Luulen, että Venäjällä, USA:lla ja Suomella on tiedot Putinin ja Trumpin yksityisestä keskustelusta Helsingissä. Vanhana tuomarina näin lehdistötilaisuuden televisioinnissa, miten Trump lysähti keskustelun siirryttyä loppupuolella Venäjän sekaantumiseen hänen valintaansa.
Olen katsellut, miten asianajaja romahtaa ja rapisee pitkin lattiaa, kun esimerkiksi päämies kesken kaiken tunnustaa rikoksen, jonka asianajaja on jutussa mitä jyrkimmin kiistänyt. Se oli muuten isäni Kullervo, joka asianajajana kuunteli Helsingin raastuvanoikeudessa Hannu Salaman tämän suoraan tuomioistuimelle lähettämän tunnustuksen tarkoituksesta pilkata termin oikeudellisessakin mielessä Jumalaa romaanillaan ”Juhannustanssit”.
En ollut tuolla kertaa kuuntelemassa, vaikka toimin salkunkantajana eli viestinviejänä ja aineiston hankkijana asiassa. Salaman kirje oli kirjallinen teos, ja sen oikeudelliseen merkitykseen olisi tullut suhtautua samalla tavalla kuin runon, tai romaanin.
Paitsi että sotilastiedustelulla lienee keskustelu nauhalla.
The New Yorker julkaisi nyt kirjoituksen ”A Theory of Trump Kompromat”.
Aihe on ajankohtainen: millainen ote Putinilla on Trumpista. Kirjoituksen kompromat eli hajautettu joukko epäedullisia tietoja tuntuu vähän haetulta. Itse olen arvaillut vanhoja rahalainoja ja niihin liittyen aivan liian läheisiä suhteita liikemiehiltä vaikuttaneisiin venäläisiin, jotka eivät sitten olekaan vain liikemiehiä.
Tiedän suomalaisia merkittäviä liikemiehiä, jotka ovat suorastaan vetäytyneet Venäjän markkinoilta, koska siellä ei etenkään nykyisin mitenkään voi toimia laillisesti. Se on Venäjän yksi ongelma, jotka venäläiset itse eivät ehkä käsitä.
Liiketoiminta ei tarvitse toimivaa oikeuslaitosta oikeusturvan tarpeen vuoksi vaan voidakseen tehdä laskelmansa. Maassa jossa on oikea oikeuslaitos, voi luottaa siihen, että riidat ratkaistaan joskus ja lopullisesti.
Mietiskelin taannoin, miksi dronet nähdään esimerkiksi keinona kuljettaa paketteja asutusalueella ja ainakin toistaiseksi vähäisempinä sotatarvikkeina.
Käsitykseni mukaan olisi jo teknisesti mahdollista toteuttaa kärpäsen näköinen ja kokoinen laite, joka olisi varsin hyvä sisätiloissa tapahtuvaan katselemiseen ja kuuntelemiseen.
Ehkä seuraava vaihe olisi kukkakärpäsen kokoinen ja sitten kirvan kokoinen. Siinä olisi turvamiehillä ihmettelemistä, koska ilman värähtelyyn reagoiva ja siten helposti löydettävä mikrooni ei olisi välttämättä tarpeen. Jo käytettävissä olevalla tekoälyllä videokuvat henkilöiden huulista kääntyvät virheettömäksi tekstiksi, joka myös mahtuu pieneen tilaan, kun kärpänen kutsutaan kotiin.
Ajatukseni on johdettu ihailemistani muurahaisista, joiden biomekaniikka on fantastinen. Lähtökohtana on ulkoinen tukiranka ja myös tietoa, miten pienessä mittakaavassa voi toimia, kun signaalijärjestelmä on haju. On perhosia jotka löytävät parinsa haistamalla usean kilometrin päästä.
Kreml piti peukkua pystyssä Trumpille, koska hän halusi palauttaa suhteet normaaliksi Venäjän kanssa. Se, että Venäjä olisi pystynyt vaikuttamaan äänestäjien käyttäytymiseen Yhdysvalloissa tuntuu uskomattomalta. Prof. Stephen F. Cohenin mukaan on mullistavaa, että Trump ajaa uutta Venäjän politiikkaa sisään vastoin eliitin tahtoa.
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=QGSZLZ6WYU8
Obaman hallinto yritti myös aloittaa suhteet alusta. Sitä kai Hillary Clintonin ja Sergei Lavrovin reset-nappulan painaminen tarkoitti. Edellisenä vuonna Venäjä oli mennyt rajan yli Georgiaan.
PoistaMutta eihän se käynyt kun Obama on neekeri...
PoistaKukapa EI haluaisi olla kärpäsenä katossa, pl. ehkä kärpänen itse? Tiedä häntä. ”mitään numeroo” ne siitä ei silti halua tehdä että kävelevät imunystyräjaloillaan pää alaspäin... ehei-ei, ei ne huvikseen sillain kävele. Vaan he... no, emminä tiedä minkä takia tykkäävät kuljeksia niin? Arvelisin että... jostain syystä? |olen amatööribiologi, en asiantuntija. tai edes everstiluutnantti. kukaan vakavastiotettava televisiotoimittaja ei koskaan suorassa lähetyksessä tuu kysyy multa mitä mieltä olen Trumpista tai Kauppatasevajeesta tai Ilmastomuutoksesta tai EUsta eikä kukaan ihana ja (sensuroitu) mutta silti suulas toimittaja-akka arvuuttele kanssani seuraavaa Euroviisuvoittajaa...voi ei, ei... (pillahtaa itkuun)}
VastaaPoistaMuurahaiset (Formicidae) ovat toistasataa miljoonaa vuotta – lyhyt ajanjakso maailmankaikkeudessa - tienneet, mitä tekevät. Ja tietävät nykyisinkin. Ihminen – luomakuntamme Kruunu (heh, heh, hehewewhh heh )- on sekoittanut systeemit niin etteivät ainakaan murkut niitä pysty enää... no, korjaamaan. Auringon erään (navoistaan hieman litistyneen, omaa laskennallista akseliaan vastaan huojuvan, etc.) planeetan korjaamiseen heidän "eväänsä eivät riitä". Surullista. Tai sitten ei. Mikrobit - planeettamme todelliset hallitsijat, ajattelevat, jos viitsisivät ajatella, koska ajatteleminenhan tietyllä jo saavutetulla intellektuaalisella tasolla on pelkkää ajanhukkaa – että ”aikansa tinasivat, kaiken pilasivat, ikävä heitä ei tuu, tähän päättyi elomuoto tuo muu”.
