2. maaliskuuta 2014

Nato



Kaikki eilen kirjoittaneet tuntuvat olevan samaa mieltä. Ukrainan ja Krimin tilanne ei ole vakaa, vaan vakava.

Venäjä on esittänyt tänään sunnuntaina politiikkansa, jota on sovellettu myös Suomeen pienissä asioissa. Venäjällä olisi oikeus suojella kansalaisiaan myös vieraalla maalla, ja tässä tapauksessa asevoimin.

Siihen on vastattu heti, että tulkinta on oikeudeton. Tässä vastataan, että tulkinta on lisäksi järjetön. Tuo ajatus perustelisi esimerkiksi Venäjän hyökkäyksen Los Angelesiin, puhumattakaan Helsingistä. Venäläisiä on. Pelkkä väite, että heitä uhataan, tavalla tai toisella, johtaisi väkivaltaan eli sotatoimiin.

Nyt on hetki Suomen yrittää liittyä Natoon, tunnustautua länsileiriin, EU nimenomaan mukaan luettuna, ja suunnistautua Yhdysvaltojen mukaan.

Suomi on suoriutunut hyvin pitämällä kiinni etenkin maanpuolustuksesta yleisen asevelvollisuuden kautta. Vahingossakaan ei ole sanottu, ketä vastaan puolustaudutaan ja mihin vaivalloista ja hintavaa armeijaa tarvitaan.

Sitä tarvitaan Venäjää vastaan.

Sotilaallisia näkökohtia ei oikeastaan ole olemassa. Väitettyjen sotilaallisten päämäärien palauttaminen taloudellisiksi laskelmiksi on perusteltua, vaikka se on sinänsä usein virheisiin johtavaa reduktionismia. Mielestäni edes talibanien ja lukemattomien jihadistien menettelyn taustalla ei ole uskonto eikä isänmaallisuus, vaan pyrkimys valtaan, ja vallan äidinkieli on raha.

Lopettelin eilen Abulafian isoa Välimeren historiaa. Suuri islam ja sitten sitäkin vahvempi Turkki eivät koskaan valikoineet kohteikseen kirkkoja eivätkä luostareita keskiajan ja uuden ajan alun ristiretkillään uskottomia koiria vastaan. Kohteet olivat kaupunkeja ja muita kauppapaikkoja.

Krim oli Katariina Suurella tietoinen valinta. Sen valloittamisen jälkeen Venäjä oli nopeasti mukana Maltalla. Sen jälkeen Krimistä käytiin sotia. Yksi niistä oli Suomeakin läheltä sivunnut Itämainen sota 1800-luvulla. Krimin lähellä ovat kuuluisat Mustan mullan alueet. Venäjän elintarvikkeista on tällä hetkellä yksi kolmasosa tuontitavaraa. Agribisnes suuntautuu muun muassa ukrainaan. Sijoittajina ja kehittäjinä ovat länsimaiset voimat.

Historia on paha ja pilkallinen kuin Jumala. Panssarilaiva Potemkin oli ankkurissa Sevastopolissa. Odessa on rannassa, matkan varrella Kieviin mentäessä. Siellä ovat ne portaatkin, ja lastenvaunut, ja silmälasit.

Tässä hahmotelmassa on paha puute. Neuvostoliiton romahtaessa Ukrainassa oli kolmannes maan ydinaseista. Ukraina on ollut ja ehkä on edelleen ydinaseeton valtio. Onko sen alue yhdentekevä Venäjän ydinpelotteen ja torjuntajärjestelmän kannalta, sitä en tiedä. Arvaisin että taktisen ydinaseen kannalta Ukrainan alue olisi edelleen hyvin tärkeä.

On sanottu, että Venäjä tarvitsee näennäispuolueettomia maita, kuten Sveitsin ja Suomen. Siinä on se ongelma. Kun tilanne muuttuu, se ei enää tarvitse.

Tällaista kirjoittelua voisi sanoa Venäjälle vihamieliseksi. Tarkoitukseni on toinen. Haluan ymmärtää, samalla tavalla kuin lääkäri haluaa ymmärtää mielisairasta.

Tähänastisissa tilanteissa on yksi hurja seikka, jota ei ehkä ole osoitettu sormella. Missä on Saksa? Puolin ja toisin myönnetyn mukaan Saksa on Venäjälle elintärkeä sekä ostajana että myyjänä ja lisäksi rahoittajana. Saksan sisäpolitiikkakin toimii lähes yksimielisesti tuollaisen kompassin mukaan. Vaikka riitä olisi Kreikasta, Saksassa ajatellaan Venäjää, maakaasua ja öljyä sekä vientiteollisuuden markkinoita.

