3. helmikuuta 2018

Turhaa koreutta



Ei pidä luulla, että kirjoittaisin tässä häirinnästä. Niiden asioiden selvittelyyn olen joutunut osallistumaan 50 vuotta, ja juovuksissa temmeltämiset seurauksineen siihen lisäksi.

Olen ajatellut asian niin, että yleensäkin varon kirjoittamasta asioista, jotka kiinnostavat ihmisiä.

Ilman Anttia ja Petriä istuisin parkkipaikalla autossani juhannukseen asti. Petri on teollisuusvartija, Antti ei.

Kun ei mitään nähnytkään, käsin autoni lian tiukasti vasempaan eli lumen hautaamaan kiveyksen päälle.

Olen sitä mieltä, että automaattivaihde on mainio, kun taas nelietoa ei ihminen tarvitse. Lisäksi nastarenkaat ovat oivalliset.

Aton nostaminen rynkyttämällä eli heijaamalla paksusta lumesta on vähänvaikeaa, ja siinä uurastaa hiki päässä. Sössöisessä lumessa kitkarenkailla ei tee mitään. Ja neliveto kuuluu olevan poikaa moottoritien loskavallissa.

Kerran menin turvallenikin. Outoa ettei tullut mitään tuhoa. Lihasmassa hupenee omia aikojaan, ja huonosta näöstä olen oppinut olemaan välittämättä. Tässä blogissa ja muutenkin käytän tietenkin oikolukuohjelmaa, mutta siitä huolimatta kolmekin kirjoitusvirhettä rivillä on tavallinen tapaus, mielestäni huolellisen oikolukemisen jälkeen.

Siinä satuin olemaan oikeassa, että perjantaina iltapäivällä ei saanut taksia.

Onni ettei hallituksessa ole liikaa lakimiehiä. Perjantain poliittisesta mielenilmauksesta voisi sanoa yhtä ja toista, mutta viimeistään nyt kaikki tietävät, että merkittävä osa kansasta on suuttunut yhteiskuntasopimuksen rikkomisesta. Asia ei liity lainsäädäntöön. Yhteiskuntasopimus on Rousseauhon liitettyä vanhaa filosofiaa, jolla on silti suuri käytännön merkitys. Ajatus on ettei ylimalkaan ketään saa altistaa huonolle kohtelulle ja että sallittavan rajat ilmaisee laki ja moraali. Asiaan sekoittuu taikauskoa. Vielä sata vuotta sitten meillä ajateltiin, että köyhät ovat jollain tuntemattomalla tavalla itse aiheuttaneet tilansa eikä heitä siis pidä auttaa. Rikkaat taas ovat aivan yksin ansainneet vaurautensa, ja siksi tulojen mukaan määräytyvä verotus on väärin.

Oli suuttumus aiheellista tai ei, kyllä toisen ihmisen vihaisuutta on kunnioitettava.

Outoa mutta asiaan ei vaikuta, onko tämä toinen, vihainen ihminen oikeassa vai väärässä.

Sama Rousseau muotoili hatarasti ajatuksen, johon yhteisömme perustuvat edelleen. Jokaisen mielipide merkitsee. Kaikkien on saatava äänestää. Poikkeukset tästä ”kaikki-säännöstä” ovat perinteisiä. Joillakin ei ole kykyä tahdonmuodostukseen, esimerkiksi siksi, että he ovat vasta yksivuotiaita. Enemmistön mielipide ei tule päätökseksi muuta kuin eräissä asioissa.


Itse vastustan tällä viikolle lumipyryjä. Nelivetoiseen autoon en aio siirtyä. Ei ole oikein rahaa eikä tarvettakaan, muuta kuin toissapäivänä. Henkilöautot ja liikennelennot saisi miettiä uudelleen. Kaikki autot eivät ole samanarvoisia.

14 kommenttia:

  1. Perjantain poliittinen mielenilmaus herätti minussa sekä ymmärrystä että torjuntaa. Aktiivimallilla pyritään hyvään, mutta se on toteutettu jotenkin kamalan kömpelösti. Ei siis ihme, että moni on vihainen. Hallitus antoi erityisesti Sdp:lle mutta myös muille oppositiopuolueille vaaliaseen vailla vertaa.

    Toivottavasti perjantain tilaisuus auttoi ihmisiä sentään päästelemään pois pahimpia höyryjä (näinhän kävi vastaavassa mielenilmaisussa 2,5 vuotta sitten).