Ps. Runoilijaa minusta ei saa, kirveelläkään. Vaikka veistäisitte Sata Vaivaisukkoa - ja kaikki näköisiä. Mutta insecteistä tiedän juuri sen verran mitä olen lukenut, ja kerännyt. En usko että kukaan muukaan heistä sen enempää tietää? Olen lukenut mm. että Pikkuriikinkukkokehrääjän (Saturnia pavonia) koiras pystyy vainuamaan naaraan sukupuolieritteen (feromonimolekyylit) jopa 11 kilometrin päästä. - Ohoh.
En tiedä miten tämän sanoisi, tiedän vain että sanoo tämän miten tahansa, joku teistä aina loukkaantuu. Ja syystä.
VastaaPoistaMikä on Harmillista.
Mutta kun lukee ihmisistä kirjoitettuja elämänkertoja, usein niistä tulee ärtynyt olo, eikä sekään ole kivaa. Ajattelen näitä ”kansakunnan kaapin päälle tungettuja kipsipäitä”... kaikki he syntyvät jossain, mitä pienempi paikkakunta sen parempi, ja aina ovat koulukiusattuja, muukin on ihan päin p-settä: mutta opettajat jo alakansakouluaikoina näkevät että ”tuosta villestä muuten tulee jotain”... niinkun Villestä myöhemmin sitten tuleekin. – Mutta tämmöset elämenkerrat – oi – on kammottavia. Toisenlaisetkin elämänkerrat voivat olla yhtä kammottavia, enkä – en, en, en! – puhu nyt Björn Walhroosista.
Stephan Fry. Ja te siis väitätte että ette tunne häntä... No, jopas jotakin. (Muista mahd. ongelmistanne en halua kuulla.) Häneltä on nyt suomennettu kakkososa elämänkerrasta. Hän suomii siinä lähinnä itseään, mutta välillä muistelee myös muita ihmisiä joita elämänsä varrella on tavannut... joita on enemmän kuin pirusti. Kiltti hän on kaikkia kohtaan, liikakiltti jopa, mutta epärehellisyydestä häntä ei voi syyttää. Tai että hän kaunistelisi asioita.
esimerkiksi
hänet on, vähän yli 22 –v, ex-Cambridgen näytelmäkerhon stipendiaattina ja muiden yhtä käsittämättömien ansioidn takia palkattu ensimmäiseen elokuvaan. Jossa hänen roolinsa on tietysti hyvin vaatimaton. Eikä hän tunne muita filminäyttelijöitä, jotka ovat kuuluisuuksi, ja muuta. Häntä jännittää kaikki, aivan kaikki, kun he ovat kokoontuneet lukuharjoituksiin. Jonne myöhemmin...
”Miriam Margolyes oli myöhästynyt alkuesittelyistä ja tuiskahtanut sisään kuin säteilevä flipperikuula juuri lukuharjoitusten alkaessa. Kun harjoitus oli ohi, hän kääntyi minun puoleeni.
”Kiva tavata. Minä olen Mir...” Hän keskeytti ja nyppäsi peukalolla ja etusormella jotain kieleltään. ”... Miriam Margolyes. Anteeksi, nuolin tyttökaveriani viime yönä ja suussani on vielä pillunkarvoja.” Miriam on kenties kaikkein ystävällisin, lojaalein ja tinkimättömän kunnollisin ihminen koko Equityn jäsenkunnassa, mutta häntä ei todellakaan kannata kutsua teelle samaan aikaan kirkkoherran kanssa.
Näyttelijät ovat kivoja! Mitä ujompia ovat, sen herkemmin sekoittavat roolit ja todellisuuden. Fry on ennenkaikkea kirjailija. Mutta kyllä joskus kirjailijatkin sekoittavat todellisuuden johonkin toiseen todellisuuteen... tai en ole aivan varma.
Edellisestä pulpahti(syyttäkää hellettä) mieleen se, kun taannoin kuulin radiosta Panu Rajalaa. Hän taisi olle jossakin Yle puheen ohjelmassa.
PoistaHän ihmetteli ääneen sitä, että miksi melkein kaikki luulevat hänen kirjoittavan seksistä useimmissa kirjoissaan. Hän kertoi, kun oli jossakin tavannut piispa Huovisen, joka oli sanonut Panulle, että kyllä sinun Panu pitäisi vähentää niitä pillun nuolemisen kuvauksia niissä kirjoissasi. Panulla oli mennyt huuli pyöreäksi..
Minusta Mikisin pitäisi rajoittaa kirjallista jutusteluaan. Se ei ole niin huvittavaa kuin kirjoittaja kai kuvittelee. Ja tyyli on tökkivää.
PoistaMikisiä (?) en tunne mutta muuten olen Anonyymin kanssa samaa mieltä.
Poista