Nyt kun pian krooniseksi muuttuva konflikti on alkanut juuri niillä alueilla, joista Saksassa haaveiltiin jo 1920-luvulla, välittömät seuraukset osaa jo sanoa. Sota on ollut aina hyvä myynninedistäjä. Sekä Euroopan että Yhdysvaltain finanssikriisit saavat tänään odottamattoman käänteen. Tämä koskee myös Suomea. Länsi ei sekaannu sotilaallisesti, koska se ei pysty ja sen vuoksi ei halua.

EU-skeptinen politiikka näivettyy nopeasti. EU on muita kuin väkivaltaisia ratkaisuja etsivä ja siksi hyvin kankea ja ikävä järjestö, jonka kansansuosio riippuu taloudesta. Kun talous käynnistyy, suosio nousee.


Ja Ukraina itse? Sen paras vientituote lienee konkurssi, jonka levittäminen Venäjälle onnistuu ponnistuksitta. Ja se puolestaan on myös Suomen vaara.

60 kommenttia:

  1. Ennustin täällä pari päivää sitten, että Suomen Nato-akkuna sulkeutui juuri. Nythän on sellainen kriittinen tilanne, jossa emme voi jäsenyyttä hakea, koska se paljastaisi, että pelkäämme Venäjää aivan pirusti.

    Koiviston sanoin: entä jos emme pääsisikään jäseneksi, koska maailmantilanne on niin uhkaava? Sitten me vasta heikoilla jäillä olisimme. Joten pakko vaan siirtää sitä optiota hamaan tulevaisuuteen, jolloin rauhan aurinko taas paistaa - ja yrittää sitten livahtaa sisään. (Tietysti olettaen, että kansa haluaa liittyä, mikä on aika epätodenköistä.)

    Veikkaankohan kovin paljon väärin, jos oletan että meillä Suomessa aika moni ymmärtää Venäjän toimia? Kun siellä Krimillä kuitenkin asuu niin paljon venäläisiä, kuten eräs anonyymi jo esittikin.

    VastaaPoista
  2. Olen odottanut valtaapitävien käsitystä siitä, miten Suomea todellisuudessa puolustetaan tässä liittoutumattomuuden tilanteessa. Pääministeripuolue Kokoomus on vahvasti liputtanut Natoon liittymisen puolesta, mutta useimmat muut kansanedustajat näyttävät yhä elävän jonkinlaisissa unelmissaan. Lyhyessä talvisodassa Suomi oli ennen rauhansopimusta hyvin lähellä romahtamista. Jatkosodan aikana liittolainen Saksa turvasi Suomelle usean vuoden ajan ruoan riittävyyden ja silti monet aikuisetkin olivat aliravittuja lukuisten lasten kuollessa ruoan vähyyteen. Pohjoismaat tosiasiassa pelastivat monien lasten hengen ottaessa huolen heidän ruokkimisestaan. Saksa vastasi koko pohjoisen Suomen puolustuksesta ja erityisesti kesän 1944 suurtaisteluissa ratkaisevassa roolissa olivat sieltä saadut panssarintorjunta-aseet sekä saksalaisen lento-osaston tärkeä apu. Saksa auttoi silloinkin, vaikka sillä oli sekä idässä että lännessä menossa ratkaisutaistelut. MUTTA MITEN NYT? Kuka on Suomen liittolainen sotilaallisessa kriisissä tai ilmisodassa? On aivan selvää, ettei Suomi selviä yksin erittäin teknillistyneessä sodankäynnissä. Suurten maiden satelliitit välittävät tiedon metsissä piileskelevistä sisseistäkin. Ilmapuolustuksella on vastassaan leegio miehittämättömiä lentokoneita monikärkiohjuksineen. Jne. jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liittoutumattomuuden idea on se, ettei sotaan jouduta. Onhan se hieman uhkepeliä, ainakin tämän kriisin valossa. Tosin tämä ei meitä sotilaallisesti uhkaakaan, mutta taloudellisesti kyllä.

      Mutta missä ovat nyt ne sotateoreetikot, presidentti Halonen etunenässä, joiden mielestä ei aseita eikä miinoja tarvita, sillä kaikesta selviää neuvottelemalla?

      Krimillä taisi olla huonot neuvottelijat?

      Poista
  3. Tässä on blogistille tullut jokin ajatusvirhe:

    ..."Venäjän elintarvikkeista on tällä hetkellä yksi kolmasosa elintarvikkeita"...

