Kadun kadulla

Kirjakaupoissa ei ollut mitään. Kirjakauppoja ei melkein ollut.

Häikiön ”Tiedon metropoli” näyttää sisältävän juuri sitä aineistoa (kirjojen myynti, määrähintajärjestelmä), jota nyt tarvitsisin. Ajattelin että sitäpä virhettä en tee, että rupeaisin soittamaan pitkin Helsingin kaupungin laitoksia ja ronkkumaan arvostelijan kappaletta. Minähän otan ja menen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kauppaan, jossa on se miellyttävä myyjäkin, ja ostaa pätkäytän jäsenalennuksella.

Harmikseni kauppatorilla ei ollut lainkaan kalakojua. Olisin ostanut parit nahkiaiset ja nauttinut ne kävellessäni lounaaksi. Kauppahalliin ei iljennyt mennä, kun en tiedä, myydäänkö siellä maalaisille. Mariankadulla muistelin raatimies Leinosta, joka oli kiinteistötuomarina piru itse. Kerran hän vaati kiinnityksen uudistajalta tämän edustaman liikeyrityksen osakasluetteloa tarkastaakseen, että yhtiökokouksessa esiintyneet oli asianmukaisesti merkitty kirjoihin ja kansiin. Hakija, pankin vahtimestari, kysyi että mihin saa kipata. Kysymyksessä oleva yhtiö oli nyttemmin jo edesmennyt Kansallis-Osake-Pankki.

SKS:n ovella oli lappu, jossa kerrottiin, ettei kirjamyymälää enää ole eikä tule. Kehotettiin kääntymään Tiedekirjakaupan puoleen, joka on muuttanut entisistä tiloistaan johonkin Snellmaninkadulle. Se oli se metsäfirmojen talo. Matkalla laskeuduin polvilleni ja huojuin intialaisittain hymisten kunnioituksesta Matti Klingen entisen kotitalon edessä, se kun on sosiaalisesti edustava, Rodolfon talo Kirkkokadulla, vastapäätä koulua, jonka luokkahuoneissa pidin yhteen aikaan Kesäyliopiston luentoni.

Tuttava, joka on yleensä soittaessaan hönössä, soitti sen verran pitkästä aikaa että vastasin, ja kysyi yllättäen, että onko paha paikka. Sanoin että kyllä on. Seison Säätytalon portailla laulamassa ”Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa – sinuun koskea ei väkivalta saa…” Soittaja yski puhelimessa ja sanoi että pitääkin lopettaa. Mielenosoitushankkeeni liittyi isäni kertomaan, jonka mukaan Ylioppilaskunta oli saattelemassa Rytiä ja niitä muita sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin Säätytalolle ja YL lauloi tuota laulua, kunnes poliisi alkoi hakata toisen tenorin laulajia patukalla päähän. Jussi Lappi-Seppälä veti porukkaa ja laulua johti Pyssy Turunen. Borenius sanoi, että hänen esi-isänsä patsas oli hiljan otettu esiin suojuksista, jotka eivät kuitenkaan olleet estäneet edelleen näkyviä pomminsirpaleita koloamasta patsaan jalustaa.

Nyt poliiseja ei näkynyt ja se pitkä pamppu, entiseltä nimitykseltään Nokian nuoriso-ohjaaja, on kadonnut katukuvasta.

Ystäväni Olavi kertoi kerran olleensa katsomassa elokuvaa Rock around the Clock Edisonissa Diana-puiston tuntumassa 1955 ja lukeneensa seuraavan päivän Uudesta Suomesta, että lättähatut metelöivät Erottajalla ja edistävät länsimaiden perikatoa sielullisella turmeltuneisuudellaan, mikä osoittautuikin oikeaksi ennustukseksi, koska hänestäkin tuli ensin apulaisprofessori ja sitten korkeimman oikeuden presidentti. Sitä en muistanut kysyä, oliko hänen arvoisa rouvansa ollut suhinasussu eli villamyssymissi.

