14. marraskuuta 2017

Amerika über alles



Otsikko on saksannos iskulauseesta ”America First”.

Saksan kansallislaulu on alkujaan hymni keisarille, joka oli Pyhän Roomalaisen keisarikunnan pääjehu, sitten viran toimituksesta erotettuna ja Napoleonista selvittyä entisissä hommissa virkanimikkeellä Itävallan keisari.

Saksassa ensimmäinen ja toinen säkeistö jätetään laulamatta. Kolmas säkeistö on hyvä. Siinä luvataan yhtenäisyyttä, oikeutta ja vapautta.

Eilen kirjoitin aiheesta ”Ruotsi on paras” viitatakseni siihen, miten mielenkiintoista on joskus lukea perusteltuja yhteenvetoja ja arvioita tulevaisuudesta. Kun siis itse on siellä tulevaisuudessa ja sieltä käsin tekee huomioita ja havaintoja. Jälkiviisaudesta puhutaan pahaa, mutta onko olemassa jokin keino erottaa viisaus hulluudesta ennen kuin seuraukset näkyvät eli siis jälkeenpäin? Minun tiedossani ei ole sellaista.

Myös epämääräisillä väitteillä on käyttöä: ”Ruotsi on Euroopassa ainoa maa, jota ei ole koskaan valloitettu”. Asiayhteydestä käy ilmi, että ajatus onväittää, ettei naapurimaan tannerta ole vieras lapikas koskaan tallannut. Tuosta tulee mieleen Suomi, jonka piti oleman osa Ruotsin valtakuntaa, ja vuosi 1809, jolloin maa oli täynnä arojen poikia ja Venäjän armeija hyökkäsi Uumajalla, kuten niin kauniisti suomennettiin –siis Uumajassa.

Muutoinhan Ruotsilla on värikäs historia kamppailuista kaikkien naapurikansojen kanssa.

Paasikiven linjan keksi J.L. Runeberg. Tarkoitan Vänrikki Stoolin tarinoita, jonka venäläinen sensuuri salli. Hämmästyttävällä tavalla valloittajasta eli Venäjästä piirtyy hyvin myönteinen kuva. Keskeinen keino on ollut Ruotsin johtavien piirien mustamaalaaminen Viaporin henkeen: antaudutaan heti kun jossain paukahtaa, tai mielellään ennen sitä. Ruotsin mennyttä suuruutta selvitetään mm. Porilaisten marssissa. Viesti on, että näin merkittävän vihollisen Venäjä voitti.

Presidentti Sauli Niinistö viittasi eilen ennenkin kertomaansa. Putinin on myös tänä vuonna lausunut, että jos Suomi liittyy Natoon, Venäjällä on silloin rajan takana vihollinen.

Muotoilu oli huono. Venäläisillä on pohjoisen länsirajansa takana aina vihollinen.

Paasikiven linjan muotoili Juho Kusti itse: ”Kyllä ne voivat valloittaa maan. Mutta ensin pitää tappaa miljoona suomalaista ja minut”.

Itse asiassa maantiede, jolle suositun valheen mukaan ei kukaan voi mitään, perustettiin uudestaan Tilsitissä Napoleonin ja Aleksanteri I:n kesken. Suomi siirrettiin itäiseen eli Venäjänetupiiriin. Vielä Stalin ihmetteli 1939, miksi tätä ei tajuta. Puola oli paljon isompi pala, ja sekin siirtyi heille.

Eräät nykypoliitikot eivät halua ettäkesän1944 tapahtumista sodassamme puhuttaisiin torjuntavoittona. Ihmettelen tätä. Etupiirien raja oli kulkenut viimeistään 1300-luvulta Suomen halki. Vuonna 1944 Suomi taisteli itsensä läntiseen etupiiriin. America First (Roosevelt) piti kauan asiaa yhdentekevänä, mutta myöntyi. Emme ole märkivä haavaVenäjän kyljessä (kuten Molotov kirjoitti), van kutiava rupi. Ja Naton kuningas vaihtuu neljänvuoden välein.

Tekstistä ”In God We Trust” on muuten oikeustapaus. Se on nimittäin oikeastaan perustuslain vastainen.



25 kommenttia:

  1. Minusta Putinin muotoilu on hyvä ja osuva, nimenomaan Venäjän kannalta asiaa katsottaessa. Suomi on nyt aika vaaraton puskurivaltio, mutta Natoon liittyessään USAn eteentyönnetty tukikohta.

