Siirtolaisia

Pois Suomesta muuttamista moitittiin ja vastustettiin juuri samoilla perusteilla kuin tänne muuttamista nyt. Tavallisimmin muuttajat leimattiin laiskoiksi, epäsosiaalisiksi, epäisänmaallisiksi ja velvollisuuksien pakoilijoiksi. Lisäksi mainittiin siveellinen turmelus.

Muutto valtamerien taakse menetti ajankohtaisuutensa toisen maailmansodan jälkeen. Yksi syy oli vaikeus, usein mahdottomuus viedä rahaa maasta. Säännöstely oli kauttaaltaan tiukkaa.

Lukijoille haluan mainita, että jos oli Ruotsiin muutto Suomesta valtavaa 1960-luvun lopulla (5 prosenttia kokonaisväestöstä), oli se hurjaa myös sata vuotta sitten.

Maakunnassa tiedetään edelleen, että joka talosta – tai oikeastaan jokaisesta pienestä kylästä – mentiin Amerikkaan. Kolmannes tai puolet palasi. Hyvin karkeasti arvioiden siirtolaisistamme puolet onnistui ja se toinen puoli epäonnistui. Paljon sieltä tuotiin talorahoja, joka oli tavallinen tavoite. Joillakin tulijoilla ei ollut kuin taskukello ja sekin huono. Joillakin oli vain kaksi kättä ja ikävänsävyinen hymy huulillaan. Kielikello kansanlaulu toistaa jälkimmäistä: ”Tällaisia terveisiä Peräkorven Jaska on Michiganin valtiosta tuonu – että rahat jotka mainissa tienata sain olen kapakassa pelannu ja juonu.”

Toinen tuttu parodia palanneen siirtolaisen esittämästä yhteenvedosta on:” Rahani olen pannut viinaan ja naisiin ja lisäksi jonkin verran turhuuteen.”

Varhainen, vaikeasti tavoitettava väitöskirja Amerikan siirtolaisuudesta Pohjanmaalta on seinäjokelaisen Anna-Leena Toivosen vuonna 1963 julkaisema. Hyvin merkittävää siirtolaisuustutkimusta harjoitetaan Turun yliopistossa. Ykkösnimi on Keijo Virtanen, nyt eläkkeellä oleva pitkäaikainen rehtori ja kulttuurihistorian professori.

Kerään myös tietoa pakinoitsija Vaasan Jaakoon unohtamisesta maakunnassa ja muualla. Epäilen sitä tietoiseksi. Ennen puhuttiin aktiivisesta unohtamisesta. Hän, päätoimittaja Jaakko Oskari Ikola, oli niin kiivas oikeistomies, että muiden kaltaistensa tavoin hän siirtyi ja joutui siirtymään taustalle sodan päätyttyä.

Julkisuudessa Ikola leimasi 1920-luvulla Amerikan siirtolaisuuden kielteiseksi ilmiöksi samalla tavoin kuin teki paikallinen papisto, etenkin heränneet, ja osa lukeneistoa. Viimeisenä aikanaan, pettyneenä ja liian lihavana, hän matkusti itse Amerikkaan, esiintyi laajasti ja kirjoitti mainion kirjan kokemastaan ja näkemästään.

Kaunokirjallisuudessa Antti Tuuri on pitänyt aihetta lämpimänä ja esitellyt etenkin Floridaan menneet siirtolaiset, joissa on veropakolaisia ja muita, joilla oli hyvä syy pysytellä kaukana kotimaisesta poliisista. Puhe on useimmiten nykyajasta tai lähimenneisyydestä. Eräiden romaanihenkilöiden takaa luulen erottavani luokkatovereitani.

Täytyisi löytää kustantaja seuraavalle antologialle. Pohjankirjan jälkeen voisi olla Pohjanmaan kirja. Maakunnasta on kirjoitettu niin paljon sellaista, mitä kukaan ei ole lukenut, ja siitä tiedetään niin paljon sellaista, mitä kukaan ei oikeastaan halua tietää.

Kauhava ja Alahärmä olivat maan suurimmat siirtolaispitäjät vuosikymmeniä. Miksi? En tiedä. Eivät tutkijatkaan näytä tietävän. Miksi Lapualta ei lähtenyt paljon ketään mutta Isostakyröstä paljon?

Mikä on Amerikan siirtolaisuuden suhde jääkäriliikkeeseen ja Lapuan liikkeeseen? Te vastaatte: ei mitään suhdetta. Minä intän: jospa kuitenkin oli. Kainuusta mentiin Venäjälle, Pohjanmaalta Ameriikkaan, 20-luvulta Kanaataan. mutta kun talouspula oli vienyt työn vähiin, siirtolaisuus ei enää noussut merkittävän suureksi.

Jo Toivonen laski, että puolet lähtijöistä kuului ryhmään ”tilattomat” tai suorastaan ”irtolaiset”. Se ajatus, että tervan kysynnän loppuessa maakunta köyhtyi, tilat pirstoutuivat ja nuorimmat lapset jäivät hunningolle, ei ehkä ole ainoa selitys.

”Jääkärisiirtolaisuudessa” muuten sisäinen luokkajako oli aivan hurja. Etenkin ensimmäiset Saksaan menneet olivat ruotsinkielistä sivistyneistöä mutta pääjoukko erilaisia renkipoikia ja maatyömiehiä, Pohjanmaalta. Ensin mainituista tuli kenraaleja, viimeksi mainituista ei. Yhdistävä tekijä oli ryssäviha, joka kohdistui etenkin armeijassamme olleisiin ”ryssän kenraaleihin”. Epäluuloinen suhtautuminen Mannerheimiin on yksi niistä juonteista, joka on aktiivisesti unohdettu.

Haluaisin ymmärtää, miksi Pohjanmaa on Pohjan-maa. Ei se oikein voi olla pelkkä ”pohjoinen”, kun on Norrbotten. Elleivät Haavikko, Setälä, Haavio ja sata muuta olisi puineet asiaa ruumeniksi, sanoisi epäileväni, että Pohjanmaa ja Karjala olivat eri ”valtakuntia”, jotka sotivat keskenään vähän niin kuin Kaleva ja Pohjola. Ja miksei sampo saattanut olla friisiläisten asentama vesimylly. Pohjalaiset harjoittivat noituutta ja karjalaiset taikuutta…

Mainitsen friisiläiset, koska vuosituhansien tärkein kauppatavara suola tuli enimmäkseen Hampurin seudun kaivoksista ja friisiläiset olivat kovia merenkulkijoita.

Riita siitä, mitä Lappi-paikannimistä on ajateltava, ei osoita merkkejäkään laantumisesta. Siitä ollaan aika yksimielisiä, ettei saamelaisilla ollut poroja eikä kummallisia vaatteita silloin kun heitä muistellaan vielä oleskelleen etelässä. Pohjanmaalla on Lapua ja Lappajärvi ja joukko muita epäilyttäviä paikannimiä. Niitä on pitkin maata. Kun tuo ”lappi” ei liene saamen sana, se tarkoittaa siis ”toisenlaiset”. Aina on ollut ei-meikäläisiä.

Oma asiayhteyteni? Pietari siirtolaisuus oli vielä suurempaa kuin merien taakse suuntautunut. Isäni suku kuuluu heihin. Äidin puolelta oli niin monta, että luullakseni äidinisäni oli suostua veljensä Berkeleystä esittämiin kutsuihin. Ja oli siellä näiden siskokin, jonka kanssa ei oltu puheväleissä. Miksi, en tiedä.