Nato

Kaikki eilen kirjoittaneet tuntuvat olevan samaa mieltä. Ukrainan ja Krimin tilanne ei ole vakaa, vaan vakava.

Venäjä on esittänyt tänään sunnuntaina politiikkansa, jota on sovellettu myös Suomeen pienissä asioissa. Venäjällä olisi oikeus suojella kansalaisiaan myös vieraalla maalla, ja tässä tapauksessa asevoimin.

Siihen on vastattu heti, että tulkinta on oikeudeton. Tässä vastataan, että tulkinta on lisäksi järjetön. Tuo ajatus perustelisi esimerkiksi Venäjän hyökkäyksen Los Angelesiin, puhumattakaan Helsingistä. Venäläisiä on. Pelkkä väite, että heitä uhataan, tavalla tai toisella, johtaisi väkivaltaan eli sotatoimiin.

Nyt on hetki Suomen yrittää liittyä Natoon, tunnustautua länsileiriin, EU nimenomaan mukaan luettuna, ja suunnistautua Yhdysvaltojen mukaan.

Suomi on suoriutunut hyvin pitämällä kiinni etenkin maanpuolustuksesta yleisen asevelvollisuuden kautta. Vahingossakaan ei ole sanottu, ketä vastaan puolustaudutaan ja mihin vaivalloista ja hintavaa armeijaa tarvitaan.

Sitä tarvitaan Venäjää vastaan.

Sotilaallisia näkökohtia ei oikeastaan ole olemassa. Väitettyjen sotilaallisten päämäärien palauttaminen taloudellisiksi laskelmiksi on perusteltua, vaikka se on sinänsä usein virheisiin johtavaa reduktionismia. Mielestäni edes talibanien ja lukemattomien jihadistien menettelyn taustalla ei ole uskonto eikä isänmaallisuus, vaan pyrkimys valtaan, ja vallan äidinkieli on raha.

Lopettelin eilen Abulafian isoa Välimeren historiaa. Suuri islam ja sitten sitäkin vahvempi Turkki eivät koskaan valikoineet kohteikseen kirkkoja eivätkä luostareita keskiajan ja uuden ajan alun ristiretkillään uskottomia koiria vastaan. Kohteet olivat kaupunkeja ja muita kauppapaikkoja.

Krim oli Katariina Suurella tietoinen valinta. Sen valloittamisen jälkeen Venäjä oli nopeasti mukana Maltalla. Sen jälkeen Krimistä käytiin sotia. Yksi niistä oli Suomeakin läheltä sivunnut Itämainen sota 1800-luvulla. Krimin lähellä ovat kuuluisat Mustan mullan alueet. Venäjän elintarvikkeista on tällä hetkellä yksi kolmasosa tuontitavaraa. Agribisnes suuntautuu muun muassa ukrainaan. Sijoittajina ja kehittäjinä ovat länsimaiset voimat.

Historia on paha ja pilkallinen kuin Jumala. Panssarilaiva Potemkin oli ankkurissa Sevastopolissa. Odessa on rannassa, matkan varrella Kieviin mentäessä. Siellä ovat ne portaatkin, ja lastenvaunut, ja silmälasit.

Tässä hahmotelmassa on paha puute. Neuvostoliiton romahtaessa Ukrainassa oli kolmannes maan ydinaseista. Ukraina on ollut ja ehkä on edelleen ydinaseeton valtio. Onko sen alue yhdentekevä Venäjän ydinpelotteen ja torjuntajärjestelmän kannalta, sitä en tiedä. Arvaisin että taktisen ydinaseen kannalta Ukrainan alue olisi edelleen hyvin tärkeä.

On sanottu, että Venäjä tarvitsee näennäispuolueettomia maita, kuten Sveitsin ja Suomen. Siinä on se ongelma. Kun tilanne muuttuu, se ei enää tarvitse.

Tällaista kirjoittelua voisi sanoa Venäjälle vihamieliseksi. Tarkoitukseni on toinen. Haluan ymmärtää, samalla tavalla kuin lääkäri haluaa ymmärtää mielisairasta.

Tähänastisissa tilanteissa on yksi hurja seikka, jota ei ehkä ole osoitettu sormella. Missä on Saksa? Puolin ja toisin myönnetyn mukaan Saksa on Venäjälle elintärkeä sekä ostajana että myyjänä ja lisäksi rahoittajana. Saksan sisäpolitiikkakin toimii lähes yksimielisesti tuollaisen kompassin mukaan. Vaikka riitä olisi Kreikasta, Saksassa ajatellaan Venäjää, maakaasua ja öljyä sekä vientiteollisuuden markkinoita.

Nyt kun pian krooniseksi muuttuva konflikti on alkanut juuri niillä alueilla, joista Saksassa haaveiltiin jo 1920-luvulla, välittömät seuraukset osaa jo sanoa. Sota on ollut aina hyvä myynninedistäjä. Sekä Euroopan että Yhdysvaltain finanssikriisit saavat tänään odottamattoman käänteen. Tämä koskee myös Suomea. Länsi ei sekaannu sotilaallisesti, koska se ei pysty ja sen vuoksi ei halua.

EU-skeptinen politiikka näivettyy nopeasti. EU on muita kuin väkivaltaisia ratkaisuja etsivä ja siksi hyvin kankea ja ikävä järjestö, jonka kansansuosio riippuu taloudesta. Kun talous käynnistyy, suosio nousee.

Ja Ukraina itse? Sen paras vientituote lienee konkurssi, jonka levittäminen Venäjälle onnistuu ponnistuksitta. Ja se puolestaan on myös Suomen vaara.