten loukattu turhamaisuus tai luuloteltu vääryys. ..."
VastaaPoistaOn kysymys myös tragedioista joista sinä tiedät yhtä vähän kuin minä. Turhamaisuuttaan kukaan ei itsemurhaa tee, en usko.
Kaikki asiat on helppo selittää jälkeenpäin. 90% sodista ei käytäisi jos lopputulos tiedettäisiin, muutenhan kaikki on järjetöntä. Tai en tiedä kuinka järjellistä sodankäynti muutenkaan on, minut koulutettiin kirjuriksi ja sain korpraalin jämät. Reservinkorpraalina olen harrastelijabiologi ja ajattelen että parintuhannen vuoden kuluttua epäonnisimmat jälkeläisemme mussutavat taas Apinaleipäpuun oksalla banaania. Eivätkä hyräile Bachia. He hytisevät yön kylmyydessä, palelevat, kopeloivat toisiaan, ja hädissään kopuloivat. Tai koska heillä ei ole muutakaan tekemistä kuin olla tekemisissä toistensa kanssa kun vihamielinen pimeys saartaa heidät. Ja aamulla Aurinkoa on taas yhtä vittumaisen mairean näköinen kuin eilen ja onneksi samassa paikassa kuin eilen. Eli voi rauhassa kävellä Pähkinämetsää ja alkaa syömään pähkinöitä. - Näin vuosituhannet vierivä vuosituhansista toisiinsa. Ja elämä jatkuu, elämä.
Tuohon täydentäisin aiempien aikojen synkän vitsauksen: Kaksintaistelut. Ne jos mitkä olivat itsetuhoisia oman ylpeyden ja turhamaisuuden ilmauksia. Euroopassa tuhannet miehet kuolivat niissä aivan hyödyttömästi. Asia oli kovasssa suosiossa myös Venäjällä ja yksi jos toinen mielellään koko itsensä loukatuksi olemattoman vähäisistä syistä vaatien aamunkoitteessa hyvitystä käyden kaksintaistelua pistooleilla tai miekoin. Kovin usein toinen kannettiin sieltä pois ja toinenkin saattoi olla haavoissaan. No, pääsinpäs saivartelemaan taas..
PoistaMuistan, Aleksandr Puškin myös. Etkä sinä mielestäni saivartele. (Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ei muiden.)
PoistaSuosikkini näistä kaksintaisteluissa päivänsä päättäneistä oli Mihail Lermontov. Venäläisen kirjallisuuden ehdottomia klassikoita. Karkoitettiin jonnekin hevon kuuseen ratsuväenupseeriksi. Joutui kaksintaisteluun, kun kehoituksista huolimatta jatkoi toistuvasti leukailua toiselle upseerille. Ja siihen kuoli.
PoistaJoo, maailma varmaan menetti hienoa runoutta, mutta olihan tuo venäläinen versio aiheesta, kun mies teki mitä miehen täytyy tehdä.
Itse olen opetellut hillitsemään terävää kieltäni.
" ... Itse olen opetellut hillitsemään terävää kieltäni." ...
PoistaMinäkin olen yrittänyt. Eikä kovin montaa kertaa turpiin oo tullut paitsi kerran. Löi heinäseipäällä mua. Mutta tämäkin tapahtui silloin jo kun mulla oli vielä penikkatauti ja täytyi kolistella sarvia muiden nuorten hirvivasojen (Alces alces) kanssa. Vaarina on kiva olla. Ei tartte pistää kun Eykaplytuspastilli poskeen ja tuupata lisää vauhtia keinutuoliin. Sillain illat rattosasti menee. Edes ja takaisin. Vaikka telkkaristakaan koskaan nykyisin enää ei tuu mitään kahtomisen arvoista. Jotain vaan kummallisia tosi-tosi-on-onpas-juttuja. Että mennäänkö huomenna naimisiin vaikkei olla ennen nähty? Emminä kyllä arvais. Mutta omapahan on asiansa.
Olen tuntenut joitakin huippuälykkäitä ihmisiä jotka ovat oikeasti fiksuja. Sitten on yllättävillä paikoilla sellaisia jotka esittävät fiksua mutta jopa minäkin olen nähnyt ettei katetta ole. Se, että suuvärkki toimii ilkeästi tahi liukkaasti ei tee ihmisestä älykästä saati viisasta. Vanha sanonta: "Viisas ei ryhdy niihin tyhmyyksiin joista älykäs nipinnapin selviytyy nokkeluudellaan", pitää hämmästyttävän usein paikkansa.