    VastaaPoista
  4. Ohoh, jopas on Kemppinen (!) hurjana! "Nyt on hetki Suomen yrittää liittyä Natoon, tunnustautua länsileiriin, EU nimenomaan mukaan luettuna, ja suunnistautua Yhdysvaltojen mukaan." ja... "Sitä tarvitaan Venäjää vastaan."! Pitäisiköhän vaan olla provosoitumatta? Ja kysyn, kun en tiedä enkä muista: Mikä manööveri oli tämä Hrutsevin (kiihtyneenä en välitä oikeinkirjoituksesta!) Krimin luovuttaminen Ukrainalle? Samanmoinen, kuin Israelin valtion perustaminen Palestiinaan? Entäs, jos Karjala olisi "suojakaudella" palautettu Suomelle? Säälistä seuraa aina sairautta ja vaikeuksia! On tässä meillä taas olemista. Ihan palautuvat Kuuban kriisin ajat mieleen... Toivotaan johtajilta (ja Kempiltä!) malttia ja harkintaa!
    terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesarissa verrattiin Krimin lahjoitusta Porkkalan palautukseen, ja nyt Pekka S-to vertaa sitä Karjalan palautukseen.

      Kun päättely on tätä tasoa, on turha yrittää edes selittää.

      Poista
    2. Hrutsevin, Krimin luovuttaminen Venäjän federaatiolta Ukrainan neuvostotasavallalle oli toissijainen neuvostoliiton sisäinen osavaltiorajan siirto. Joka sai merkitystä vasta neuvostoliiton hajotessa.
      Samoihin aikoihin 1956 lakkautettiin Karjalais-suomalainen neuvostotasavalta, joka siirrettiin autonomisena alueena venäjän federaatioon.

      Poista
    3. Paskan päättelyä, kun silkka hypoteesi, ajatuskulku! En minä edes lue hesaria! Dokumentit kyllä väittää, että Kekkonen tosissaan yritti Karjalan palauttamista aikoinaan. Ja kuinka paljon tyhmyyksiä sitä "porospäitten" tehdään! Puhellaan poijjat ja pohditaan! Sitä varten kai täällä käydään ja kommentoidaan. Yritä, yritä, Tapsa, kirkkaimman kruunun saat!
      riuskin, hieman epävarmoin terv. pekka s-to.

      Poista
    4. Ei ollut tarkoitus tölväistä, mutta Krimin sekä Porkkalan/Karjalan välillä on valtava ero.

      Krim ei ole ikinä ollut oleellinen osa Ukrainaa, vaan se liitettiin siihen poliittisella päätöksellä.

      Sen sijaan Porkkala on aina kuulunut Suomeen, ja Venäjä vei sen meiltä sotasaaliina. Sama pätee tavallaan myös ns. luovutettuun Karjalaan, jonka Venäjä ryösti meiltä sodassa ja sanelurauhassa. (Toki se aiemmin oli välillä myös Venäjän valtakuntaa, mutta asutus on aina ollut suomalaista.)

      Krimissä Venäjä otti kyynisesti ilmaisten siis vain omansa, Porkkalassa ja Karjalassa meidän omaa. Krim on lainattu, Porkkala ja Karjala varastettu.

      Poista
    5. Miksei Krimin luovutusta saisi verrata Porkkalan palautukseen tai Karjalan palautukseen?
      Vertailut on joskus poikaa!!

      Poista
  5. Kammottavaa tekstiä, aivan kammottavaa; ja totta joka sana. En yrittämälläkään keksi vakuuttavia vasta-argumentteja.
    On vain uskottava, että (1) maantieteelle ja muille tosiasioille emme mahda mitään, (2) suurvallat käyttäytyvät aina suurvaltojen ikiaikaiseen tapaan ja (3) ei ole russofobiaa, kun ymmärtää, että venäläisvähemmistö on kuolemanvaara mille tahansa pikkuvaltiolle.

    VastaaPoista
  6. Ei itsensä kahlehtiminen Yhdysvaltoihin mikään hyvä asia ole. Kun katsoo mitä maalle on viimeisen 15 vuoden aikana tapahtunut ja mitä kaikkea siellä tehdään, siihen soppaan ei kannata mennä mukaan.

    Venäjän (tai muidenkin maiden) kansalaisten muodostamaa sisäpoliittista uhkaa taas voisi neutralisoida mahdollistamalla näiden ihmisten poistamisen takaisin emämaahansa ja kansallisuuden menetys, mikäli se uhkaa näiden ihmisten kautta Suomen suvereniteettia. Jos Venäjää kiinnostaa noiden ihmisten kohtelu eikä Suomen toiminta kiinnosta, ottakoon heidät sitten hoiviinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoi tuolla ylempänä, että liittoutumattomuuden idea on se, ettei sotaan jouduta.

