Batch

Vaatii outoa mieltä valokuvauttaa itsensä tuijottamassa kynttilän liekkiä. Juuri se valokuva nostetaan hautajaisissa ihmeteltäväksi sivupöydälle muovisissa hopeajäljitelmäkehyksissä.

Joku puhui merkkipäivillä geenien metsästyksestä. Piiloviesti oli selvä. Yhdyn siihen kaikin voimin. Hyvin onnistui. Yliopistot ja korkeakoulut ovat niitä rantavesiä, joilla kutu käy. Pois se minusta, että vähättelisin entisten tanssilavojen syvämerkitystä. Liian myöhään huomasin, että nyt olisi ollut sopiva valo saada kuvaan Laukaan Seuraintalo. Siinä oikein luki niin. Työväentalon olin sivuuttanut ajatuksettomasti. Nykyistä asiaintilaa en tiedä, mutta syvästi luokkakantaisella menneisyyden maaseudullani ei tullut mieleen, että työväentalolle olisi voinut mennä vain tanssimaan.

Innostuin tästä aatteesta, kun jouduin puoliammatillisesti tekemisiin erään kirjan kanssa, ja nyt sen kirjoittaja, Haaviston Jukka, lupasi pistäytyä kylässä. Tiesin jo ennen kouluikää, että se mies osaa soittaa vaikka hellankoukkua, iskelmää tai jazzia, ja esiintyy Nuorisoseuran talolla. 

Historiallisena ja kirjallisena yksityiskohtana - se oli hänen isänsä, kauhavalaisten komppanianpäällikkö, joka kaatui jouluaattona 1939 Taipaleella. Tämä lopulta teki isoisästäni vuosikymmeniksi elokuvateatterin omistajan. Ne kolme miestä, joiden vuoksi varta vasten suunniteltu, konein ja konehuonein varustettu teatteri oli laitettu, tarvitsivat pääomaruiskeen, ja sen järjesti siis vuokraisäntä. Buy-out.

Muutamat ihmiset kysyvät valokuvien käsittelemisestä. Joskus tekisi mieli laatia lista asioista, joita kaikki eivät välttämättä huomaa. Itse käyttämäni Photoshop –kuutonen (CC) on yleensä aivan turhan kallis ja vaikea, koska Lightroom tai Elements ajavat melkein saman asian. Lisäksi ilmaisista ohjelmista ainakin Picasa ja vanha tuttu Irfanview ovat aivan yllättävän hyviä.

Ja näiden perusohjelmien automaattikorjaukset ovat hämmästyttävän näppäriä. Tässä asiassa voisitte uskoa miehen sanaa. Olen nyt korjaillut muutamia tuhansia paperikuvia ja dioja, joita lapsenlapsi (ei tässä kuvassa) on kesätyönään skannannut. Kahdeksan kertaa kymmenestä Auto-Tone ja Auto Contrast parantavat värikuvaa ratkaisevasti, Auto Color taas harvemmin.

Kuvien sävyjen korjaaminen käsityönä kanavien ja layereitten kanssa on uskomattoman hidasta ja roskien poisto puolestaan menee aina lopuksi käsityöksi.

Kaikilla – esimerkiksi minulla – ei ole sitä ammattitaitoa, joka säteili ystäväni Putuksen näyttämästä valokuva-albumista. Kuvat olivat 1970-luvun alusta. Hän oli osittain jopa kehittänyt jollain käsittämättömällä tavalla säilyneitä dioja ja vedostanut vanhat mustavalkoiset uudestaan. Ennen kuin tuollainen onnistuu, pitää olla valotuskone, kylpyhuone ja kärsivällinen rouva.  En muistanut kysyä, onko valotuskone Opemus. Luultavasti on.

Otsikon sana, joka ei tällä kertaa ole Bach, tarkoittaa kuvien muokkaamista nippuna. Eräät asiat onnistuvat klikkaamalla kuvat Ctrl-näppäimen kanssa ja käyttämällä valikon käskyä ”sama uudestaan”. Siis haetaan Camera Raw-puolelta käsin sopivat arvot etenkin valotukselle ja valkotasapainolle ja sitten muutetaan kaikki valitut kuvat.

Ovela henkilö tekee kuville kansiot eli hakemistot tallennettuaan alkuperäiset sitä ennen johonkin kovalevyn syrjäiseen paikkaan.

Ennen kuin menin mailleni kävin läpi Kauhavan isoisäni valokuva-albumin. Vasta nyt minulle valkeni, että oli hänellä 1920-luvulla henkilöautokin, Chevrolet-kuorma-auton lisäksi.

Yksi kuvista ihastutti erikoisesti. Velimies eli Taatan nuorempi veli Eemeli, joka oli karpäntterinä Kaliforniassa, oli otattanut itsestään valokuvan omistamansa, todella komean auton ratissa, ja kuva oli otettu kadulta niin että kaupungin nimi näkyi kyltissä. Pörkli, isoisäni on kirjoittanut. Ja minä olin luullut, että hän asui Oaklandin puolella. Minusta kovasti näyttää, että tuo katu on monilta reissuilta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajalta minullekin kovin tuttu Shattuck Avenue.

Herrat menivät hautaan aavistamatta, mitä muuta mielenkiintoista noille Kalifornian seuduille aikanaan syntyy. Berkeley on toki vanha, valtionyliopiston campus, mutta Piilaaksona kuuluisaksi tullut seutu San Franciscon alapuolella oli maaseutua. Palo Altossa ei ollut muuta kuin viisi kaktusta, joiden varjossa nukkui kolme humalaista meksikolaista. Berkeley oli kuuluisa insinöörien korkeakouluna, ja kova juttu oli kaivostoiminta. Paikalliset eivät edelleenkään ole tietävinään, miten paljon siellä on raskasmetalleja maaperässä.

Albumissa ovat myös muut isovanhempieni Amerikan serkut. Yksi oli töissä oikein saippuatehtaassa. Olisiko ollut Palmolive? Ja olisi minulle kertomista, vaikka en ainakaan nyt viitsi, miten taustaltaan punaiset ja valkoiset suomalaiset siirtolaiset eivät olleet Pörklissä lainkaan puheväleissä. Heillä oli eri haalitkin. Siellä väitettiin, että erittäin huonomaineinen Sippola, josta katso lähemmin Paavolainen, ”Valkoinen terrori”, olisi nähnyt parhaaksi vetäytyä juuri noille seuduille sotien väliseksi ajaksi.

Oppilaani tietävät Pörklistä enemmän kuin minä; heillä oli kullakin tilaisuus asua siellä vuosi. Luonnollisesti he tietävät minua enemmän myös kuvien käsittelystä.

Itse tunnen batchien kanssa tekeväni hyödyllistä työtä. Muuan tuntemani valokuvaaja (Komulainen) huomasi jo vuosikymmeniä sitten, että kohta arkistoissa ja kirjastoissa ei enää tiedetä, mitä väkeä kuuluisissa uutiskuvissa pönöttää. Sama kuulkaa koskee perheitä ja sukuja. Omista kuvistani jouduin äsken selittämään ja merkitsemään muistiin, että muuankin tuntematon ”sukulainen” häitään viettämässä on Ylen Pena Kemppainen, ja eräs hyvin nuori ja hyvin komea lapsiperheen isä Kirsti Sirasteen juhlissa silloisen rouvansa Suvi Aholan seurassa on uutisankkuri Matti Rönkä.