    Kannatin Natoon liittymistä Jeltsinin aikaan, kun ovi oli auki, eikä Venäjä olisi jaksanut asiasta edes kunnolla urputtaa. Nyt asia on toisin.

    Jos Venäjällä on syytä pelätä Suomen toimivan kriisissä vihollisen tukialueena, se pyrkii estämään sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Venäjä mielummin pitää naapurinaan vaarattoman puskurivaltion kuin kriisin sattuessa vihollisen tukialueen, miksi se ei näy sen politiikassa yhtään paremmin? Eihän Venäjän ulkopolitiikassa kovin paljon porkkanaa ole kepin asemesta suosittu, mutta olisihan se kiva ylläri.

      Poista
    2. Suomi ei saa ydinaseita, jos ei liity Natoon. Kun Suomi liittyy Natoon, Suomi saa Venäjänvastaiset hyökkäysydinohjukset, jota kutsutaan ns. ohjuskilveksi Irania vastaan. Kun Suomi liittyy Natoon, Suomi ei saa Venäjänvastaisten hyökkäysydinohjusten laukaisunappia.

      Poista
    3. "Suomi ei saa ydinaseita, jos ei liity Natoon. Kun Suomi liittyy Natoon, Suomi saa Venäjänvastaiset hyökkäysydinohjukset, jota kutsutaan ns. ohjuskilveksi Irania vastaan. Kun Suomi liittyy Natoon, Suomi ei saa Venäjänvastaisten hyökkäysydinohjusten laukaisunappia."

      Erinomainen kiteytys. Täsmälleen noin.

      Poista
    4. Iltalööpin mukaan Suomikin kykenee torjumaan Naton ohjukset helposti, koska vain Venäjän ohjuksilta Suomi on suojaton. Suomen täytyy liittyä puolustusliitto Venäjään, jolla on parhaat ohjukset.

      Poista
    5. Eka anonyymi esittää saman kysymyksen, jonka olen itsekin usein esittänyt. Oletan, että syynä on se, ettei valtiojohtomme uskalla luopua lopullisesti natokortista. Eikä kannatakaan.

      Poista
  2. Mainio torjuntavoittopa hyvinkin. Jos kohta ei nyt ihan kaikkea ("bolsevismin luhistuminen", suuri Suomi Kuolaa myöten ym., ym.) saatukaan, niin pysyivätpähän lopulta porstuan puolelle. Kyllä niin seikkailukkaasta retkestä aina ne 65 000 kannatti uhrata isänmaan alttarille.

    Alus meni mutta maine jäi, luettiin jo kansakoulussa.

    VastaaPoista
  3. Uh, kylläpä taas oli raikas russofobinen tuulahdus - tarvittavine, konteksti-irroitettuine sitaattiratsasteluineen.

    VastaaPoista
  4. Suomalaiset todella taistelivat kansansa puolesta vuonna 1944. Katastrofi oli hiuskarvan päässä eri rintamilla, ei ainoastaan Kannaksella. Aunuksella juostiin aika lujaa karkuun panssareita vaikka väliin koetettiin tapella vastaan. Ei juuri jäänyt aikaa peräytymisessä laatia hidasteita eikä linnoittautua. Toinen tulinen rintama oli Viipurinlahdella jossa käytiin Suomen oloissa laajamittainen merisota. Käytännössä Viipurinlahdella puolustava Suomen sotalaivasto tuhoutui tai vaurioitui kelvottomaksi. Loput hommasta jäi sitten maavoimille ja tykistölle torjuttavaksi. Lopulta kovin uhrauksin saatiin venäläiset pysäytettyä koska heilläkin alkoivat voimat heiketä viikkokausia jatkuneen hyökkäyksen painosta eikä huolto pelannut kaikkialla. Venäläisten tappiotkin olivat hirvittävät koska usein tekivät kaameita rintamahyökkäyksiä. Suomalaiset sotilaat joutuivat useita viikkoja olemaan taisteluissa, ajoittain ilman ruokaa ja lepoa, väistellen pommituksia ja torjuen lukemattomia vihollisen hyökkäyksiä. Näistä lukeminen on henkeäsalpaavaa mutta ei mitään viihdettä. Totisesti annan suuren arvon niille jotka rintamilla työnsä tekivät.