Mutta ei ollut kesä. Ei ollut talvikaan, siis eilen. Toisen television olen nyt ostanut, 43 tuumaa. Äijä tuo huomenna. Kumma kyllä olen tullut vuosi vuodelta haluttomammaksi möyrimään lattianrajassa pistelemässä piuhoja kiinni.

Ei sitä kirjaa ollut sielläkään eikä erikoisemmin muitakaan kirjoja. Menin entiseen Hiltusen antikvariaattiin. Sieltä olisi saanut Helsingin historian koko vanhan sarjan neljällä kympillä mutta uutta sarjaa, joka olisi liittynyt aiheeseeni – grynderirakentaminen ei ollut.

Helsingin kaupungin myymälästä Sofiankadulla minut heitettiin ulos, kun kysyin Helsinki-kirjallisuudesta. Olisi pitänyt ostaa jotain hupaisaa rihkamaa.

Kävelin Akateemiseen, jossa tuttavani, vanhan liiton miehiä, arvioi että kirja-alan tulevaisuuteen suhtaudutaan liian ilottomasti. Sellainen tarttuu. Häikiön kirjaa haettiin tietokoneella mutta ei löydetty.

Kävelin Forumiin ostamaan sisäantennin, jotka olivat olleet lopussa Suomenojan Gigantista. Menin syömään terveysravintoa (punaista lihaa härskiintyneessä rasvassa) ja näin tosi lihavan naisen. Perehtyessäni iltapäivälehden antimiin tämä nainen, nuoriin vielä, veti naamaansa kaksi täysikokoista, tarmokkaasti friteerattua leikettä kaikin lisukkein.

Mietin pitäisikö ampua itsensä vai pestä päällyshousunsa. Stokkan parkkihallissa oli päivän kohokohta. Ystävällinen asentaja ronkki automaattia ja sanoi että kyllä, automaatti hyväksyy 25 euroon asti maksut kysymättä pin-koodia ja aivan, puomi aukeaa sekin korttia syöttämättä, koska kamera lukee autoni rekisterinumeron ja saattaa hyvinkin tunnistaa sen äskettäin halliin ajaneeksi.

Kotona tilasin sen kirjan verkosta ja samalla Kuorolaulun historian, ja sitten olikin päiväunien aika. Näin sellaista unta, että olisin muistanut laittaa Urpulla ja Hekalle lällättelyviestin ja kertonut, että Ian Kershaw’n 1900 luvun historia ”To Hell and Back” oli kuitenkin kunniapaikalla Akateemisessa ja tuttavani sanoi, että tuota kumminkin menee, mihin minä, että tietäväisenkin väen perehtyneisyys esimerkiksi Euroopan toisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin on surkuteltavan huono, ja kotona uuden NYRB:in takasivulla mainostettiin samaa kirjaa The Timesin ylistävän arvion kera.

Olen jo suomentanut siitä kirjasta kymmeniä sivuja kokeillakseni, osaanko vielä. Taidan osata. Jospa suomentaisi koko kirjan ja rupeaisi myymään suomenkielistä samisdat-versiota porttikäytävissä tekijänoikeutta loukaten? Niihin pujahteli ennen ulsterin kaulukset ylhäällä kaiken karvaisia dosentteja kysymään onks tietoo. Yhdelle myytiin vaakkupullollinen vettä ja annettiin kuin käyntikorttina Vesijohtoliike Huberin puhelinnumero käteen. Käytin tätä esimerkkiä toisilla luennoillani havainnollistamaan vaikeaa kysymystä, mikä on rikoslain tarkoittama petos. Tämä ei siis ole.

Mutta lestinheitto eli viinanmyynti on sekin saadun tiedon mukaan siirtymässä verkkoon. Ostoksien ja ostajan kotiinkantoa ei kuitenkaan ole tarjolla.

Nuori Vilkuna näkee julkaisseen tutkimuksen juopottelun historiasta. Taidan ryhtyä miettimään, miten sen saisi käsiinsä. Meidän kirjastossa sitä ei ole ja pääkaupunkiseudun Helmet ilmoittaa ”ei saatavilla”.