Salainen agentti

Haluan jatkaa eilisestä. Epätasapainoisen sopimuksen paljon tutkittu tyyppi on ”agentti ja päämies”. Tutuin tilanne on johtaja tai hallituksen jäsen suhteessa osakkeenomistajiin, ja puhutuin ongelma on mielettömät palkkiot ja muut kannustimet. Ovatko ne yritykselle hyväksi?

Teorian tasolla samansuuntainen tilanne on ympäristö ja sähköauto. Miten valtio toimisi, kun ajoneuvoliikenteenkin päästöjä olisi rajoitettava? Jos suositaan sähköautoja, kysymys siirtyy ongelmaksi, miten sähköä tuotetaan niin että tilanne todella paranee.

Tuttu tilanne on asunto-osakeyhtiö ja urakoitsija. Toinen tarvitsee remontin ja toinen haluaa voittoa elinkeinotoiminnastaan, molemmat järkeviä ja kannatettavia pyrkimyksiä. Ongelma on se, että urakoitsija saattaa ansaita paremmin tekemällä huonoa työtä kalliilla kuin hyvää työtä järkihintaan. Putkistoasioissa maksaja eli asunto-osakeyhtiö on melkein aina vailla kokemusta. Suosittu kiero keino on luvata halvan tuntuinen hinta ja ottaa hyöty venyttämällä työn toteutusaikaa.

Kuinka ollakaan, tässä on myös poliittisen populismin ongelma. Suureksi arvioidulle äänestäjäjoukolle voidaan lupailla sellaista, mikä on käytännössä mahdotonta toteuttaa.

Kuvaan tulee näissä tilanteissa tavallinen ”epäsymmetrinen informaatio”.  Ihmiset esimerkiksi äänestävät henkilöä, joka lupaa työpaikkoja vapaakauppasopimuksen kaatamalla. Lupaaja luultavasti tietää, että ajatus on mieltä vailla. Kaupan rajoituksia ei raivata hyväntahtoisuuden vuoksi vaan kaupan lisäämiseksi.

Rajoittamalla kauppaa esimerkiksi Aasian kanssa esimerkiksi USA kuristaa sitä suurta alihankkijaketjua, joka on sen omalle menestykselle välttämätön. Elektroniikan ja elektroniikan komponenttien hinnat nousevat jyrkästi.

Luin rekkamiehen kertomaa USA:sta. Haastattelija mainitsi, että ammattiliiton Joffa oli kavaltanut jäsenmaksuvaroja miljoonia. Vastaus: mitä siitä. Hän on hyvä mies.

Joffan loistava ajatus, jonka turvin liitosta tuli maan suurin, oli liittoutua järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Agentti – päämies -suhde toimi loistavasti, sillä myös gangstereilla kuljetuspalvelut olivat tervetulleita, varsinkin jos ne olivat ilmaisia ja kuljettajan sai tarvittaessa tappaa. Hyvä mies.

Sopimus taloudellisen toiminnan perusteena toimi aluksi hyvin. Sosiologit huomasivat jo varhain sopimuksentekovoiman merkityksen, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen Keynes kehitti siihen liittyvän yleisen teorian kysynnästä ja tarjonnasta. Sopimuksilla ei ole paljon merkitystä, elleivät kysyntä ja tarjonta kohtaa.

Ruotsissa ja Tanskassa sopimukset on jaettu oikeuskirjallisuudessa neuvottelusopimuksiin ja vakiosopimuksiin. Edellisessä sopimuksen ehdoista ja hinnasta voi aidosti neuvotella. Jälkimmäinen on tuo matkalippuesimerkki, ota tai jätä.

Matkalippu on mielenkiintoinen esimerkki. Kaliforniassa asuessani opin, miten lentolippu ostetaan. Hinnat vaihtelivat vielä tunteja ennen lähtöaikaa monikymmenkertaisesti. LA:sta pääsi SF:oon tuhannella tai kymmenellä dollarilla. Ajatus tuntui ensin pöyristyttävältä. Sitten tajusin, että tyhjä istuin maksaa lentoyhtiölle melkein saman kuin tuoli, jolla on matkustaja. Tosin Suomessa seuramatkojen viime hetken tarjoukset olivat olleet tuttuja ainakin Kalevi Keihäsestä alkaen.

Ajattelin kärjistystä muka ihmetellessäni eilen, miksei tärkeimpiä poliitikkoja kilpailuteta, vaikka tavarantoimittajat joutuvat käymään senkin tien.

Vastaus on tunnettu. Agentin ja päämiehen ongelma on mittaaminen, monitorointi. Tietääkö asianajaja tai hänen päämiehensä varmasti, miksi riita-asia voitettiin. Oliko se agentin eli siis asianajajan etevyyttä, vai olisiko päämäärä tavoitettu pienemmilläkin kuluilla ja käyttäen huonompaa lakimiestä?

En voi kieltää, ettenkö olisi itsekin joskus miettinyt, miten jokin asianosainen voitti juttunsa asianajajastaan huolimatta. Tuomarina saatoin olla joskus sitä mieltä, että juristin toimittamat ja laskuttamat selvitykset ja kuulustuttamat todistajat olivat asian ratkaisemisen kannalta tarpeettomia. Asianajajana toimittuani tiesin toisaalta, etten useimmiten uskalla jättää toimenpidettä tekemättä. Ei tukkimetsällä voi tietää etukäteen, mikä on se kanto, joka kaataa kuorman. Toisaalta tukkimetsällä tietää ja näkee, mikä on sellainen rinne, josta hevonen ei pääse tämän kuorman kanssa ylös.

Työmailla varsiteiden jäädyttäminen oli mahtava innovaatio. Jäisellä tiellä liikkuu tavaraa paljonenemmän kuin lumella. Niinpä hevosten aikakaudella savotoilla oli erikseen vesimiehet.

Schumpeter väittää, että innovaatio on taloudellisen kasvun ydin. Sitten hän väittää, että innovaatiot ovat peräisin yleensä suuryhtiöistä, joilla on muun muassa voimaa ja röyhkeyttä anastaa ne pieniltä.

Samainen Schumpeter oli myös sitä mieltä, että demokratia on toimimaton järjestelmä. Äänestäjillä ei hänen mukaansa ole kykyä arvioida ehdokkaiden kaupittelemia ajatuksia ja painotuksia. Ehdokkaat kilpailevat keskenään, eivät äänestäjien suosiosta.

Poliitikko on siis agentti vailla päämiestä, eikä hänen toimintaansa vaikuta, mitä hän tekee, vaan mitä hän näyttää tekevän.

Tämä ajattelutapa johtaa kirjaimelliseen tulkintaa. Pääministeri ja presidentti ovat päämiehiä, kuten usein sanotaankin. Heidän agenttejaan eli palkkalaisiaan ovat äänestäjät, joille jaetaan jotain päättäjien harkinnan mukaan.

Itse olen perustuslain kannalla. Lain on taattava keinoja taistella laillista esivaltaa vastaan. Sellainen on käytännössä mahdollista, koska meillä on vakiintuneet virkatuomarit, jotka eivät pidä itseään poliittisen koneiston osana.

Hyvä tuomari on valtion vihollinen.