Seli seli

Otsikon varhaisteinien keksiä repliikki aloitti valehtelemisen kulttuurin.  Kimeällä äänellä sanotaan: en kuuntele. Repliikki on suosittu korostamaan, että minun sanomani on joka tapauksessa painavampaa kuin mikään, mitä sinä yrität sopertaa. Minä tiedän, miten asiat ovat.

Tuttu opettaja huokasi oppilaansa äidistä – kauppatieteen tohtori – joka oli heittänyt tuon repliikin ja puhelimen kiinni. Äiti oli soittanut moittiakseen opettajaa siitä, että lapsi oli saanut huonon numeron kokeesta, ja opettaja oli sanonut, että koe koski kertotaulua, jota lapsi ei ollenkaan osannut.

Aikaisemmin asianomaiset olivat jo vaihtaneet käsityksiään siitä, ettei tämä mainio lapsi osannut lioin yläasteella lukea. Äiti oli sanonut, ettei tarvitsekaan, koska lapsella on personal manager, oma manageri, joka tarvittaessa kertoo, mitä mielenkiintoista somessa kirjoitetaan.

Nyt koemme yhä useammin, että joku asia on näin tai noin, koska presidentti sejase sanoo niin.  On aihetta viettää uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Luther-vainaa tosin oli kovasti kiinni Raamatun opetuksissa, mutta toisaalta hän nimenomaan räyhäsi, etteivät paavin ja piispojen puheet ole kuitenkaan totta, jos ne eivät ole uskottavia.

Koska puhdasoppisuus iski pahasti takaisin 1600-luvulla, järjen ja järkeilyn aikakauden alku sijoitetaan yleensä Ranskaan, tyypillisesti 1700-luvulle. Mutta kyllä ilmiö oli vanhempi. Itse olen löytänyt sen 1100-luvulta alkaen juridiikasta, johon järjellinen perusteleminen ja väitteleminen tunkeutui kauppaoikeuden kautta.

Sanaa ”perustuslaki” käytetään usein virheellisesti mediassa, eivätkä oppineet ole millään muotoa vapaita holtittomista mielipiteistä.

Kukaan ei koskaan selitä, että esimerkiksi Suomen perustuslaissa on monenlaisia pykäliä eli normeja. Kompetenssinormit osoittavat eduskunnan, presidentin ja valtioneuvoston toiminnalle rajat. Tätä nykyä ”perustuslain säätämisjärjestys” esitetään asiana, joka jokaisen poliitikon ja virkamiehen tulisi tuntea. Niin vain ei ole. Asia on usein vaikea, joskus erittäin vaikea. Käytännön esimerkki usein helpommasta kompetenssinormista on alaikäisen oikeus tehdä sopimuksia tai osakeyhtiön hallituksen toimivalta. (Sivuutan tässä kelpoisuuden ja toimivallan eron.)

Sitten perustuslaissa on esimerkiksi kvalifikaationormeja. Arkinen esimerkki on määräys, jonka mukaan sinun on viskattava keihästä niin ja niin paljon että pääset MM-kisoihin. Johonkin virkaan pääseminen edellyttää, että sinulla on paperit tietystä tutkinnosta eli siis kvalifikaatio.

Sitten on substanssinormeja, perustuslaissa itse asiassa aika vähän. ”Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutenkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.”

Nyt oikeusministeri ja johtavat professorit kehottavat pidättyvyyteen perustuslain muuttamisessa.

Olen kunnioittavasti eri mieltä.

Perustuslakimme vuodelta 1999 on hyvä, mutta maailma ei ole. Tuon vuoden jälkeen on tullut siviileihin kohdistuva terrorismi, mittavien vahinkojen aiheuttaminen informaatiolla (joka muuten eräiden fyysikkojen mielestä voi olla aineen ja energian sijasta maailmankaikkeuden viimekätinen olomuoto), joukkomuutot ja luultavasti ratkaisevasti muuttunut valtioiden turvallisuustilanne.  Kansallisesti julkisen ja yksityisen toiminnan yhteensovittaminen on aivan uudella tavalla ajankohtainen asia ja muutoin esimerkiksi työn ja työsuhteiden luonne on muuttunut rajusti ja teknologia, kuten keinoäly, tuo uusia muutoksia.

Perustuslakituomioistuimen miettiminen on paikallaan. Mutta kiireellisemmin tarvitsemme koko perustuslain tarkistamista. Siihen ei tulevaisuusvaliokunta riitä. Sen sijaan että riitelisimme vain menettelytapojen yksityiskohdista on otettava rohkeasti esiin valtio-nimimisen yksikön toiminnan perusteet eli toisin sanoen perustuslaki.