      Natoon liittymisen idea taas on se, ettei edes Venäjä uskalla hyökätä Nato-maan kimppuun.

      Kumpi oletus on vahvempi?

      Poista
    2. Jälkimmäisen oletuksen ongelma on siinä, että siinä oletetaan Natoa kiinnostavan, jos Suomelle käy jotain.

      Poista
    3. Pakko kiinnostaa, jos aikoo uskottavuutensa säilyttää. Kukaan ei ole vielä rohjennut kokeilla Naton viidennen artiklan pitävyyttä. Sen sijaan liittoutumattomiin maihin on hyökätty tämän tästä, milloin milläkin verukkeella.

      Poista
    4. 9/11 testattiin viidennen artiklan pitävyyttä.

      Poista
  7. Timothy Snyder (The New York Review of Books, blogiartikkeli 1.3.2014)
    http://www.nybooks.com/blogs/nyrblog/2014/mar/01/ukraine-haze-propaganda/?insrc=hpss

    Rodric Braithwaite, Englannin entinen Moskovan suurlähettiläs, näkökohtia Venäjän näkökulmaan, The Independent, 1.3.2014
    http://www.independent.co.uk/voices/comment/ukraine-crisis-no-wonder-vladimir-putin-says-crimea-is-russian-9162734.html

    VastaaPoista
  8. "Tällaista kirjoittelua voisi sanoa Venäjälle vihamieliseksi. Tarkoitukseni on toinen. Haluan ymmärtää, samalla tavalla kuin lääkäri haluaa ymmärtää mielisairasta."

    Tämä blogistin kirjoitus kyllä osoitti taas että ryssävihaa löytyy yllättävistäkin paikoista kun vähän pintaa raaputtaa.

    VastaaPoista
  9. Ei tähän blogiin ole lisäämistä. Kirottuja olkoot ne sinisilmäiset poliitikot, jotka estivät palovakuutuksen oton kun oli hyvä aika.

    Nyt sitten vaan odottamaan, että kun suuri Ukrainan ongelma on hoidettu, tulee Moskovasta kutsu neuvottelemaan uusi YYA-sopimus "pohjois-Euroopan tilanteen vakiinnuttamiseksi". Sitten vaan palaamme turvan kiinni pitämisen politiikkaan (suomettuminen). Ehkä saamme palkinnoksi öljyä.

    VastaaPoista
  10. Kun kansa Kiovassa vaati Janukovitshin ja hänen hallintonsa kaatamista, oli länsi, me, tämän hyvän, tämän "opposition" puolella. Minä ainakin. Olen edelleen.

    Mutta kun kriminvenäläinen kansa vaatii nyt, omassa asiassaan varmasti parhaana asiantuntijana, Krimiä osaksi Venäjää, ei tämä kansan ääni nyt kelpaakaan meille, lännelle, Nato:lle.

    T'ässä on mielestäni ihan selvästi tekopyhä kaksoiskoodi. Kiovan kansa on meille "hyvä", sen vaatimus oikea, Krimin kansa taas ei, tai sitten nonsoleeraamme heidät pelinappuloiksi.

    Krim taitaa olla de facto Venäjän. Ottakoon omansa. Ei maailman järjestys siihen kaadu.

    t. taantumuksen torvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta miksi tämä logiikka, joka Venäjänkin mielestä pätee Etelä-Ossetiaan, Abhasiaan ja nyt Krimiin, ei pädekään Tsetsheniaan?

      Poista
    2. Vielä: tätä samaa tekosyytä käytti jo Hitler hyökätessään Puolaan - polakit terrorisoivat sudeettisaksalaisia.

      Poista
    3. Nato-ikkuna oli ehkä auki vain 1990-luvulla Venäjän heikkouden aikakaudella jolloin samasta raosta Viro pääsi Natoon, me vain heikompaan EU:hun. Nyt tilaisuus on ohi.. ?

      Yksi funktio Krimin hyökkäyksellä on pelottaa meidät reunavaltiot liittymästä. Ja Nato ei uskalla huolia riippakiveksi.


      M

      Poista
  11. Erinomainen avaus. Venäjä ei ole, eikä Neuvostoliittokaan, koskaan asettanut itseään vastakkain Naton sotilasvoiman kanssa. Retoriikan asteelle on jäänyt. Baltian maat ovat säästyneet interventioilta nopean Natoon livahtamisensa ansiosta. Edes Pronssisoturikiista ei aiheuttanut kybersotaa kummallisempaa. On pidettävä mielessä, että Suomikin on ollut 100 vuotta Venäjän osa. Meitä ei auta kriisitilanteessa mikään muu kuin voima, Nato. Voimaa ei muualla maailmassa ole saatavissa avuksemme. Alkaakohan Naton kannatus kohota?