    VastaaPoista
  5. Jos trollaaminen Runebergin hengessä sallitaan. Toisen Krimin sodan aallot lyövät Oolannin rannoille. Amerikan voittamaton armada lähti Norfolkista kohti Krimiä renkaiden vielä palaessa Maidanilla. Kiovassa valtaan nostetun Juntan taskut oli täytetty dollareilla. Krim on meidän! Kaikki on valmiina. Jo syksyllä 2013 on julkistettu suunnitelma uudistaa Sevastopolin koulu nro 5 länsimaisia vaatimuksia vasaavaksi. Krim on kaikkien tiedusteluorganisaatioiden huomion keskipisteessä. Kantautuu huhuja, että vihreät miehet olisivat ilmestyneet pitämään järjestystä itsenäistymisäänestyksen rauhallisen sujumisen varmistamiseksi. Tiedusteluorganisaatioilla ei ole hajuakaan, että mistä on kysymys. CIA laittaa ykkösagentti Obaman soittamaan Putinille:"Onko teillä akvititeettejä Krimillä - miehiä vihreissä?" Putin:" agressio ei siellä ketään ole". Obama patologisena valehtelijana tietää heti, että nyt ei kaikki ole niin kuin pitäisi. Hän lähettää USS Donald Cookin, joka edustaa viimeistä huutoa sotakoneena tiedustelemaan tilannetta. Jo parhaat päivänsä nähnyt SU-24 lähestyy aseettomana, mutta Hiipinä-elektronisella sodankäyntivarusukseella varustettuna ja tekee simuloituja hyökkäyksiä ja Cook on puolustuskyvytön sokea ankka laineilla. Osa miehistöstä sanoutuu irti seuraavassa satamassa. Voittamaton armada otti suunnan kohti Turkkia. Jos Mustalla merellä meni reisille, niin Itämerellä homma hoituu. Sanktiot, joista aiheutuu haittaa vain meidän liittolaisille ovat ok. He ovat tottuneet ampumaan omaan jalkaansa. Meillä ei ollut jakoa Krimillä ja vielä vähemmän Oolannissa, mutta ei sitä pidä liittolaisille kertoa. He saattavat alkamaan epäilemään, että mihin meitä tarvitaan.
    http://www.fort-russ.com/2016/03/how-russia-ruined-american-plans-in.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tulee vanhalle miehelle elävästi mieleen kuinka vuonna 1968 ja eteepäin jotkut tiesivät kertoa miten NATO:n panssarit olivat jo valmiina moottorit käyden Tsekkoslovakian länsirajan takana...

      Poista
  6. Tällä(kin) kertaa on helppo sanoa että eipä asiaa selvemmin enää omisi voinut sanoa!
    Hyvä ja perusteltu tekstinpätkä blogistilta!
    Voi maharotoon!

    VastaaPoista
  7. Saksan kansallislaulusta ja Saksasta melko hyvä kokonaisnäkemys:
    https://ketovuori.blogspot.fi/2017/05/miten-saksista-tuli-saksa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vähän tyylitöntä
      puffata omaa blogiaan linkissä, varsinkaan kun sitä melko hyvää kokonaisnäkemystä ei läydy bloginkirjoittajan omasta tekstistä, vaan hänen kirjasuosituksestaan. Joka siis on Neil McGregorin Memories of a Nation. Hyvin tutustumisen arvoiselta kyllä vaikuttaa.

      Poista
  8. Valtioiden välisen historian tulkinta taitaa aina olla erilaisten propagandojen taistelua. Kun nationalistiset ideologiat ottavat mittaa toisistaan niin siinä jää objektiivisuuteen pyrkivä historiankirjoitus väistämättä varjoon.

    Luin juuri Matti Klingen päiväkirjaniteestä, että Vichyn Ranskallakin oli iskulauseena "Ranska ensin". Valtiollinen itsekkyys on aina kansaan vetoava aate. Nykymaailmassa, jossa monet ongelmistamme ovat globaaleja, se on erityisen huolestuttavaa.

    VastaaPoista
  9. Tiedä näistä viisauksista... taitaa olla herrojen kotkotusta koko juttu. Mutta kyllä mulle jos joku sanoo mitä mulle tapahtuu esim. 12.10.2024... klo 16:00... niin vähän ihmettelen. Että mistäs sää sen muka tiedät?

