Taitava tuomari

Presidentin nimeämä mutta vielä virkaan istuttamaton tuomari oli ensimmäinen ilon aihe uuden hallituksen toimissa.

En tiedä mitään asianomaisesta tuomarista, Gorsuchista. En ole koskaan kuullutkaan. Olen lukenut joko pintapuolisesti tai seikkaperäisesti läpi tiedot yli sadasta Yhdysaltain korkeimman oikeuden tuomarista ja tavannut heistä eräitä. Joistakin olen lukenut hyvin laajoja kirjoja. Suosikkeja ovat Earl Warren ja William Douglas, molemmat merkittäviä hahmoja mutta aika huonoja tuomareita.

Gorsuchn antoi tässä vaiheessa vain lausunnon, joka luullakseni on Brandeisin tai Cardozon sitaatti – tuomari, joka on mielissään julistamastaan tuomiosta, ei ehkä ole kovin hyvä tuomari.

Toivon että en erehdy, mutta tämä juristi selvitti sen esteen, josta monet Trumpin valitsemat ovat jääneet kiinni. Hän ei ole vihjannut muuttavansa asioita parempaan suuntaan.

Toisaalta miljoona amerikkalaista lakimiestä olisi käsittänyt asian, jos hän olisi puhunut tuollaisia. Tuomarilla on monta pidäkettä. USA:ssa hän ratkaisee yksin suuren määrän asioita (selvät hylkyjutut) mutta tavallisesti ja juuri yleisöä kiinnostavissa asioissa siellä on kahdeksan muuta tuomaria.

Korkein oikeus on myös omien ennakkopäätöstensä sitoma. Ratkaisua esimerkiksi aborttia koskevassa asiassa ei tehdä noin vain. Tiukka äänestys vie ratkaisulta merkitystä. Taitava tuomari – toisin äänestävä – pystyy käden käänteessä vesittämään suurenmoiseksi aiotun prejudikaatin esimerkiksi kaventamalla sitä. Olen tehnyt sen itse joskus, esimerkiksi uittamalla lausumaani tarkenteen ”tässä asiassa”. Sehän tarkoittaa että jossain toisessa asiassa sitten toisin. Kysymyksessä ei ole uusi yleinen normi.

Yleissääntö on siellä sama kuin meillä. Tuomioistuimen presidentti – ja maan presidentti – joka rupeaa laittamaan tuomioistuinta kuriin, häviää aina.

Turun hovioikeudesta on esimerkkejä sotien jälkeiseltä ajalta. Yhdysvalloista kuuluisa tapaus korkeimman oikeuden liiallisen vallan riisumisesta oli Franklin D. Roosevelt. Hän hyökkäyksensä meni myttyyn. Tapausten aikana tuomioistuimen presidentti (Chief Justice) ja osa jäsenistä oli harvinaisen takapajuista väkeä.

Hyllyssäni on kirja U.S. SuprC:n huonoimmista päätöksistä ja luettelo ”Kymmenen tyhmintä tuomaria”.

Tein itsekin kerran sellaisen listan, mutta hävitin sen. Ajatus on huono. Tyhmyyden ja tietämättömyyden kanssa tulee toimeen. Aika moni huomaa tämän koulussa tai asevelvollisena. Vaarallisia ovat päättäjät, jotka luulevat olevansa oikeassa.

Asianomainen ei kerran tuomioistuimessa suljettujen ovien takana pitänyt sutkaustani hyvänä, kun hän oli sanonut olevansa yleensäkin oikeassa, ja minä jatkoin siihen, että niin on, paitsi eräänä torstaina seitsemän vuota sitten, kun herra puheenjohtaja oli luullut erehtyneensä.

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden asema on toinen kuin muissa maissa. Se on myös epätavallisen näkyvä ja tunnettu. Juuri siksi aikakauden parhaiden juristien on yleensä hyvin vaikea tulla jäseniksi.

Liittovaltion tuomareiden etiketti on sekin erikoinen. Tunsin patenttejakin käsittelevän liittovaltion vetoomustuomioistuimen jäsenen, joka oli mormoni (ja puhui mm. sujuvasti suomea). Myönnän olevani ennakkoluuloinen. Minulla on vaikeuksia pitää tiukasti mormoniuskontoon sitoutunutta ihmistä ihan normaalina. Samalla myönnän, että harras katolilainen herättää niin ikään epäilyjä argumenteista, joita en osa liittää tuomarin virkaan.

Tuo mormoni-tuomari oli taitavimpia ja fiksuimpia tapaamistani kollegoista, ja vastaavasti tuomari Noonan, koko katolisen kirkon luottojuristi ja tuomari, syntyvyyden säännöstelystä ja abortista usean paavin neuvonantajan toiminut mies, osoittautui keskusteluissamme, sikäli kuin osaan arvioida, paremmaksi näiden syvällisten asioiden ymmärtäjäksi sekä perinteessä että maailmassa kuin kukaan toinen koskaan tapaamani. Hän siis edusti katolisen kirkon perinteistä kantaa, joka minun mielestäni on väärä ja vahingollinen.

Mutta USA:n korkeimmassa oikeudessa on siis sellaisiakin tyyppejä kuin tämä yksi, joka opetteli ranskan kielen lukemalla Marcel Proustin suurromaanin sanakirjan ja kieliopin kanssa kahteen kertaan läpi ja laatimalla romaanisarjan kielellisten piirteiden kortiston, joka lienee kongressin kirjaston aarre. Ranskalaisten mielestä hän oppi kieltä täydellisesti, ja teki siis tämän oman toimen ohella.

Edelle kirjoitettu on oikeastaan latteus. Maailma on täynnä asioita, joista voi vakuuttavin perustein olla eri mieltä. En salaa tiettyä vahingoniloani niitä tiedemiehiä kohtaan, joita tapasi ennen usein etenkin fyysikoissa. Kovin moni heistä oli nähnyt valkeuden ja uskotteli ajattelevansa pelkästään tieteellisten tosiasioitten pohjalla. Yleensä en viitsinyt sanoa, että tuo ajatus ei ole tieteellisten tosiasioiden mukaan.

Nyt tilanne on muuttunut. Samaan aikaan kun maallikot esittävät varmoja kantoja tutkimustuloksista, tutkijat ovat yhä selkeämmin epävarmoja. Arkhimedeen pistettä, johon tukeutuen voisi vivuta maailmankaikkeutta, ei ole olemassa.

Eilinen hartaushetkeni oli selvittää suomalaisen yleislehden artikkeli mm. biomassan mittauksesta. Artikkeli ei ollut tutkimuksen tasalla. Toistaiseksi vanha kunnon lidar on luotettavampi kuin fotonien pistepilvi eli geiger-lidar. Silti näköpiirissä on tilanne, jossa esimerkiksi koko Suomen kaikkien puiden kuutiotilavuus viimeistä käpyä myöten on selvitettävissä yhdellä kuvalla.

Ehdin tai sitten en ehdi nähdä joka perheenisän kameran, jonka linssissä ei ole lasia. Informaation valosta (valotuksen) poimii talteen ”single-photon avalance diode”, jonka toimintaperiaate on varsin yksinkerainen.