    VastaaPoista
  12. Tulee myös huomioida, ettei Nato ole sama kuin Yhdysvallat. Nato on samanmielisten itsenäisten valtioiden vapaaehtoinen puolustusliitto.

    VastaaPoista
  13. Kemppinen puhuu asiaa. Passiot hetkeksi jääkööt, nyt kärsii kokonaiset kansat.
    Kunhan ei vielä Suomikin.

    VastaaPoista
  14. Ihme, ettei Satusetä ajatellut jakaa Ukrainaa puoliksi Puolalle ja Venäjälle. EU halusi oman Ukrainapolitiikan, nyt niitetään satoa toivon kylvämisestä. Tai ehkä tarkoitus oli kylvää suomalaisten EU-tukirahaa. Jos Ukrainalle maksettaisiin yhtä hyvin kuin virolaisille, niin EU:n tukipotti Ukrainalle olisi jotain välillä 15.000.000.000 - 30.000 000.000€. per vuosi.

    VastaaPoista
  15. Pieni korjaus: Ukrainan pääkaupunki ei ole suomeksi Kiev vaan Kiova. Eräillä ulkomaisilla kaupungeilla on vakiintunut suomalainen asu, kuten Lontoo ja Pariisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JUU, ja nailla suomalaisilla nimilla pärjää!

      Koetapa ostaa netista vaikka junalippu Äänilinnaan tai Väinänlinnaan.

      Poista
    2. Ym. ei kuitenkaan seuraa, että meidän suomeksi Suoimessa puhuttaessa pitäisi puhua Londonista tai Paris:stä.

      Poista
  16. Jos naapuritalon isännäksi asettautuu paha ilkeä MP-jengi joka hamuaa sun tyttäriäsi,
    ja omat puolustusvoimat (pesismaila) ei riitä, niin apuahan siinä on haettava..

    M

    VastaaPoista
  17. Minusta tuli eilen Fennovoiman ydinvoimalan rakentamisen vastustaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Harkimon KHL-Jokereiden fani!

      Poista
    2. Kieltämättä aika hullua, että Novgorodin ja oman valtakuntamme rajakivi Pähkinäsaaren rauhassa korvataan ydinvoimalalla, jossa venäläisomistus on 49,8 % ja suomalaisomistus 50,2 %. Entä kun joku omistamme osoittautuu luopioksi ja myy osuutensa? Voisiko investointikumppani vaatia joskus rajaa siirrettäväksi siten, että voimala jää Novgorodin puolelle? Ainakin Ensossa ja Jääskessä juuri näin tapahtui. Auta armias sitä päivää, kun suomalaisinvestointi siirtyy rusien haltuun.

      Poista
  18. Se on tuo meidän itäinen naapurikansamme edelleen itäinen naapurikansamme, vaikka sen maitotuotteesta valmistetussa rasvalevitteessä pannulla kypsentäisi...

    VastaaPoista
  19. Kun nyt Krimillä kuohahti, ennustajaeukkojen sankat ja ylen viisaspäiset parvet lehahtivat kuin taikaiskusta jälleen lentoon EU:n Natotaivaalle ja näihin samantuoksuisten "someen". Siipiensä suhinassa pääsiäispassioiden ohella soi omahyväisten oikeassolemisen tarve sekä Jussi Niinistön jalkaväkimiinan haukahdusta muistuttava aksentti. Ja tietenkin iloisenuhkaavan propakandan levittäminen välittömästä sodanuhkasta ja että armeijan tappokoneisto tarvitsee heti tällä punaisella sekunnilla miljardikorotuksensa määrärahoihin enempiä nöyristelemättä.

    Rauhaan pakotetuissa maissa sotaa työkseen harjoittelevat ja ne, jotka sodista hekumoivat, elelevät innostavia hetkiä aina tällaisten tragedioiden aikana. Kerjäämistapahan se on tämäkin kun ei ihan ilkiä samalla tavalla itku kurkussa anelle kuin eräät hentomieliset jonkun kummallisen hankkeen, kuten lastensairaalan rakentamisen hyväksi jonka hinta kai olisi yhden Hornetin verran tankki tyhjänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta eikö Venäjä käyttäydy juuri niin raakalaismaisesti kuin pelottelijat antavat ymmärtääkin?

      Sinisilmäinen pieni valtio on pian entinen valtio.