    Se etukäteisviisaudesta.

    Jälkikäteisviisaudesta taas en osaa sanoa sen enempää kuin kukaan muukaan.

    VastaaPoista
  10. Minulla on sellainen mielikuva että - en tiedä pitääkö paikkansa - että Suomen Sodassa(1808-09) osa Ruotsin Itäisten Maakuntien päällystöstä jo hyvissä ajoin ennen sodan päättymistä joi sinunmaljoja venäläisten kenraalien kanssa... tavaritsh, tavaritsh... heille oli yksi ja sama hallitseeko täällä kunkku tai tsaari... da, da, daa. Eli nätimmin he käänsivät takkinsa, ja äkkiämmin, kuin 1970-luvun stalinistit 2000 luvulle tullessamme.

    Ps. Reliikkikommarina ajattelen: porvarit pettää työläiset (= sotilaat) aina. Ei mikään ihme se. Ihmeellisempää olisi ettei näin kävisi. Mutta sitä ihmettelen että sen jälkeen tulee vielä Keskustapuolue, kaadereineen, joka iltalypsää meidät. Saatana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunkku ja tsaari olivat serkuksia Oldenburgin ruhtinassuvun kautta. Tsaarilla oli alueita myös Saksassa, Jeven. Ei näitä vielä tuollolin katsottu nationalisminäkökulmasta.

      Poista
  11. trollaati trollaati tollallalei, hei
    trollaati trol ......

    VastaaPoista
  12. Dead Kennedys -nimisellä amerikkalaisella punkbändillä on kappale "California über alles". Aivan 1970-luvun lopussa tai 1980-luvun alussa julkaistu, loistava rypistys. Toinen hyvä on "Holiday in Cambodia" samalta ajalta. Isänmaakriittistä, erittäin. Hyvät bassolinjat.

    VastaaPoista
  13. En tosiaankaan tunne olevani Venäjän vihollinen, enkä myöskään koe Venäjän olevan minulle/meille vihollismaa. Tällainen viholliskuvilla pelaaminen on mielestäni leikkimistä tulella. Siitä ei ole koskaan mitään hyvää seurannut. Ei ole siinä suhteessa tarvinnut takkia kääntää korkeintaan joskus vähän paikata, että Natosta ei Suomelle mielestäni seuraa mitään hyvää.

    Ei tämä tarkoita sitä, etten olisi hyvinkin vahvasti erimieltä esimerkiksi Putinin toimien kanssa. Putinkin nojaa näihin samoihin viholliskuviin. Venäläiset ansaitsevat parempaa, vaikka historiallisista syistä eivät näköjään osaa sitä vaatia.

    VastaaPoista
  14. Venäjän varalta varustautuminen tulee aika kalliiksi noin puolelle maapallon valtioista.
    Voi kuinka toisinkin olisi voinut mennä silloin kun Neuvosto-Liitto romahti, jos ei olisi ponkaissut estraatille tämä aropupu, Putini...hyppää pois, hyppää pois!
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjällä on varsin rajoitetut mahdollisuudet käydä oikeasti uhkaamaan niitä naapureitaan ja muita, joilla on asiat yhtään järjestyksessä. Rappeutuva, väestöltään vanheneva korruptoitunut puolikehitysmaa, jolla tosin on aseteknologian puolella kohtalaisen laadukastakin osaamista. Valko-Venäjän valtaaminen on suunnilleen suurinta mihin venäläiset pystyisivät. Ukraina olisi jo liian suuri pala.

      Todelliset tulevaisuuden suurvallat ovat Kiina ja Intia. Enkä pidä niitäkään niin pelättävinä, länsimaisestakaan näkökulmasta. Maailma muuttuu vain tasapuolisemmaksi, kun Atlantin ympäristön ylikorostuminen heikkenee.

      Poista
    2. Näin varmaan on, mutta kannattaa muistaa tässäkin (tai ainakin tässä) vaka vanhan Paasikiven toteamus, että heikoimmillaankin Venäjä on liian vahva Suomelle.

      Tämän asia mielessään Suomi nyt toimiikin liittolaisia haaliessaan. Vieraan apuun ei voi luottaa, mutta jostakin on kriisissä saatava ruokaa, aseita ja ammuksia.

      Poista