VastaaPoistaPoikkeuksellisen älykkäistä ihmisistä olen havainnut että yleensä ovat pohjattoman laiskoja ja pyrkivät kaiken delegoimaan muille pitäen saavutusta jotenkin älynsä osoituksena. Se vaan yleensä kääntyy heitä itseään vastaan kun omat taidot ja kokemus eivät kartu ja joutuvatkin lopulta hyvin riippuvaisiksi niistä jotka ovat jotain viitsineet ja sitä myöten oppineet. Suuria ajatuksia ja keksintöjä yleensä tekevätkin Edisonin hengessä vain ne jotka ryhtyvät ja tekevät ja usein virheiden kautta saavuttavat suuria oivalluksia.
Markku Lankisesta oli pari päivää sitten muistokirjoitus Hesarissa. Olin läheinen ystävä hänelle, siis nuoruudessa. Viidennellä luokalla keskikoulussa meille tuli Ammatinvalintaohjaaja joka testasi meitä. Teki ÄO testit. Testin tulokset olivat luottamuksellisia, totta kai, enkä minäkään koskaan saanut tietää minkä tason imbesilli olen. Mutta huhu levisi että... että tämä testintekijä joutui epätoivoon kun tämä Markku eli Lanksu meni aina vaan eteenpäin. Siltä siis loppu taulukko mitata Markun älykkyyttä.
VastaaPoistaEn tiedä onko tämä edes mahdollista. Mutta oli Markku älykäs.
Tiedä häntä. Markussa ei koskaan ollut mitään ilkeyttä. Hän oli köyhistä oloista kotoisin, tottunut ottamaan toiset ihmiset huomioon. Mutta tyhmyyttä hän ei sietänyt, alkoi tuhista. - Muistan, kun kerran Forssan Kultajyvässä olimme toista tuntia keskustelleet syvällisesti, erittäin syvällisesti - siis minun mielestäni, niin Lanksu vilkaisi kelloaan ja sanoi "kuule, multa lähtee viiden minuutin kuluttua bussi Helsinkiin. Että täytyy lopettaa tää paskanjauhaminen". - Eikä hän millään pahalla sanonut sitä, tietenkään. Vaan faktana.
Wittgenstein kirjoittaa Tractatuksen esipuheessa, että kirjan avainsisältö on juuri siinä, mitä siinä ei käsitellä. Avain siihen erikoiseen ajatukseen, johon kirja päättyy, on mielestäni lähinnä nelosluvussa, jossa kauniisti todetaan, että kielen muodostavat loogiset lauseet eivät voi esittää varsinaista todellisuutta vaan ainoastaan esittää todellisuuden sisäisiä suhteita. Tämä on avain sen ymmärtämiseen, mistä emme voi puhua vaan minkä voimme vain tuntea.
VastaaPoistaGödelin epätäydellisyyslause on muuten paljon laajempi kuin mitä esität. Se esittää, että mikä tahansa vähintään aritmetiikan käsittävä looginen järjestelmä sisältää todistamattomia lauseita. Eli kyse on inhimillisen tiedon perimmäisestä rajasta. Vaikka meillä olisi kaikki mahdollinen lähtötieto hallussa, löytyy lause, jota ei voi todistaa. Ja jos lisäämme apuhypoteesin, joka mahdollistaa tämän lauseen todistamisen, ilmestyy jonnekin muualle vähintään yksi uusi todistamaton lause. Näin siis riippumatta siitä, kuinka eteviä olemme.
Eräs erittäin etevä professori esitti aikanaan peruskurssiluennolla, ettei koskaan saa kysyä, mitä sähkö, energia tai massa ovat. Se kuuluu teologeille. Insinöörille ja luonnontieteilijälle riittää tietää, miten nämä perustavanlaatuiset suureet käyttäytyvät eri tilanteissa. Näiden suureiden platoninen olemus ei ole oikeastaan edes kiinnostavaa, sillä sitä ei tarvita mihinkään käytännön sovellukseen.
Jotenkin minulla on tunne, että nämä kolme ajatusmallia ovat kaikki saman ilmiön eri piirteitä. Ja siitä ilmiöstä itsestään, näin epäilen, on pakko vaieta.
