Turhaa koreutta

Ei pidä luulla, että kirjoittaisin tässä häirinnästä. Niiden asioiden selvittelyyn olen joutunut osallistumaan 50 vuotta, ja juovuksissa temmeltämiset seurauksineen siihen lisäksi.

Olen ajatellut asian niin, että yleensäkin varon kirjoittamasta asioista, jotka kiinnostavat ihmisiä.

Ilman Anttia ja Petriä istuisin parkkipaikalla autossani juhannukseen asti. Petri on teollisuusvartija, Antti ei.

Kun ei mitään nähnytkään, käsin autoni lian tiukasti vasempaan eli lumen hautaamaan kiveyksen päälle.

Olen sitä mieltä, että automaattivaihde on mainio, kun taas nelietoa ei ihminen tarvitse. Lisäksi nastarenkaat ovat oivalliset.

Aton nostaminen rynkyttämällä eli heijaamalla paksusta lumesta on vähänvaikeaa, ja siinä uurastaa hiki päässä. Sössöisessä lumessa kitkarenkailla ei tee mitään. Ja neliveto kuuluu olevan poikaa moottoritien loskavallissa.

Kerran menin turvallenikin. Outoa ettei tullut mitään tuhoa. Lihasmassa hupenee omia aikojaan, ja huonosta näöstä olen oppinut olemaan välittämättä. Tässä blogissa ja muutenkin käytän tietenkin oikolukuohjelmaa, mutta siitä huolimatta kolmekin kirjoitusvirhettä rivillä on tavallinen tapaus, mielestäni huolellisen oikolukemisen jälkeen.

Siinä satuin olemaan oikeassa, että perjantaina iltapäivällä ei saanut taksia.

Onni ettei hallituksessa ole liikaa lakimiehiä. Perjantain poliittisesta mielenilmauksesta voisi sanoa yhtä ja toista, mutta viimeistään nyt kaikki tietävät, että merkittävä osa kansasta on suuttunut yhteiskuntasopimuksen rikkomisesta. Asia ei liity lainsäädäntöön. Yhteiskuntasopimus on Rousseauhon liitettyä vanhaa filosofiaa, jolla on silti suuri käytännön merkitys. Ajatus on ettei ylimalkaan ketään saa altistaa huonolle kohtelulle ja että sallittavan rajat ilmaisee laki ja moraali. Asiaan sekoittuu taikauskoa. Vielä sata vuotta sitten meillä ajateltiin, että köyhät ovat jollain tuntemattomalla tavalla itse aiheuttaneet tilansa eikä heitä siis pidä auttaa. Rikkaat taas ovat aivan yksin ansainneet vaurautensa, ja siksi tulojen mukaan määräytyvä verotus on väärin.

Oli suuttumus aiheellista tai ei, kyllä toisen ihmisen vihaisuutta on kunnioitettava.

Outoa mutta asiaan ei vaikuta, onko tämä toinen, vihainen ihminen oikeassa vai väärässä.

Sama Rousseau muotoili hatarasti ajatuksen, johon yhteisömme perustuvat edelleen. Jokaisen mielipide merkitsee. Kaikkien on saatava äänestää. Poikkeukset tästä ”kaikki-säännöstä” ovat perinteisiä. Joillakin ei ole kykyä tahdonmuodostukseen, esimerkiksi siksi, että he ovat vasta yksivuotiaita. Enemmistön mielipide ei tule päätökseksi muuta kuin eräissä asioissa.

Itse vastustan tällä viikolle lumipyryjä. Nelivetoiseen autoon en aio siirtyä. Ei ole oikein rahaa eikä tarvettakaan, muuta kuin toissapäivänä. Henkilöautot ja liikennelennot saisi miettiä uudelleen. Kaikki autot eivät ole samanarvoisia.