Keskustelua aidoista ja aidanseipäistä

Nyt on niin monta hyvää kommenttia, että jatkan keskustelua kirjoituksella.

Hyväksyttävästä syystä esimerkiksi puukon kantamiseen yleisellä paikalla tai kulkuneuvossa.

Ehkä tiedätte, että olen kirjoittanut kirjan puukoista. On ollut puhetta jopa uudesta painoksesta. Perusteluni on kauhavalaisuus, joka tässä tapauksessa tarkoittaa, että muistan elävästi puukkotehtailijoita ja tehtaita. Onneksi saimme valokuvatuksi jotakin, mikä ei enää ole mahdollista, kuten Rämäkön suvun jäseniä valmistamassa Järvenpäälle tuppia käsityönä.

Viimeksi sain Kauhavan kunnalta jostain syystä lahjana ”virallisen” Kauhava-puukon. Joitakin vuosia sitten huomasin onneksi vaatia Takamaaltaja Ahopellolta, että puhun paikallisille rotareille, jos hankkivat minulle palkkioksi Antti Rannanjärven käsityönä tekemän Härmän puukon. Onnistui eikä kuulemma ollut helppoa.

Esimerkkini postipaketista lähti liikkeelle Rikosoikeus-kirjan selityksestä, jossa aineen professori mainitsee lyhyesti hyväksyttävästä syystä. Hän sanoo, että tavallinen selitys, jota poliisi joutuu sitten pohtimaan, on että puukko unohtui reppuun kalareissulta.

Esimerkki on hiukan huono. Henkilöön kohdistuvan etsinnän eli siis taskujen ja repun tai laukun penkomisen pääedellytys on Pakkokeinolain 32 §:n mukaan, että henkilöä epäillään rikoksesta, josta alin rangaistus on 1 vuosi vankeutta. Sellaisia tekoja ovat törkeä pahoinpitely ja törkeä ryöstö mutta ei esimerkiksi varkaus. En usko, että poliisi penkoo reppuja ilman aikojaan Joensuun torilla tai Kirkkonummella marketin parkkipaikalla. Niinpä myös mainintani autossa muiden työkalujen joukossa olevasta puukosta oli todellisuudelle vieras. Tahallanikaan en maininnut linkkuveistä. Leatherman tai Swiss Army / Wrangler on monen kassissa. Etenkin jälkimmäisen perusmalli on janoisille tarpeen. Siinä on korkkiruuvi.

Taannoin säikähdin itsekin, kun lentokentän turvatarkastuksessa päällystakin taskustani löytyi mattoveitsi. Olin todellakin remontin jälkeen maalauksen jälkeen leikellyt pahveja ja ruskeita papereita. Tarkastaja naureskeli ja kysyi, haluanko jättää sen talteen. Bilteman hartaana ihailijana sanoi että heittäkää heti roskiin. Muistaakseni hinta oli 3 euroa. Samassa yhteydessä pääsin tietämään, että sellainen pikkusormen mittainen herraslinkkari menee ainakin Suomessa läpi myös lentokoneessa.

Gerberissä on muuten aivan oivallinen terä arkipäivän ongelmaan. Tölkin kansi ei ole aina aivan helppo avata ruokaveitsen kärkeä nitkuttamalla. Linkkarissa on toimiva työkalu siihen. Peltirasiaan pakatun piipputupakan käyttäjänä (Peterson) olen ikikiitollinen. Ei tarvitse edes kolikkoa, jotka muuten eivät kaikki toimi tässä tarkoituksessa.

Lisäksi siinä on terä, joka säästää kynsiä. Muoviin pakatut tuotteet makkarasta paristoihin tekevät joskus sen tempun, että avaamiseen tarkoitettu kieleke katkeaa. Kun viimeksi ostin tietotekniikka, kovalevyn tai USB-tikun tai sellaista, niin oikein tuli ylimielinen olo vedellessä paketteja viiltämällä auki. Onnistuneen suunnittelun takia vehkeellä ei yleensä vahingoita tuotetta eikä viillä sormeensa.

Ja toista mm. nillityksestä (marisemisesta) maininneelle kommentoijalle, että tarkoitukseni on kuvailla lakitekstin kirjoittamisen mutkikkuudesta.