"Eräs etevä professori esitti aikanaan, ettei koskaan saa kysyä, mitä sähkö, energia tai massa ovat. Se kuuluu teologeille."
PoistaOlikohan arvon proffa heittänyt tuon vitsinä vai tosissaan. Laajemmin sovellettunahan tuo olisi vaarallinen, totalitarismiin johtava periaate.
Sopii nuo kysymykset kirjailijoillekin. Juha Seppälä: Mitä sähkö on.
PoistaKyllä se oli ihan tosissaan esitetty ajatus. Ja aivan järkevä. Kyse on siis siitä, että tiettyjen fysikaalisten perussuureiden platonista olemusta, substanssia, ei pidä pohtia. Luonnontiede ei kerro mitään siitä, mitä ne "todellisuudessa" ovat. Sen sijaan meillä on kokeisiin perustuvia luonnonlakeja, jotka kertovat, miten nämä perusolennot käyttäytyvät suhteessa toisiinsa.
PoistaVoimme siis vaikkapa todeta, että sähkökentässä varattu hiukkanen kokee tietyn kiihtyvyyden. Samoin meillä on täsmällinen ilmaus, joks kertoo, millaisen sähkökentän tietyn tyyppinen varaus synnyttää. Kumpikaan näistä laeista ei kerro, "mitä" sähkövaraus ja sähkökenttä ovat, mutta tämä kysymys ei ole mielekäskään, koska sen vastausta ei tarvita mihinkään. Fysiikka toimii joka tapauksessa.
Tällainen varoitus on puolestaan mielekäs siksi, että kovin moni fuksi on pilannut terveytensä pohtimalla liikaa, mitä sähkö on: "Kun mä fuksina tänne taapersin,/ en tiennyt mitä sähkö on./ Meni innnosta pieni pää sekaisin;/ oli laulukirja tarpeeton."
On siis hyvä, että opiskelijoita varoitetaan hedelmättömästä filosofisesta pohdiskelusta ja ohjataan suuntaamaan energiansa hyödyllisempiin asioihin, kuten elektroniikan rakenteluun, hakkerointiin, kenttäyhtälöiden tutkimiseen tai viinaan, lauluun ja naisiin. Sinuhe egyptiläisessä kuvattu egyptiläisten pappien tapa ajatella, että on parempi opiskelijan remuta ja rellestää kuin kysellä "miksi?" on terve ja kypsä suhtautumistapa maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin.
No juu, myönnetään, että on kokolailla hyödytöntä pohtia, mitä esimerkiksi se sähkökenttä perimmältään on. (Magneettikenttähän on tarpeeton oletus, kun yhdistetään suhteellisuusteoria sähkökentän teoriaan.) Kentässä on vain jokin energiamäärä tilavuusyksikköä kohti ja sillä on tähän liittyviä voimavaikutuksia. Mutta teologeja ei asiaan pidä sotkea, ettei mene höpöhommaksi.
PoistaTämähän on suorastaan sivistävää. Erään erittäin etevän professorin (Voipio) teoreettisen sähkötekniikan kurssit olivat niin vaativia, ettei jäänyt panoksia filosofoida, mitä sähkö on.
Poista
VastaaPoistaAjattaren Ihatsu ja Uitto perheet Teiniasuineen, niin ja Valintatalo vatupassissa !, niin tekivät historiaa HesaCitySuomessa siinä kuin Barbie maailman, siis maailmanhistoriaa. Kiva kun Kansallismuseossa remppojen ja raksaamisen välissä oli Barbie kattaus.
Ajoin ratikalla ohi vikapäivänä ja oliko ilmainen sisäänpääsy kun jono oli pitkä. Jono museoon, tyhmä. Lapsiperheitä.
Lintsille sentään on aina vapaapääsy. Miksi. Kun ei ole veronkanto-oikeutta. Pitää älytä ja olla nöyrä perheille toisin kuin voutivoimaisen esivaltamme. Häpeä. Sitten se Ajatar.
