Kuvia

Pari päivää sitten kommentissa viitattiin saksalaiseen elokuvaan vuodelta 1918:

http://www.filmportal.de/node/74721/video/1215495

Siinä on 14 minuuttia Saksan Itämeren divisioonan matkasta Saksasta Hankoon ja siitä Helsinkiin. Välillä tehdään ruumiita. Päätteenä on ohimarssi. Mannerheimia ja usein mainittua talonpoikaisarmeijaa ei nähdä, suojeluskuntalaisia lierihattuineen kyllä, ja saksalaisia tietysti. Nykykatsoja ällistelee katuyleisöä – täysin tunnistettavia ihmisiä, jos vain tuntisi.

En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta elokuvasta. Se ei ole millään muotoa vanhinta uutiskuvaa Suomesta, mutta hämmästyttää se. Kuva on niin hyvää, ja kaikesta näkee, että asialla ovat olleet ammattimiehet. Aiheena on nytkin ajankohtainen ”avustus”, ja ajateltuna kohteena kai lähinnä saksalainen kotirintama ja varmaan suomalaisetkin. Varmaan filmiä katsottiin Helsingissäkin. Alun sotalaivat ovat hyvin vakuuttavan näköisiä.

Tämän hetken Suomessa ei kai tarvitse selittää, että tuo saksalaisten retki ei tietenkään ollut pyyteetön, vaan aivan helposti käsitettävä osa maailmansodan loppuvaihetta. Saksalla oli tarve pitää silmällä Venäjää, jonka kanssa oli lopetettu vihollisuudet 3.3.1918. Ongelma oli ajankohtainen: mikä on Venäjä?

Suomi oli Saksan määräysvallassa ja valitsi sieltä kuninkaankin. Puhe Saksan siirtomaasta ei ole yliampuvaa. Mannerheim vastusti koko hanketta ja erosi toukokuun lopussa. Vaikka voitettujen punaisten käsittely oli suomalaisten vastuulla, kesän nälkäkatastrofin taustalla oli myös suuri poliittinen ja hallinnollinen sekaannus.

Maahan oli siis tilattu vierasta sotaväkeä, ja vielä äskeiseltä viholliselta. Sitä ennen oli perinpohjaisesti koulutettu sotaväkeä vihollismaassa. ”Suomi” ei osallistunut maailmansotaan, mutta suhteessa ulkovaltoihin olimme tietysti Venäjän keisarikunnan osa, ja tuo 1917 kukistunut keisarikunta puolestaan oli sodassa Saksan keisarikunnan kanssa.

Tilanne kieltämättä muistutti vuosia 1941 ja 1944 ja jossain mielessä Ukrainaa nyt. Venäläisiä sotilaita oli, mutta sotaväkeä ei. Tämä voi kuulostaa sekavalta. Se onkin viesti. Tilanteet ovat joskus niin mutkikkaita, että vielä lähes sadan vuoden kuluttua tuntuu epäselvältä, kuka oli milläkin puolella.

Neuvostoliittoa ei ollut vielä olemassa, ja maa oli juuri luistamassa omaan sisällissotaansa, josta tuli pitkä ja verinen. Saksa arveli aiheellisesti voittavansa maailmansodan myös lännessä, mutta hävisikin sen saman vuoden 1918 syksyllä. Vaikka sotilaallinen tappio oli selvä, tuo sekaannus antoi Saksassa aiheen ”tikarinisku selkään” –tulkintaan, jolla puolestaan oli keskeinen sija natsien ajattelussa. Armeijaa ei muka ollut lyöty, mutta kotirintama eli sosialistit ja liberaalit pettivät. Nykyisen ulkomaalaisen on vähän vaikea ymmärtää tuota tikariniskua. Sen jälkeen kun Yhdysvallat toi Eurooppaan jalkaväkidivisioonan päivässä, sodan lopputulos oli selvä.

Suomalaiset, kuten Paasikivi ja Svinhufvud, saattoivat silloinkin sanoa, ettei valinnan varaa ollut. ”Joku muu kuin Venäjä” on historiamme suuri yhteinen nimittäjä.

Kirjoitin jo pari kuukautta sitten (10.11.2013) tähän kysymykseni: entä jos seuraava suurvalta ei olekaan Kiina, Intia tai Brasilia. Entä jos se on Saksa? Kysymys nousi kuivan asiallisesta historiateoksesta (Brendan Simms ”Europe. The Struggle for Supremacy. 1453 to the Present”).

Viime viikkojen tapahtumat pakottavat uudistamaan kysymyksen. Siihen tähtäsin puhumalla Natoon liittymisestä, jota en ole ennen kannattanut. Olisiko meillä pieni taittovirhe suhteessa angloamerikkalaisiin valtioihin, siis Isoon Britanniaan ja Yhdysvaltoihin? Saksan etupiiriin olemme kuuluneet sata vuotta, kulttuurisesti kaksisataa vuotta, taloudellisesti paljon pidempään. Tämä asia unohtui, kun 1945 käsitettiin, että Saksa oli mahdollisesti maailmanhistorian hirvittävin valtio, ja talous, kieli ja kulttuuri unohdettiin tuon myötä. Mutta Englanti on ollut johdonmukainen suhteessaan meihin. Sitä ei kiinnosta, ei todella vähääkään, ei edelleenkään.

Kun Yhdysvalloilla on Norja, se ei tarvitse meitä. Saksalla on nyt imperiuminsa eli EU ja väestöpohja. Saksalla on toimiva poliittinen ja kaupallinen järjestelmä. Euroopan kartasta näkee, että kun sodan aikana oli ”Kursk salient” eli Kurskin sillanpää, joka hoidettiin asianmukaisesti, nyt on Länsi-Ukrainan sillanpää. Pyydän ukrainalaisilta anteeksi, mutta valtion malli vaikuttaa ongelmalliselta. Kartta kielisuhtaista ja kansanryhmistä viittaa samaan. Noinkohan riita pannaan kirjaimellisesti halki? - Venäjän ja ukrainan puhujat muuten ymmärtävät toisiaan auttavasti, mutta kielten sanastosta vain alle 2/3 on päällekkäistä.