    Pidän kuitenkin arveluttavana sitä, että ay-liike, myös minun liittoni, on mukana tällaisessa kansaa kiihottavassa poliittisessa toiminnassa. Todettakoon samalla, että arvostan suuresti ay-liikkeen historiallisia saavutuksia ja näen sen roolin pienen ihmisen puolustajan äärimmäisen tärkeänä, mutta koen sen nykypäivänä olevan liikaa tarpeellistenkin muutosten jarrumies.

    Hallituksen olisi ehkä viisasta korjata aktiivimallin pahimmat valuviat? Samalla lausun arvostukseni Juhana Vartiaiselle, joka on rohkeasti puolustanut hallituksen päätöstä aktiivimallista toreilla ja televisiossa, vaikka onkin saanut siitä osakseen buuauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liika sovinnollisuus ja kaikkien osapuolien ymmärtäminen johtaa usein tilanteeseen, missä ei tapahdu mitään muutosta eikä mitään kehitystä.

      Poista
  2. Tämä on se aika vuodesta, jolloin voi olla olla erityisen onnellinen ettei omista yksityisautoa tai ajokorttia (liikkuminen paikasta toiseen, mikäli se on ollenkaan tarpeellista, pitää voida ratkaista jotenkin muuten). Lumentulo ei haittaa ollenkaan ja luonto on tosi kaunis tykkylumineen. Joidenkin vaivalloiseksi kokema jalkaisin liikkuminenkin on tosi terveellistäkin. Jos on satanut lunta, eivätkä aurausautot ole ehtineet kiillottamaan jalankulkureittejä, niin ei ole edes liukasta. Ja miten hiljaista ulkona on kun lumi vaimentaa kaikki äänet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ilmatieteenkeskuslaitossunnuntai, 04 helmikuuta, 2018

      Julkisuudessa on jo moneen kertaan opetettu etelän immeisiä, että satamalla puihin kertynyt lumi ei ole tykkylunta. Huurretykky syntyy pelkästä huurteesta, kun ilmassa olevia pieniä alijäähtyneitä nestepisaroita tarttuu pakkasessa puunoksaan. Nuoskatykkyä syntyy, kun nuoskalunta kertyy puiden oksille ja jäätyy niihin kiinni.

      Poista
  3. Pariakin nelivetoista aikoinaan pyörittäneenä, nastarenkailla ja lihasvaihteistolla varustettuna opin jotta nelivetoon luottamalla on hyvin yksinkertaista joutua tilanteisiin joista on parempi pysyä kaukana. Samaa voi tietysti sanoa hyvin älykkäistä ihmisistä, liian kova luotto omiin kykyihin tilanteen hallinnassa voi kostautua pahastikin. Viime aikoina uutisista olemme saaneet lukea useistakin tapauksista, politiikan ja talouden kentiltä. Ymmärrän kyllä hyvinkin ettei maisemillasi ja luonteellasi ole nelivetoon tarvetta mutta onhan tuo kätevä jos sairauden tai harrastuksen takia joutuu keskustaajamista poistumaan. Tietysti myös mieskuntoon mehevä nelivetoinen auttaa, onhan pelit ja rensselit.

    VastaaPoista
  4. Aiemmin tarinoit uudesta tekniikasta johon voisin minäkin pistää likaisen lusikkani. Nähdäkseni kehitys menee tuottavuuden mukaan, tekemällä pienempiä vempeleitä tarvitaan vähemmän aikaa ja raaka-aineita ja todennäköisyys värkin vaihtamiseen rikkoutumisen tai muun syyn johdosta kasvaa. Kameroista ja kännyköistä valokuvaamisen välineineinä mielipiteeni, parin kuvan kännyllä ottaneena, on etten ainakaan ensihätään Nikoniani jätä nurkkaan pölyttymään, känny toimii oppaana, puhelimena ja siksi jää, kirjani luen edelleenkin, joitakin hämäriä poikkeuksia lukuunottamatta, paperista, jos nyt eivät tykkänään lopeta moista.

    VastaaPoista
  5. Yksi parhaista kuvista aiheesta josta et niin asiantuntija. Hieman rajummalla rajauksella voisi olla jotakin mieltä. Aika hyvä noinkin

    VastaaPoista
  6. Kun Apu-lehti taannoin julkaisi Aleksander Soltzenitsynin ”Ivan Denisovitsin päivä”-romaanin, ihmettelin sellaista ”lasikaton rikkomista”. Se hillitsi kuitenkin osaltaan innokkuuttani utopioihin ja sininen paita jäi ostamatta sitten myöhemmin, vaikka Nataliaa rakastinkin.