Mikähän se niistä Uitto-Ihatsujen osuuskassoista tekikään Interosuuskassallista. Yrittäjän Osuuspankki Kalevankadulla Kosmosta vastapäätä. Siellä tehtiin mitä Siemens Deutschella tai Krupp Commerzilla eli uudistivat itsellensä, ja kaikillekin pakosta, maailmaa rahalla. Asiakkaathan jo oli hevosvetoiset ratikat kaduilla kuin sähköratikkaa odottamassa tai tykkivarikot mörssäreitä täynnään vain pitkiä teräsputkia venttaamassa.
Rahan piti olla vain tuotantotalouden lisuke, mutta se itse teollistettiin, massatuotettiin ekaksi. Saa sen toisinkin päin sanoa kuten nykyisin että häntä heiluttaa koiraa eli the tail wags the dog. Talous seuraa rahaa jos vaikka vain sellaisen kuvakin. Kuten nikkelimarkasta voisi tietää.
Ja rahareformista, saamamiesten leikaamisesta pappiChydenius -ja myöhempien aikojen setelienleikaamisesta Kremlin ja Cityn silmien alla, Tornista katsoen. Hyvä ilmaus tälle Lehman viikolle: Rahaydinreaktio. Jälkien peittelyyn keskityttiin 11.9. HS Holmström jutussa, sen lopussa ihan sekasorto-komiasti.
Olikohan tuolla Uittojen ja Ihatsujen osuuskassalla ihan alkuun vielä lisämaksuvelvollisuuskin eli konkurssimahdollisuus ? Nythän OKO joutuu muunkin liikarahansa päälle myymään jotain omistajalainaa 5% tuotto. Vaikka ei tämäkään kiusa tunnu riittävän Kari Stadighille joka murjottaa kun osuuskuntaa ei voi vallata! Mutta saatiinhan OKO takaisin Wahlroosin ruotuun, Finanssialan Keskusliittoon, mistä Karhinen läksi ovet paukkuen ja nyt professoroi Suomiylpeänä elantoa meille kuin Tanner osuuskunta- ja nuorisoseurahengessä. Työväentaloa. Kartanoväen ulottumattomiin. Meille eikä rasistiselle korskeistolle. Johan niiltä oli opittu puristamaan. Miksi hellittää ?
Vaivaisille suoja kuntaverolla ja opetukselle taso valtion toimesta. Kaikille eikä säätiöidysti maksaville. Sinnehän puuskatuulet nyt kutovat velkarysää opintotoiveikkaille. Et ole kuullutkaan?, no seuraa vaikka hupisarjaa vääränrehtorin valinnasta tänä syksynä Helsingin Yliopistossa. Uusiksi menee ja nauruargumentein, valhepuhein mutta Finssilaitoksen laariin kuten jo kohta 30-vuotista sotaa, Ei vain Westfalenia kuulu. Ei ennen nälkää ja se tulee vasta sodasta. Piankin?
Tästä jos Tiedekulmassa kivoissa Crazy World keskusteluissa jatkettaisiin niin voisi alkaa todellisuuskin, ihan se emppiria kääntyä näkyviin. Ei kannattane vaivautua. Ei frakinkinliepeistä tai helmoista ote enää pidä. Socialreality, seurakuntaelämästä irtikaranneena, kahleettomana mutatioi kaiken aikaa ja varsinkin sokaisuvalaistuna tv-sohvalle. On siellä lisäksi geenikirurgejakin vai miksi noita lakinoitia kutsuisi. Luontoa auttamassa. Ajatar 2018, Sari Ihatsu lopettaa ennen perikatoa kun Forumin ostanut Blackstone nostaa vuokria.
Joo, sen Sari jätti sanomatta että hän saisi jotenkin oudosti vuokrarahat tältä Blackstonelta taseeseensa ja että ne olisivat höyhenkevyttä velkaa. Forumissa Mannerheimintiellä kun taseen omapuoli kvanttiteoreettisesti jotenkin varallisuuskasvaa. Siksihän se, Forum on uudelleeen kohta myyntikelpoinen, tyhmäkö olet Sari. Kunhan vain meille kiskurivuokraa maksat, kuten myyjättäresi. Sellaista painovoimaa pakoon tosin lennähti Huuhkajaperhekin vaikka palomiehet kerta kerralta hellästi nostivat poikaset Simonkadulta takaisin harjalle.Jukka Sjöstedt
Oo miinushan se minnäi. Kätevä olla yleisluovuttaja. En suosi SPRää enää, rajansa se on verenimennälläkin oltava.
VastaaPoista