      Poista
    2. Pienen valtion sinisilmäisyyteen kuulunee myös meidän esimerkin mukaan se, ettei esimerkiksi rakenneta sairaaloita, ja nimenomaan lastensairaaloita, tehokkaiksi yksiköiksi jo rauhan aikana sotatilaa ajatellen ja helvetisti peläten (jotkut jopa toivoen) koska sitten KUN jytäkkä alkaa, niitä tarvitaan ensimmäiseksi siviilien paikkailemiseksi ja lapsethan ne ovat aina ja kaikkialla sodista ensimmäisinä muun siviiliväestön mukana kärsimässä: Syyria on hyvä, akuutti esimerkki tästä. Tshetsenia tuolla naapurin toisella laidalla tuoreena muistissa toinen.

      Jäsenmaksua kaikkinen kalliine lisineen Natolle ei pidä turhana rasitteena ottaa kontolleen siitä yksinkertaisesta syystä, että hornetimme ja muu kalusto on jo sovitettavissa niiden ryökäleiden aseisiin ja KUN sota alkaa, niin sen taistelualustana tässä kaikissa tapauksissa "geopoliittisena" faktana sijaitaan.

      Poista
  20. Venäjän johto pelkää historiallisesti vain yhtä asiaa - tappion häpeää. Sopimusten ja kansainvälisten tapojen rikkominen ei ole tappio Putinille. Siksi ainoa oikea politiikka venäläisten hyökkäysten välttämiseksi on saada se tuntemaan epävarmuutta hyökkäystensä onnistumisen suhteen. Suomi on siksi tähän asti käyttäytynyt oikein, muttei esimerkiksi Ukraina. Kuulostaa primitiiviseltä ajatukselta mutta näin se vaan on.
    Länsi on tehnyt myös vikoja jotka rohkaisevat Putinia. Isoin virhe oli Kosovon ottaminen Serbialta. Kosovo oli enemmän Serbia kuin Krimea on Ukraina. Kosovo oli historiallisesti Serbian Karjala

    VastaaPoista
  21. Joku tuolla puhui ryssànvihasta. Mitàs vihaa se on jos pelkàà? Karkuunkaan ei voi mennà eikà isoon naapuriin ole paljon luottamista. NATO? Jos ràhinà tulee siinà menevàt hyvin mahdollisesti myòs rautakaivokset ja Jààmeren òljy eli Ruotsi ja Norja samaan syssyyn? Pienillà miehillà on suuret ajatukset eivàtkà pidà silmille hyppijòistà, varsinkaan jos ovat pitempià!

    VastaaPoista
  22. Melkein unohtui: Jos menee Krim, otetaan saman tien koko Ukraina.

    VastaaPoista
  23. 1) Nato Suomessa - Suomi Natoissa - ydinaseoptioineen on Venäjälle uhka. Tämä lienee itsestäänselvyys? Joten Venäjän on varustauduttava ja vastattava uhkaan. Sekö on Suomen etu?

    2) Suomi voi lunastaa Nato-kortin vain kerran. Kun se on käytetty (Suomi on liittynyt Natoon), Venäjällä ei ole tällä suunnalla enää mitään menetettävää. Tämän kansa Nato-gallupessa ymmärtää.

    Äärimmäisen suuri Nato-yhteensopivuus ja oma puolustus ilman Nato-jäsenyyttä, se on Suomen paras puolustus. Tässä mallissa Nato ei päätä, miten Suomen maaperää käytetään, vaan sen päättää Suomi. Tuo tieto lienee rauhoittava tieto Venäjälle.

    2) Natosta katsoen Suomi on äärimmäinen periferia Itämeren takana. Suomen takia ei kannata omien poikien verta vuodattaa ja hyvää kalustoa turhan paljon rikkoa, lukipa sopimuspapereissa mitä tahansa. Suomi on neuvottelujen ja kaupankäynnin ensimmäinen vaihtari - Suomi saa mennä Venäjän etupiiriin, kun kova paikka tulee.

    Kannattaa katsoa, mikä arvo esim. EU:n perussopimuksilla on ollut,kun ne ovat olleet Saksalle, Ranskalle jne. vastenmieliset joiltakin osin. Ei mikään. Samat maat siellä Natossa sopimuksia tulkitsevat.

    4) Nato-vaihtoehto on Suomelle kallis suoraan rahallisesti - paljon kalliimpi kuin nykyinen "talkooversio". Ja se on selvä turvallisuusuhka.

    Pieni maa niin mielellään uskoo, "oikeudenmukaisuuteen", "Kansainliittoon", sopimuksiin ja siihen, että suuremmat tuovat ratsuväkensä torvet soiden pelastamaan meidät pienet, mutta niin kunnolliset, pahasta. Mutta kertokaapa historiantuntijat, milloin niin käynyt? Vastaesimerkeistä ei ole pulaa.

