Huomautuksia hyvyydestä

”Hyvä Nieminen” on kielessämme kannustushuuto, jollaisia kuulee katsomosta. Ihminen on hyvä, jos hän yltää hienoihin suorituksiin.

Valitettavasti en itse ole hyvä ihminen. Mutta mieleni on edelleen hyvä, kun olimme Äidin luona 95-vuotispäivän johdosta, ja aivan yllättäen näimme saman katon alla Immun, joka oli huomattavan hyväkuntoisen oloinen ja henkisesti joka suhteessa kuvassa. Siitä on kuukausia, kun häntä vietiin ambulanssilla.

Tässä iässä on se ongelma, että kaveritkin ovat saman ikäisiä, ainakin osapuilleen. Eikä kenenkään pidä kärttää itselleen sellaista ihmeellistä kohtaloa kuin eilen juhlittu äitini, joka viihtyy itse kalustamassaan huoneessa ja on ajoittain järkyttävän virkeä. Koska hänelle tulee oma Hesari, jonka hän lukee kannesta kanteen, nivaska muita lehtiä ja myös uutuusromaaneja valinnan mukaan, ajaudun välillä vastaamaan hänen kysymyksiinsä esimerkiksi Kiinan kauppapolitiikasta. Onneksi hän ei lue englantia. Muuten joutuisimme kanamaan hänelle myös The Economistin…

Uutisten ja dokumenttien ongelma on epäkohtien ja väärinkäytösten korostaminen.

Hyvyys ei ole koskaan uutinen ja ilmiönä pääsee aika harvoin mediaan. Hastingsin ”Toinen maailmansota” on monien muiden saman aihepiirin kirjojen rinnalla mainio, mutta siinä on yksi erikoisuus. Kirjoittaja on kovan luokan ammattilainen, mutta tämän kirjan erikoisuus on aikalaisten kirjoittaman runsas käyttö. Esimerkiksi kirjeitä on yllättävän paljon arkistoissa, myös Venäjältä. Voi olla, että parhaiten ovat säästyneet sensuurin sieppaamat viestit, mutta sitten on päiväkirjoja ja vastaavia.

Vain arvellen suosittelen tätä kirjaa, koska mukana on uniin tunkeutuvalla tavalla kauheita katsauksia äärimmäisestä tuskasta, usein vähän muistelluilla alueilla, kuten Burmassa tai Uudessa Guineassa.

Olen muuten näinä päivinä ohimennen mainitun Anthony Beevorin ihailija itsekin. Etenkin Stalingrad ja Berliini osoittavat, miten vaikea taide journalismi on. Se esimerkiksi vaatii yhtä rankkaa lähteiden penkomista kuin tutkimuskin.

Mutta Hastingsin lainaukset ovat usein epätavallisia ja joskus sydäntä särkeviä.

Amerikkalainen sotamies kertoi kotiin äidilleen kirjoittamassaan kirjeessä Ardennien vastahyökkäysten ajalta jouluna 1944. Etenkin amerikkalaisten olot olivat todella surkeat. Vastaiskutilanteessa sotaa käytiin siviilien seassa. Itse vastahyökkäys oli mieletön ja siksi täydellinen yllätys. Toisaalta amerikkalaisilla oli samaa tautia kuin briteillä. Tauti on nimeltään ylimielisyys. Tässä tapauksessa myös tiedustelu oli laiminlyöty jokseenkin törkeästi.

Ja siis kiväärimiehet olivat lionneet kuopissaan viikosta toiseen, koska liittoutuneiden suurellinen yritys lyödä Saksa vuoden 1944 aikana oli mennyt myttyyn.

Niin kirjeen kirjoittajan poteron reunalla oli hajanaisesta kranaatinheittimien tulesta huolimatta ilmaantunut noin kymmenvuotias lähitalon pikkutyttö, joka toi kirjoittajalle ja hänen kaverilleen – tyynyn.