Jotain kymmenen miljoonaa eri väriä ihmisen silmä erottaa. Ikkunassani ja kuistillani vihreät vaihtuvat monta kertaa päivässä ja pitkin vuotta.
Edes Nikonin kalliit linssit eivät toista värejä samalla tavoin, Kutakin on palettinsa. Paras käyttämistäni objektiiveista on Leican Summilux, siis filmin ajalta. Ero saman valmistajan Summicroniin oli selvä, pastellisempi, erittäin hyvä kasvavan ja höylätyn tai veistetyn puun kuvaamiseen ja mainio siis myös ihmisen ihonvärille.
Nähtävästi vanGoghilla oli halu laittaa väreihin joukkoon jotain aivan mahdotonta, kuten keltaista. Ja Cézanne saattoi jättää jonkin perusvärin pois tavalla, jonka katsoja huomaa, kuten paljaan punaisen tämän kirjoituksen kuvasta.
Kun kävin sitä Pohjankirjaa varte läpi tuhansia kuvia, oli entistäkin enemmän ihmeissäni, miten vähän hyviä maisemia suurilta soilta on maalattu. Vlokuvissa tunturien etäisen sinisyyden yhtyminen taivaaseen ei yleensä saa valokuvissa oikeutta, mutta maalatessa siihen tarvittaisiin joku Munch, jolla tuntuu olleen aivan erikoinen suhde sinisen eri vivahteisiin.
Lapissa kävijöistä moni huomaa tämän värimaailman outouden, mutta ei kovin moni sen syytä. Yhden kirjoituksen otin antologiaan juuri siksi, että tämä seikka oli tuotu esiin.
Väreillä ja väritauluilla ei ole oikeastaan suurta merkitystä. Kumpi minua itseäni miellyttää musiikissa enemmän, h vain B?
Olen ruvennut pitkästä aikaa jopa polttamaan tietokoneelta CD-levyjä kuunnellakseni olohuoneen isoilla Beoilla jotain, kuten tänään Bachin Die Kunst der Fugen sitä versiota, jonka esittää jousikvartetto, Emerson Quartet.
Sen topologia tulee puutalossa niin mainiosti esille. Se on jopa Bachin tuotannossa niin erikoinen teos, että en kuvaamiseen sopisi ehkä parhaiten juuri algebrallinen topologia.
Tämän hetken huippuhyvän tarjonnan kurimuksessa saattaa unohtua, että ihmisen tulee pysyä uskollisena keskinkertaisuudelle. Ellei hän tee sitä, kuinka hän enää tuntisi peilikuvaansakaan?
Vaikeasti muistiin palautettavia teitä tulin kerran hankkineeksi Leusinkin johtaman Hollannin poikakuoron levyn Bachin kantaatteja. Näyttäisi siltä, ett johtaja on luopunut - ehkä eläkkeellä – ja kuoro kukaties hajonnut.
Sekään ei näytä varmalta, että verkosta löytyvä myyntipaikka (Discogs) toimisi tai ainakaan lähettäisi tilattuja ja maksettuja levyjä. Ne on valmistettu noin kymmenen vuotta sitten, ja hinnaksi ilmoitetaan 14 euroa 5 CD:n pakkaus maininnoin, että halvemmallakin lähtee...
Hollanti ja Belgia ylpeilevät maailman parhaisiin kuuluvilla barokkimusiikin kokoonpanoilla. Maasakin Suzukin joukkokunta on hienonhieno kuoroissa, mutta solistit eivät aivan pärjää Gardinerin väelle ja siten teosten soljuminen ei ole ihan samaa luokkaa. Mutta hollantilaisten poikakuoro nostaa vedet silmiin ja muutamat solisteista ovat vähintään täydellisiä. Kokonaisuus on keskinkertainen. (Minulla on kaikki Bachin yli 200 kantaattia neljänä tai kuutena sarjana, ja kaksi lapsenlasta Cantiksessa laulamassa mm. Niitä. Ei huono!)
Discogs itse ei kyllä lähetä kenellekään yhtään mitään. Se on kauppapaikka, jossa on myymässä kymmeniä tuhansia myyjiä ympäri maailmaa, suurin osa heistä yksityishenkilöitä. Ja siellä on toki käytössä palautejärjestelmä kuten kaikilla vastaavilla sivustoilla. Jos tietyllä myyjällä on ollut vaikka 500 asiakasta ja 99,5 % heistä on antanut positiivisen palautteen, niin kyllä se jostakin kertoo. Jos käy huonosti niin myyjälle valittaminen yleensä toimii, ja jos ei toimi niin viimeistään PayPalille valittamalla saa rahat hyvin suurella todennäköisyydellä takaisin.
VastaaPoistaJa kymmenen vuotta vanhan viiden CD:n pakkauksen hinnaksi 14 euroa on aivan normaali. Siitä lähtien kun tulivat ensin vertaisverkot ja sitten suoratoistopalvelut, CD-levyjen jälkimarkkinat ovat olleet ostajan markkinat. Brittien Amazonista esimerkiksi saa lukemattomia käytettyjä CD-levyjä yhdellä Englannin pennyllä kappale (+ postikulut; Suomeen yleensä 2,70 puntaa eli noin yhtä monta euroa).
Discogsin todellinen ongelma on, että ns. metadata on laadultaan usein surkeaa. Siellä on tiedot noin 10 000 000 eri äänitejulkaisusta, ja niissä on valehtelematta yli 10 000 000 virhettä (olen itse korjannut muutamia tuhansia).
Talvella pitäisi kuljeskella enemmän metsässä katselemassa syvää kuusenvihreää. Keväällä silmä hullaantuu kaikista vihreän vivahteista, mutta on niitä sävyjä kesemmälläkin, tästäkin ikkunasta näkyy ainakin paria kymmentä erilaista puuta ja pensasta. Talvella tämän ikkunan alla on ikivihreitä vuorimäntyjä, tontilla lisäksi mahoniaa, marjakuusta ja mäntyjä, kauempana pilarituijia ja kuusiakin.
VastaaPoistaHuono maalari ei onnistu saamaan silmää miellyttävää vihreää kankaalle. Puuta on vaikea valokuvatakin. Täällä kylässä oli muuten hauska pieni näyttely, Kaj Stenvallin tauluja Trumpista ja Putinista - ei niistä eroon pääse missään. Olkoon, saihan nauraa vähän väliä, harvemmin taidenäyttelyssä. Oli se ankkakin mukana. EG