    Realpolitik, se se mikä jyllää aina. Muu on savuverhoa herkkäuskoisille/ lapsenuskoisille.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Realpolitik

    VastaaPoista
  24. Oli ilo lukea ryhdikäs blogikirjoitus.

    VastaaPoista
  25. Pakko sanoa, että tämä kirjoitus on juuri sellainen, kuin kommenttilauman ensimmäinen kirjoittaja toteaa. Sanasta sanaan hänen kanssaan samaa mieltä
    Voih, eihän Venäjän kansa ole sama kuin sen johtaja. Ei Suomen kansakaan ole sama kuin presidentti Suomessa, joka onneksi vaihtui. Edellistä, naispressaa tuli äänestettyä, mutta kun näki hänestä tehdyn filmin, viimeinenkin kunnioitus katosi. Nykyinen sentään, vaikka onkin kokoomuslainen alkuperältään, tuntuu minusta oikealta tyypiltä, joka osaa ja uskaltaa tarttua asioihin kaunistelematta niitä. Krimi on kuin Ahvenanmaa meille. Sen viekööt minun puolesta, jos tekevät sen viisaasti aiheuttamatta sotaa meille, politiikkaa ymmärtämättömille, kansalaisille. Sota on maailman tyhmin ja ikävin asia. Jos siltä vältytään, on syytä iloita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Voih, eihän Venäjän kansa ole sama kuin sen johtaja."

      Vaan mitäpä se auttaa kun on mies ja ääni -periaate suvereeniin tapaan ja se ääni ja sen mukana kaikki valta kuuluu Putinille, joka elää kylmän sodan valtakamppailussa.

      Poista
  26. Krimin etninen jakauma on otettu nykyisessä kriisissä keskeiseksi argumentiksi. Tällöin on oleellista muistaa väestöhistoria: Krim tuli historiansa ensimmäisen kerran venäläisenemmistöiseksi vasta toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Vielä 1700-luvun puolivälissä Krimillä ei asunut vielä käytännössä lainkaan venäläisiä. Valtaenemmistö oli tataareja ja suurimmat kristityt vähemmistöt olivat kreikkalaisia ja armenialaisia. Ennen vuotta 1783 Krim ei ole koskaan kuulunut pitkää aikaa mihinkään slaavilaisortodoksiseen maahan. Krimin ja Ukrainalle kuuluvan Mustanmeren pohjoisrannan poliittinen historia taas on vanhastaan kulkenut käsi kädessä (Krimin kaanikunnan alueita). Täten historiallisesti on täysin perusteltua, että Krim on osa Ukrainan valtioaluetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisin sanoen vanhaan venäläiseen kaupunkiin Viipuriin verrattunahan Krim on suorastaan ikivanhaa venäläistä aluetta!

      Poista
    2. Kannattaa lukea Antti Alasen ylempänä tässä blogissa antamasta linkistä brittiläisen diplomaatin kuivakkaan älykäs artikkeli Venäjän motiiveista ja lännen kyvyttömyydestä tässä tilanteessa:
      http://www.independent.co.uk/voices/comment/ukraine-crisis-no-wonder-vladimir-putin-says-crimea-is-russian-9162734.html

      Poista
    3. Kyseistä artikkelia voi toki luonnehtia monin tavoin, mutta kuivakas älykkyys ei tule siitä ensimmäisenä mieleen. Hämmästyttävää siinä on esimerkiksi vakaumus siitä, että ukrainalaiset eivät saisi itse päättää maansa kohtalosta. Kirjoittajan esittämä sopimus, jonka mukaan NATO ei pyrkisi "rekrytoimaan" Ukrainaa riveihinsä mietityttää. Entä jos Ukrainan kansa haluaa liittyä? Pitäisikö NATO:n torjua heidät tuon sopimuksen perusteella. Miten tuon sopimuksen perusteella Ukraina voi puolustaa itseään, kun Venäjä seuraavan kerran päättää provosoitua? Suurlähettilään historian tuntemuskin näyttää olevan aika heikkoa. Ehkäpä hänen majesteettinsa palveluksessa ei niin tarvitse tuntea pienten maiden (kuten 45 miljoonan asukkaan Ukrainan) historiaa.

      Poista
    4. Yllättävä detalji: artikkelin kirjoittajalta menee tataarit ja mongolit sekaisin.

