Jacobs I

Moral Precepts
Guardian Syndrome	Commerce Syndrome
Shun trading Exert prowess Be obedient and disciplined Adhere to tradition Respect hierarchy Be loyal Take vengeance Deceive for the sake of the task Make rich use of leisure Be ostentatious Dispense largesse Be exclusive Show fortitude Be fatalistic Treasure honor	Shun force Compete Be efficient Be open to inventiveness and novelty Use initiative and enterprise Come to voluntary agreements Respect contracts Dissent for the sake of the task Be industrious Be thrifty Invest for productive purposes Collaborate easily with strangers and aliens Promote comfort and convenience Be optimistic Be honest

Pidin pitkät luennot – kymmenen tuntia – työelämän ihmisille. Yhteenvetovaiheessa hain Jane Jacobsin 25 vuoden takaisen kirjan ”Systems of Survival”, joka on nyt vielä parempi kuin ilmestyessään. Kaupunkisuunnittelun klassikko Jacobs sivuuttaa unversaalit (”älä tapa jne.) ja esittää kahden ”platonilaisen” yhteiskunnallisen luokan moraalisäännöt. Toiset ovat vartijoita (sotilaat, korkeat virkamiehet), toiset näitä suojelevia kauppiaita ja muita kansalaisia.

Kuulijoita ja nyt lukijoita varten suomennan moraalisäännöt tässä. Jacobsin mukaan ne ovat erillisiä ja itsessään täysin loogisia. Suuri osa nykyisistäkin onnettomuuksista johtuu niiden sekoittumisesta-

Miksi ei ole hyvä ajatus, että korkeimman oikeuden presidentti ja puolustusvoimain komentaja pitäisivät nakkikioskia vapaa-aikanaan? Vihjaan jo: mitä voi pahimmillaan seurata sote-uudistuksesta eli eräiden hoitopalveluiden yksityistämisestä.

Kun Yhdysvalloissa yksityistettiin joitakin vankiloita muutamia vuosia sitten, niitä pyörittävät firmat alkoivat lobata ja järjestää kuljetuksia – lisää maahanmuuttajia. Niin saadaan vähällä vaivalla lisää vankeja.

Toissa vuonna jokin Lehmanin tyyppinen finanssitalo jäi kiinni reittausfirmojen painostamisesta. Ne kerjäsivät, että valtion luottoluokitusta huononnettaisiin nopeasti ja reippaasti. Ne olivat panneet paljon rahaa johdannaisiin eli näin toimien luvassa oli jättipotti korkokannan heilahduksesta. Ja sama menettelytapa oli käytössä roskalainoilla toimivilla yhtiöillä, joilla oli käytännössä liittovaltion takaus ja kattava vapaus sekä yksityisestä että julki9sesta finanssivalvonnasta.

Vartijat: Kaihda kaupankäyntiä. Ole urhoollinen. Tottele ja alistu kuriin. Pureudu perinteisiin. Kunnioita arvoasteita. Ole uskollinen. Kosta. Petä edustamasi asian puolesta. Nauti joutilaisuudesta. Komeile. Osoite anteliaisuutta. Syrji ulkopuolisia. Osoita lujuutta. Ole fatalisti (kohtaloon uskoja). Arvosta yli kaiken kunniaa.

Kauppiaat: Kaihda väkivaltaa. Kilpaile. Ole tehokas. Ole avoin innovaatioille ja uutuuksille. Ole aloitteellinen ja yritteliäs. Tavoittele sovintoa. Kunnioita sopimuksia. Ilmaise erimielisyytesi edustamasi asian puolesta. Ole ahkera. Ole säästäväinen. Investoi tuottaviin tarkoituksiin. Ryhdy mutkattomasti tekemisiin tuntemattomien ja ulkomaalaisten kanssa. Tavoittele mukavuuksia ja helpotuksia. Ole optimisti. Ole rehellinen.

Nakkikioski on esimerkki kaupankäynnistä. Vartijoiden, etenkin vartijaluokan johtajien, odotetaan panemaan aikansa ja tarmonsa yhteisen hyvän edistämiseen. Sivubisnes on aina pois siitä. Siksi myös pääministerien ja korkeimman oikeuden tuomareiden on siirrettävä jopa perityt rahansa niin, etteivät he itsekään tiedä niistä ja niiden käytöstä (angloamerikkalainen ”blind trust” on tällainen. Saman asian voi ajaa jokin sijoitusrahasto, joka pyörittää salkussaan suuryhtiöiden osakkeita).

Urhoollisuus on oman terveyden ja hengen vaarantamista, jälleen vartijana ja kansan puolesta. Poliisin tai sotilaan on oikeasti oltava valmis vaarantamaan paljon, jos suuronnettomuus uhkaa. Savusukeltaja ei saa valittaa, että saattaa tulla hiki ja hengästyttää.

Lääketeollisuus on vaikuttanut Jacobsin oireyhtymiin. Eikö ole mielenkiintoista, että masennus kielletään molemmilla listoilla. Vartijoiden lujuus ja kauppiaiden kilpailu molemmat edellyttävät, ettei pimeitä tunteita pidä päästää valtaan.

Lakimiehiä on vaikea sijoittaa. Tuomarit kuuluvat selvästi vartijoihin, mutta asianajajat ovat selvästi kauppiaita. Lääkäreillä on Hippokrateen vala, joka on vartijan vala. Elämää ja kärsivää on aina autettava. Keltään ei saa kieltää apuaan siksi, että hän on esimerkiksi Keravalta kotoisin. Nähdäkseni lääkärit ja hoitajat ovat jatkuvasti viittailleet juuri tähän Soten yhteydessä. He sanovat, että heillä on velvollisuutensa potilaita kohtaan ja tarkoittavat, että heillä on velvollisuutensa ammattikuntaansa ja sen käyttäytymiskoodia kohtaan eli kuuluvat vartijoihin. Näin onneksi on.

Saalistavaa asianajajaa pidetään harmillisena ilmiönä, kuin hiirtä ruokakomerossa. Saalistavaa lääkäriä, joka ansaitakseen rahaa määrää turhia hoitoja, pidetään melkein rikollisena, syystä.

Pääomasijoittajien peukalon alla oleva lääkärikeskus on ongelma. Oireyhtymät ovat ristiriidassa. Itse olen sitä mieltä, että julki lausuttu tai selvästi näkyvä pyrkimys taloudellisen voiton maksimointiin sairaanhoidolla on rivo ajatus.

Raha ei tuo valtaa. Valta tukee rahaa. Ei pidä ihmetellä, miksi kuuluisat rikollisjärjestöt syntyivät esimerkiksi Italiassa köyhässä etelässä eivätkä rikkaassa pohjoisessa.

Pohjoisessa tilanne oli jo aikojen alussa se, etteivät jotkut Medicit tarvinneet kilpailevia rikollisia. Los Angelesissa oli tapana kysyä vitsikkäästi, miksi Los Angelesissa ei ollut edes ennen sotia juuri lainkaan gangstgereita. Oikea vastaus on: meillä on toimiva kaupunginvaltuusto ja Bank of Italy (nyk. Bank of America), joihin idän ”suurliikemiehet” luottavat..