Muurmannilta kotiin

(Tässä välissä ministeri on ajanut onnistuneesti jäälle vedettyjä kiskoja Muurmannin rataa. Martti on sairastunut pahasti mutta hankkiutunut Arkangelin ja Vologdan kautta Pietariin, jossa on käynnissä vallankumous, ja siitä Tampereelle ja kotiin Karkkuun. - Tämä nyt jatkokertomuksesta. Ensi viikolla tavanomaisempaa. - JK)

Marttia vaivasi yhä väsymys ja heikkous, joten hän päätti jatkaa matkaansa Helsinkiin, jossa ehkä olisi tilaisuus nukkua ja rentoutua. Siellä, ystävien luona, oltiin uskossa, että Martti olisi tuupertunut vaikealla reissullaan, niin kuin monen oli käynyt.

Kun kuulumiset oli kyselty ja kerrottu, laitettiin hyvä vuode, jossa Martti toivoi voivansa nukkua ja piristyä. Unta ja sen mukanaan tuomaa laukeamista ei tullut, joten kypsyi ajatus: ”Minä nousen ja menen isäni luokse vanhaan kotiini. Jos siellä tulee noutaja, niin onhan siellä turvallisempi kuolla kuin täällä vieraalla maalla. Olisihan se rumaa nyt, kun tuon pitkän ja vaikean ajan kärsimykset on ohi, oikaista koipensa täällä.”

Tehtiin inventaario, joka osoitti, että velkaa ei ollut. Rahaa oli 300 markka ja sama määrä ruplia. Nyt Tampereelle, josta ostetaan puku. Siistiydytään, ja sitten kotiin.

Martti jätti hyvästit isäntäväelleen ja lähti suorittamaan matkansa viimeistä osuutta.

Tampereella hän meni ensimmäiseen parturiliikkeeseen, joka oli Martista häkellyttävän hieno paikka. Esitettiin asia ryssäksi, koska ei enää kehdattu käyttää omaa äidinkieltä tässä kunnossa. Parturineiti teki työn kurottelemalla, kampasi tukasta täit ja leikkasi hiukset poistaen saivaret jollakin aineella, ajoi parran ja saikin kaulasta ylöspäin olevan osan siedettäväksi. Martti maksoi ruplan setelillä ja sai takaisin kolme markkaa viisikymmentä penniä.

Nyt vaan hankkimaan pukua. Myymälä löytyi saman Hämeenkadun varrelta, josta saikin kaikki uudet kamppeet. Mitään vanhaa ei jätetty päälle. Myyjä lupasi huolehtia vanhat luntut pois. Koko juttu maksoi vain 82 ruplaa.

Martti tarkasteli itseään isosta peilistä ja näki vieraannäköisen miehen, jolle hän sanoi: ”Keppiä vaille herra.”

Nyt vielä pankkiin vaihtamaan ruplat ja rähjääntyneet setelit käypään rahaan. Niin oltiin valmiina lähtemään kotiin.

Oli ilta, kun Martti saapui kotiin.

”Sinä tulit, kuten tiesimme odottaa”, sanoi äiti. ”Sain sinun elossa olemisestasi varmuuden toissa talvena, enkä ole tätä varmuutta kadottanut. Miksi et ole kirjoittanut? Kerkisimme jo talon maineen myymään, kun kaikki poikamme ovat lähteneet maailmalle, emmekä me enää jaksa tehdä maatöitä. Isä on ostanut asuntotilan, jota hän on nyt kunnostanut. Siellä on vaan pieni plätti maata.”

”On hauskaa, kun sinä tulit kotiin”, jatkoi isä. ”Silmäsi ovat syvällä kuopissaan ja olet laiha ja sairaan näköinen. Kyllä sinä äidin hoidossa pian paranet ja priskaannut, nuori mies. Eikä meillä sentään ole leivästä eikä särpimestä puutetta, vaikka maat onkin myyty. Sulla näkyy olevan hyvät vaatteetkin, olet varmaan juuri ostanut. Kun sinä vähän priskaannut, laitamme ostamani paikan kuntoon ja siitä tukeekin hyvä asunto. Mutta me tässä olemme äänessä, kerro jo sinäkin kuulumisiasi.”

Martti kertoi lyhyesti retkistään ja elämänsä toljauksista, joita hetken jahkailtiin. Äiti rupesi touhuamaan ruokaa ja nukkumatilaa.

Martti söi, vaikka ruokahalu oli poissa, asettui makuulle ja nukkui heti.

Kun hän heräsi, isä oli huolestuneena vuoteen vieressä, mutta hänen noustuaan isän huolestuneisuus katosi. Isä kertoi Martin nukkuneen kolme yötä ja kaksi päivää yhteen hyssyyn. Hän sanoi yrittäneensä herättää Marttia aamuin illoin. Kun hän ei halunnut herättää väkivaltaisesti poikaansa, hän oli antanut Martin nukkua. Isä kertoi myös, ettei ollut pojan nukkuessa malttanut lähteä töihin, vaan oli valvonut äidin kanssa vuorotellen pojan vuoteen vieressä.

Martti pukeutui ja antoi vanhemmilleen tunnustuksen huolenpidosta sanoen, että koti on paras paikka maailmassa. Venytellessään hän havaitsi, että jännitys oli lauennut. Koko mies oli kuin uusi. Ei huolta, ei vaivaa. Kelpasi taas aloittaa elämä alusta, ja jos tästä voimatkin palautuvat, niin pystyy töihinkin. Työ on ollutkin viime aikoina taka-alalla.

Syötiin ja ruokailu alkoi tuntua nautinnolta.

Turistiin lisää asioista. Keskusteltiin myös maassa vallitsevasta tilanteesta. Martti, joka oli nähnyt ja kuullut kaikenlaista, kysyi: ”Mitä nyt tuleman pitää?”

”Tämä on onneksi niin syrjäseutua, että ei täällä mitään pääse tapahtumaan. Sanomalehden avulla tullaan kyllä olemaan hyvin perillä siitä, että paljonkin on tapahtumassa. Sinun olisi nyt paras pysyä kotona, ettet joutuisi uudelleen alttiiksi vaaroille. Kyllä me olemme sinun puolestasi monta rukousta esittäneet hänelle, joka meitä hoitaa ja holhoaa. Oletko sinä muistanut huutaa Herran puoleen ja kiittää häntä, että hän on sinua suojellut, vaaroissa varjellut ja antanut apunsa hädän hetkillä?”

”Ehkä ei ole aina tullut muistettua”, myönsi Martti nöyrästi.