      Poista
    5. Voi hyvinkin olla, että suurlähettilään historiatiedoissa on puutteita, en kykene erotuomariksi, joten tässä loppukevennyksenä lisää brittiläistä kyniikkaa Oscar Wilden sitaattitehtaalta (nämäkin loppuun kuluneet lausahdukset näyttävät heräävän eloon viime päivien tapahtumien johdosta):

      ”Jos kertoo totuuden, voi olla varma että tulee ennemmin tai myöhemmin paljastetuksi ”

      ”Ainoa velvollisuutemme historiaa kohtaan on kirjoittaa sitä uudelleen”

      Osataan sitä Suomessakin:

      ”Historiassa on mahdollinen vain tulkinta, jonka todistaminen ainoaksi oikeaksi on mahdotonta” (Heikki Ylikangas blogissaan 18.12.2013)

      Poista
  27. Niin ja oikeastaan EU.n siviilikriisinhallinnalla on juuri kosovon tilanne vakavana pöydälle. Haluavat, venäläisten tukemina, EU:n poliisit ja tuomarit pois maasta. Pääsisivät roistot valloilleen ja kuka hyvä tuomari hyvän kaverinsa tuomitsisi. Ja kriisi on todella vaikea tasoltaa, sanovat asiaa ratkovat.

    VastaaPoista
  28. Suurvalloista viisaampi väistää. Kumpi valloista näkee viisaasti kauemmaksi ja kantaa vastuun koko kokonaisuudesta--eli kaikkien kansojen hyvinvoinnista, sanalla sanoen elämän jatkumisesta maapalolla..

    VastaaPoista
  29. Kommenteissa tiivistyy Suomen dilemma:

    Emme halua olla Talvisota II:ssa (hyökkäyksen kohteena ilman apua). Ainoa "kauppa", josta saa oikeita turvatakuita on NATO (V artikla).

    Toisaalta jos liitymme NATO:n joudumme ehkä operaatioihin Euroopan ulkopuolella, mihin NATO nykyisin valmistautuu. Lisäksi olemme Venäjän silmissä luonteva ensi-iskun kohde, kun venäläinen tapa puolustautua on aktiivinen ts hyökätä ensin. Vielä pelkäämme - ehkä syystäkin - että NATO:n johtavat maat (USA, Iso-Britannia, Ransskan, Saksa) eivät Suomen puolustamiseksi sittenkään pidä kiinni V artiklasta ja ryhdy suursotaan.

    Mitä pitäisi tehdä? En tiedä ja onneksi en ole päättäjä! Historia on tuomarina ja panoksena Suomen itsenäisyys.

    VastaaPoista
  30. Venäjä pelkää, että ukrainalaiset kohtelevat yhtä vihamielisesti maassaan asuvia venäläisiä kuin he itse omassa maassaan esim. tsetseenejä. Putin ikään kuin katsoo sosiaaliseen peiliin ja näkee kaikkialla vain oman heijastuksensa ja asian tilaa ymmärtämättä salaa vielä sen itseltään. Tällainen kertoo paljon henkilön asenteista ja maailmankuvasta maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan.
    Sanon tässä, kuin raamatussa vain eri sanoin:" rakasta toisten kautta itseäsi",niin tunnet itsesi onnellisemmaksi.. Mutta ehkäpä Putinin rakkaus rajoittuu vain venäläisiin, ei koko ihmiskuntaan.

    VastaaPoista
  31. Kissinger:
    Leaders of all sides should return to examining outcomes, not compete in posturing. Here is my notion of an outcome compatible with the values and security interests of all sides:

    1. Ukraine should have the right to choose freely its economic and political associations, including with Europe.

    2. Ukraine should not join NATO, a position I took seven years ago, when it last came up.

    3. Ukraine should be free to create any government compatible with the expressed will of its people. Wise Ukrainian leaders would then opt for a policy of reconciliation between the various parts of their country. Internationally, they should pursue a posture comparable to that of Finland. That nation leaves no doubt about its fierce independence and cooperates with the West in most fields but; avoids institutional hostility toward Russia.

    4. It is incompatible with the rules of the existing world order for Russia to annex Crimea. But it should be possible to put Crimea’s relationship to Ukraine on a less fraught basis. To that end, Russia would recognize Ukraine’s sovereignty over Crimea. Ukraine should reinforce Crimea’s autonomy in elections held in the presence of international observers. The process would include removing any ambiguities about the status of the Black Sea Fleet at Sevastopol.

    These are principles, not prescriptions. People familiar with the region will know that not all of them will be palatable to all parties. The test is not absolute satisfaction but balanced dissatisfaction. If some solution based on these or comparable elements is not achieved, the drift toward confrontation will accelerate. The time for that will come soon enough.

    VastaaPoista