Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Kaunis runo, mutta onko se tosiaan Arkhilokhosta? Klassinen kreikkani ei ihan riitä ymmärtämään tekstin hienouksia, mutta minusta näyttäisi kovasti, että olet yhdistänyt kaksi eri runoa. Toinen on se tunnettu ja paljon lainattu runo, jossa Arkhilokhos muistelee puskaan heittämäänsä kilpeä. Nimenomaan kilpeä (ἀσπὶς) ei keihästä (δόρυ).
Mielestäni olet ottanut tämän juopuneena kilpeen nojailun tästä jälkimmäisestä runosta, jossa Arkhilokhos kuvaa suhdettaan keihääseensä
Eli vapaasti kääntäen (muinaiskreikkalainen mitta kalevalamittaan vaihtaen):
Keihäs mitta viinojeni, keihäs leipäpuntarini Keihäs tuki juopottelun.
Kovasti epäilen, että olet yhdistänyt tämän jälkimmäisen runon palkkasoturin elämää kuvaavan pätkän tuohon tunnetumpaan. Liitos on hieno, mutta en enää menisi sanomaan sitä käännökseksi vaan omaksi luovaksi työksesi. Tokihan on mahdollista, että sinulla on jokin kolmas fragmetti, josta olet kääntänyt suoraan.
Tosin minulle tuo pikkusana δ᾿ viimeisessä säkeessä synnyttää vaikutelman siitä, että keihääseen nojailu juodessa ei ole vain sotilaan rauhallista levytystä. Vaikka tuota sanaa ei käännetä, sillä on oman käsitykseni mukaan pikkuisen "kuitenkin"-sanan tapainen vivahde. Eli Arkhilokhoksen ajatus voi olla, että toimeentulon mittana toimivaan keihääseen nojailu eli taisteluvalmiuden säilyttäminen on hänen ammatissaan tarpeen myös juopotellessa.
Erastotenee analyysiin ei ole lisäämistä, paitsi se, ettei meillä ole juurikaan tietoa näiden tai muiden tuon ajan runojen yhteydestä. Tallella on riekaleita. Mielenkiintoista ja merkittävää on, että Arkhilokhos ja saman ajan Sapfo loivat jo 2500 vuotta kestäneen käsityksen runoudesta. Yhtenä monista tunnen, ettei tätä tasoa ole koskaan ylitetty ja niin olen pää edellä keskellä arvoitusta, miten suunnilleen kaikki todella tärkeä maailmassa syntyi muutaman vuosisadan aikana - runous, filosofia, suuruskonnot, suurkulttuurit...
Tuo oli parasta Kemppistä pitkään aikaan! Lyhyestä näet virsi kaunis.
VastaaPoistaEi ole ollut helppoa silloinkaan, miehen elämä.
VastaaPoistaKaunis runo, mutta onko se tosiaan Arkhilokhosta? Klassinen kreikkani ei ihan riitä ymmärtämään tekstin hienouksia, mutta minusta näyttäisi kovasti, että olet yhdistänyt kaksi eri runoa. Toinen on se tunnettu ja paljon lainattu runo, jossa Arkhilokhos muistelee puskaan heittämäänsä kilpeä. Nimenomaan kilpeä (ἀσπὶς) ei keihästä (δόρυ).
VastaaPoistaMielestäni olet ottanut tämän juopuneena kilpeen nojailun tästä jälkimmäisestä runosta, jossa Arkhilokhos kuvaa suhdettaan keihääseensä
ἐν δορὶ μέν μοι μᾶζα μεμαγμένη, ἐν δορὶ δ᾿
οἶνος Ἰσμαρικός· πίνω δ᾿ ἐν δορὶ κεκλιμένος.
Eli vapaasti kääntäen (muinaiskreikkalainen mitta kalevalamittaan vaihtaen):
Keihäs mitta viinojeni, keihäs leipäpuntarini
Keihäs tuki juopottelun.
Kovasti epäilen, että olet yhdistänyt tämän jälkimmäisen runon palkkasoturin elämää kuvaavan pätkän tuohon tunnetumpaan. Liitos on hieno, mutta en enää menisi sanomaan sitä käännökseksi vaan omaksi luovaksi työksesi. Tokihan on mahdollista, että sinulla on jokin kolmas fragmetti, josta olet kääntänyt suoraan.
Tosin minulle tuo pikkusana δ᾿ viimeisessä säkeessä synnyttää vaikutelman siitä, että keihääseen nojailu juodessa ei ole vain sotilaan rauhallista levytystä. Vaikka tuota sanaa ei käännetä, sillä on oman käsitykseni mukaan pikkuisen "kuitenkin"-sanan tapainen vivahde. Eli Arkhilokhoksen ajatus voi olla, että toimeentulon mittana toimivaan keihääseen nojailu eli taisteluvalmiuden säilyttäminen on hänen ammatissaan tarpeen myös juopotellessa.
Nonni!
PoistaErastotenee analyysiin ei ole lisäämistä, paitsi se, ettei meillä ole juurikaan tietoa näiden tai muiden tuon ajan runojen yhteydestä. Tallella on riekaleita. Mielenkiintoista ja merkittävää on, että Arkhilokhos ja saman ajan Sapfo loivat jo 2500 vuotta kestäneen käsityksen runoudesta. Yhtenä monista tunnen, ettei tätä tasoa ole koskaan ylitetty ja niin olen pää edellä keskellä arvoitusta, miten suunnilleen kaikki todella tärkeä maailmassa syntyi muutaman vuosisadan aikana - runous, filosofia, suuruskonnot, suurkulttuurit...
VastaaPoistaMinne e.Kr. katosi?
VastaaPoista