Pöly ja varjo

Joiltakin menee muisti, joiltakin nyrjähtää mieli, jotkut oikaisevat koipensa enemmittä eleittä- Eilen oli kolme saman sukunimen kantajaa erittäin täydessä työssä ja sitten tuli kolme lisää ja tänään on odotettavissa vielä kaksi verisukulaista. Koska olin todettuamme, että Isossa Omenassa on hyviä ruokapaikkoja, itse asettunut hetkeksi selälleni harkitseman tilannetta, että unen läpi aivan heti käsittänyt, että talossa on tenavia, jotka liikkuvat äänen nopeudella tangentin suuntaan.

Pian sitten näin, ettei heitä kiinnostanut alkuunkaan kirjojen, laitteiden ja tarvikkeiden täydellinen röykkiöityminen eri pinnoille eikä pahvi lattialla, muovi hyllyissä ja maali joka suunnalla. Pitää aikuisillakin olla puuhamaa. Ja kohta oli pieni mutta pippurinen joukko potkimassa palloa pellolla.

Nyt yksi tietokone on verkossa, illalla varmaan televisio ja siinä välissä selvitellään runsasta määrää johtoja, joille hankittiin kaupasta nerokkaat reiälliset laatikot. Johdin kaikkineen laatikkoon kannen alle ja liitin kyljestä ulos.

Katto ja seinät on maalattu ja ennen sitä tietysti huone oli tyhjennettävä. Etukäteen oli arvioitu, että työhuoneeni olisi luokiteltava asunnoksi kelpaamattomaksi ja pantava käyttökieltoon.  Vanhempieni asunnosta tuotua tavaraa oli ainakin kolmekymmentä isoa kassillista ja kuusi muuttolaatikollista. Niitä oli tarvittu. Mieleen ei kuitenkaan tullut, että osa tavarasta, esimerkiksi erittäin runsas määrä dialippaita ja vastaavia, vähälle käytölle jääneitä tavaroita, toi mukanaan vuosikymenien pölyn, joka siis siirrettiin huoneeseeni sinne omatoimisesti kerrytetyn lisäksi.

Useampi suodin ja ainakin yksi hyttysverkko oli muurautunut täysin umpeen. Juuri nyt on meneillään pohdinta. Maalattuun huoneeseen ei kannata siirtää pölynpesiä sellaisinaan. Tosin kannettu pöly pysyy kaivossa. Ensin on imuroitava, ja se tehtävä on aloitettu nyt.

Kirjoja ja kirjastoja koskeva tietämys on nyt noussut. Vanhat kirjat haurastuvat ja paperi jopa murenee. Mutta mitä haurastuminen merkitsee ja mihin se paperi menee? Siitä tulee pölyä.

Tomu ja varjo on roomalaisen Horatiuksen säe, fysiikkana etevä huomio. Molemmat, tomu ja varjo, taipuvat värittömyyteen tai värien haaleuteen.

Miksi taivas on sininen? Miksi taivas kuusta nähtynä eli kaikkialla avaruudessa on musta?  Valo on sähkömagneettista säteilyä, jonka käyttäytyminen tunnetaan aika hyvin. Sininen aallonpituus on lyhyt ja taajuus suuri. Se panee ilmamolekyylit värähtelemään vilkkaammin kuin muut värit. Heijastuvassa valossa sinisen intensiteetti on vahva. Se peittää alleen muut: taivas on sininen.

Alempana ilmakehässä vesihöyry koostuu paljon suuremmista osasista, jotka ovat kaikki pieniä linssejä ja hajottavat eri aallonpituuksia. Näkyvien värien summa on valkoinen, silmän mielestä, koska värit muodostavat kolme perusväriä summautuvat näkösoluissa nollaksi. Kun kaikki valo katoaa eikä mikään taivu, tuloksena on musta.

Tulos runon säkeen analyysistä on, että tarvitsemme ulkopuolista voimaa, siis valoa. Voiman vähentyessä harmaa eli tomu ja varjo ja lisäksi tuhka jäävät voitolle. Sitä ennen on nähty auringonlaskun punainen, jälleen vähäisen sironnan tuloksena.

Ehkä nämä ovat siivoajan mietteitä. Siinä ei ole häpeämistä, ett olemme tomua ja levitämme tomua.

Kun laatikko on imuroitu, panen kameran ja objektiivit kuplamuoviin kietaistuna paikalleen. Valokuvaamisen – ja maalaamisen – vaikeus on lähes ratkaisematon. On jäljiteltävä  värejä, jotka on toistettava. Nähdäkseni tuo jäljittely perustuu aika paljon kokemukseen. Ehkä juuri siksi jotkut vanhanaikaiset, halvat linssit ovat niin hyviä. Niissä on vähän pintoja, jotka muuttelisivat säteitten suuntaa. Nykyaikainen kallis objektiivi on optinen sokkelo, jossa korjaus korjaa korjausta. mSekin on eräänlainen vertaus maailmastamme.