Maaginen realismi

Valemedia olisi puhkaistava, sanovat maailman lapset.

Muutama laajempi artikkeli on selvittänyt, miten hyvin voi ansaita sepittämällä sosiaaliseen mediaan tarinoita. Johtavat poliitikot irstailevat nimetyn kaupungin ilmoitetulla kadulla ruokapaikan kellarissa, ja ihmiset kokoontuvat sinne osoittamaan mieltään ja kuvaamaan verkossa julkaistavaksi lisää videoita pahennuksen pesästä. Heitä ei häiritse, ettei paikassa näy niitä poliitikkoja eikä se, ettei rakennuksessa ole kellaria.

Vuosia sitten kyselin itsekin vastatessani kommentteihin erilaisista salaliitosta, että uskoisitko, jos itse näkisit. En enää kysele. Kysymys on väärä. Jotkut ihmiset uskovat, että Donald Trump on neekeri ja että hän vain näyttelee valkoihoista.

Ihmislajin perusominaisuus ei ole valppaus, valmius kasvattaa aivojen volyymia, kaikkiruokaisuus tai kyky pinkaista pakoon heti kun lähistöllä risahtaa. Perusominaisuus on rajaton herkkäuskoisuus ja siihen liittyen haluttomuus kohdata tosiasioita.

Poistin äsken monta sataa roskapostiviestiä tämän blogin suotimen hylkäämistä ja mietin, millaisia reittejä ne kulkevat. Arvaan että koneet seuraavat lukijamääriä ja lähettävät tähän julkaistavaksi lähes poikkeuksetta kummastuttavan kiitteleviä viestejä, joita sitten ei julkaista. Kieli on yleensä englantia, joskus arabiaa. Lähteet ovat luullakseni Venäjä ja USA.

En usko että varsinaiset tiedustelupalvelut olisivat liikkeellä. Vähälläkin ammattiaidolla huomaa heti, ettei näissä kirjoituksissa ja kommenteissa ole mitään turvallisuuspoliittisesti mielenkiintoista.

Itse en kannata tosiasioita. Siinä olen kuitenkin oman elämäni kahleissa, että sanastooni kuuluu termi ”tiede”. Se tarkoittaa suunnilleen ”kokeellisesti toistettavissa”.

Nyt alkaa kostautua, että kohtalokkaan moni tuleva IT-ammattilainen ja liikkeenjohtaja on nukuskellut lukiossa äidinkielen tunneilla ja jättänyt kaikki humanistiset aineet sikseen heti koulunsa päätettyään.

Muutoin nuo ihmiset, joiden toimintaan talous ja politiikka nyt tukeutuvat, olisivat selvillä todellisuuden ja mielikuvituksen erikoislaatuisista suhteesta.

Mielivallan tilalle on noussut mielikuvitus. Kuunnelkaa uutisista, mitä mieltä venäläiset itse ovat urheilijoiden dopingista. Heidän mielikuvituksensa hyväksyy heidän johtajiensa mielikuvituksen.

Selvempiäkin esimerkkejä löytyy. Uutisten ja ilmoitusten todenperäisyyden selvittäminen on useimmiten ja useimmille ylivoimainen tehtävä, minulle ainakin.

Kaiken lisäksi edustan sitä mielipidesuuntaa, että meitä ihmisiä hallitaan enimmäkseen valheilla ja ehdollistamalla. Itsekin oopiumia kansalle myynyt Marx huomasi aivan oikein, että uskonto on oopiumia kansalle. Marxin versio oli että tavalla tai toisella määritelty työväenluokka voi kirvoittaa kahleensa, ja siitäkös alkaakin veljeys kaikkien kesken. Tiedämme ettei mitään tällaista tapahtunut.

”Maaginen realismi” oli aluksi taiteen termi. Se liitettiin uusasialliseen tyylisuuntaan 1920-luvulla eli tähän bauhaus-henkeen. Kun arkipäiväistä esinettä tai vaikka taloa katsoo tarkkaan, se alkaa näyttää uhkaavalta ja ennen kaikkea salaperäiseltä.

Tämän hetken hakuteokset mainitsevat Marquezin ja intialaiset saatanalliset säkeet, mutta oikeastaan maagisen realismin kaikkein suuri nimi oli Jorge Luis Borges. Hänen novellinsa ovat usein melkein uskottavia tieteellisiä artikkeleita, joissa melkein kaikki on totta – mutta jossain vaiheessa käy ilmi, ettei se olekaan. Kertoja ostaa itselleen harvinaisen kirjan, ja se on siitä mainio, että siinä on ääretön määrä sivuja ja nuo sivut on numeroitu. Ennen pitkää hän on tulla hulluksi sellaisen kirjan kanssa ja käy ovelasti piilottamassa sen kansalliskirjaston hyllyyn.

Tätä nykyä maaginen realismi täyttää melkein kaiken viihteen (elokuva, televisio) ja jokseenkin koko taiteen. Onko sitten ihme, että se valloittaa myös lehdistön.

Taloustiede tunnustaa itse pohjautuvansa kuvitelmaan. ”Raha” on sovittu käsite. Tarkemmin määritellen setelit eivät ole rahaa sen enempää kuin luottokortitkaan. Ne edustavat varallisuutta eli ovat symboleja, ja symbolit puolestaan ovat taiteen ja uskonnon perinteistä aluetta.

Senkin taloustiede tunnustaa – viime aikoina tosin merkittävin täsmennyksin – että markkinatalous tarkoittaa rationaalisen toimijan maailmaa, mutta ihmiset eivät ole rationaalisia toimijoita. Kysymys on toisin sanoen abstraktiosta.

Tiede ei kykene ennustamaan, kenestä tulee seuraava presidentti. Tiede ei useimmiten kykene ennustamaan, koska lineaarinen interpolointi ei ole useinkaan käytettävissä ja ekstrapolointi vie vikaan.

Nämä hienot termit tarkoittavat tässä yhteydessä oikeastaan vain, että katsotaan, miten ennen on käynyt, ja oletetaan, että jatkossakin tapahtuu suunnilleen samaa.

Maaginen realismi on ikään kuin ekstrapolointia. Kertomukseen, jota voisi siis verrata lukujoukkoon, sijoitetaan yksi tai useampia virheitä eli madottomuuksia, ja tämä pannaan paperille.

Uskottavien ja maailmassa mahdollisten asioiden seassa on mahdottomia. Tulos voi olla sellainen, jota esimerkiksi matematiikka ei tavoita, nimittäin mielenkiintoinen.

Romaani on esimerkki. Realismi oli kaamea erehdys. Miten voisi kuvata todellisuutta, kun todellisuus sisältää tuntemattomia osia? Yllätin itseni kehumasta Waltaria ja melkein sanoin, että hänen romaaneissaan on totta joka sana. On se hänen realisminsa niin maagista.