Isänpäivä

Kuolema, pysy nöyränä, vaikka jotkut kuinka pelkäävät

valtaa ja voimaasi, joita ei olekaan.

Ne jotka luulet kukistaneesi, eivät

kuitenkaan kuole. Et pysty minuakaan surmaamaan.

Kuvasi, kuolema, lepo ja uni, hyvittävät mielen.

Sinusta virtaa paljon myös muuta.

Miehistä parhaimmat seuraavat sinua

ruumiinsa lepoon ja sielunsa pelastukseen.

Kuolema on orja kohtalon, sattuman, kuninkaan

käsissä, rosvojen, myrkkyjen, sairauden.

Unikot antavat paremmin unen, kenties myös

loitsut, joten aiheetta leventelet.

Me nukumme hetken. Sitten elämme aina.

Kuolema on kuollut. Kuolemaa ei ole.

Death, be not proud, though some have called thee 

Mighty and dreadful, for thou art not so; 

For those whom thou think'st thou dost overthrow 

Die not, poor Death, nor yet canst thou kill me. 

From rest and sleep, which but thy pictures be, 

Much pleasure; then from thee much more must flow, 

And soonest our best men with thee do go, 

Rest of their bones, and soul's delivery. 

Thou art slave to fate, chance, kings, and desperate men, 

And dost with poison, war, and sickness dwell, 

And poppy or charms can make us sleep as well 

And better than thy stroke; why swell'st thou then? 

One short sleep past, we wake eternally 

And death shall be no more; Death, thou shalt die. 

John Donne (1572–1631)

(suom. JK)

-