    Nyt samaisen lehden bloggaaja Saku Toivonen ('Uuninpankkopoika') kirjoittaa minimalistista tiiliskivijeremiaadia samaan lehteen. Nelivetoisen kaupunkimaasturin omistajat, työväenliikettä ja elämää yleensä kauhistelevien autoimmuunitaudin ekspertit, eivät lue tai viitsi ymmärtää tämän monotonisen musiikin syvintä olemusta. Aina oikeassa ja oikealla olevien ”ylimitoitettujen” aktien tuomitsijat, eivät tiedä mitään ivaneista, joita loisii pitkin Suomea ”vastustamassa” kansankomissaareille anettua tavoitetta toteutumasta. Työllisyysasteen on käskyn mukaan noustava 72%:iin ennen isä aurinkoisen seuraavaa syntymäpäivää eli vaaleja.

    ”Uuuninpankkopojan” asiallinen ja lakiin jatkuvasti nojaava kommentointi ei ole saanut ainoatakaan asiallista vastinetta näiltä liberaaleilta stahanovilaisilta. He tietävät rikkovansa lakia mm. ”Pälkäneen ihmeellä” (Aamulehti). Tässä lainaus ”Ivan Laiskurin” loputtomasta apologiasta (”Pälkäneellä keksittiin pyörä”), jota kirjoittaa sosiaalidemokraattinen lakimies-sosionomi :

    ”Päivä pajalla alkaa aamuyhdeksältä ja päättyy yhdeltä. Tällä viikolla nuoret miehet ovat siistineet tekojääkenttää ja tehneet lumitöitä. He valmistavat myös säännöllisesti ruoat seurakunnan perhekerholle, noin 40 hengelle.
    Työstä ei saa palkkaa, mutta työmarkkinatuki ja kulukorvaukset maksetaan.
    Siinäpä tiivistetysti Pälkäneen ihme, jota Aamulehti ylisti työttömyyden nujertamisena. Tämä sama keksintö on tehty suunnilleen jokaisessa kunnassa, ja jokaisessa kunnassa tästä palkattomasta työstä puhutaan työllistämisenä. Onhan se työllistämissä useammassakin mielessä. Ensinnäkin kunta täyttää sille laissa asetetun työllistämisvelvoitteen ja vapautuu maksuosuudestaan työmarkkinatukeen. Toiseksi työttömät eivät ole tilastoissa työttömiä, vaan työvoimapoliittisessa toimenpiteessä olevia. Kolmanneksi työttömät tekevät kiistatta työtä.
    Se jätetään aina sanomatta, että maksuosuudesta vapautumisen lisäksi kunta saa ilmaista työvoimaa ja 10,09 euroa päivässä työllistämiskorvausta jokaisesta ”työllistetystä”. Sekin jätetään sanomatta, että toimintaan osallistuvat ovat yhä työttömiä, koska heille ei makseta palkkaa ja he ovat edelleen Te-toimiston kirjoissa työttömiä työnhakijoita. He saavat työstään työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.”
    http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/

    VastaaPoista
  7. Laskentatavasta riippuen Suomessa on työttömiä yli taikka alle 300.000 henkilöä. Avoimia työpaikkoja on ehkä noin 40.000 kpl.

    Minkälaisella aktiivimallilla saataisiin 300.000 työtöntä mahtumaan 40.000 avoimeen työpaikkaan?

    Pääongelma on kuitenkin se, että Suomessa on aivan liian vähän työnantajia. Hallituksen pitäisi kyetä luomaan sellaiset olosuhteet ja kannusteet Suomeen, että oman pääoman ehtoinen riskinotto Suomessa kannattaa.

    Tämä juuri on se pulma suuri, koska poliittisesti ja ideologisesti yrittäjät ovat duunareiden verenimijöitä ja niitä kirottuja lahtareita. Prkl.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Pääongelma on kuitenkin se, että Suomessa on aivan liian vähän työnantajia. Hallituksen pitäisi kyetä luomaan sellaiset olosuhteet ja kannusteet Suomeen, että oman pääoman ehtoinen riskinotto Suomessa kannattaa. ”

      Erittäin hyvin muotoiltu.

      Poista
  8. Ja keskiluokka pelkää asemiensa puolesta ja äänestää kokoomusta.

    Vihaisuuden kunnioittamisen sijasta se toinenkin osapuoli monesti vihastuu, mistä ei välttämättä seuraa hyvää.

    Autotuojat (kansalaisjärjestö) on jossain määrin onnistuneesti innostanut nelivetoisten automaattivaihteisten autojen hankintaan. Ennen visioitiin tulevaisuutta, jossa kiinalaiset käyttävät wc-paperia henkeä kohti yhtä paljon kuin suomalaiset.

    VastaaPoista
  9. Korjaus. 'Uuninpankkopoika' on Saku Timonen, ei Tuominen kuten aiemmin kirjoitin.

    VastaaPoista