Lämmönvaihdin

Musiikki on suurimmaksi osaksi lämmön vaihtamista, runous suuresti, mutta myös kirjallisuus kohdittain ja aika ajoin.

”Lämmönvaihdin” on tekninen nimitys. Yksi sellainen, kaikille tuttu on jääkaappi ja toinen kotitaloudessa uudempi on lämpöpumppu. Periaate on aivan sama. Puristus eli siis energia tuottaa lämpöä eli siis elektronien värähtely lisääntyy. Lämpö otetaan talteen ja johdetaan pois, kuten jääkaapista, tai lämmitettävään tilaan kuten ilmalämpöpumpussa. Välittäjäaine on kaasu, joka paineen vaihdellessa tiivistyy ja höyrystyy vaihtaen olomuotoaan.

Musiikki on tuollainen jalokaasu. Siitä ei tiedetä olevan vaaraa ilmakehälle.

Lapsi oli askarrellut minulle kortin. Ilmeen voi tulkita kahdella tavalla, kuten ihmisen olomuodot yleensä. Asiallinen eli siis tyhmä katsoja olisi sanonut, että lapsi odotti kiitosta eli päänsilitystä. Joku toinen olisi sanonut hänen halunneen ilahduttaa eli luovuttaa lämpöä.

Jälkimmäinen vaihtoehto oli minulle tosi. Tosin kysymyksessä oli uni. Kun tilanne on kuitenkin onnellisen tuttu, käsitin unen tiivistymäksi eilisestä sukulaisen käynnistä eli siis höyrystymiseksi.

Ihmiset jotka kieltelevät toisia höyryämästä, tarkoittavat tietenkin avointa järjestelmää. Sellaisessa hiki menee hukkaan. Suljetun kierron oloissa lämpö välittyy. Siksi lapsia on hoidettava ja hellittävä alusta alkaen. Ihan kylmään ja eristämättömään tilaan on vaivalloista vaikuttaa. Lämpöpumppukaan ei tahdo toimia, koska se rakenteensa vuoksi pääsee vauhtiin oikeastaan vasta saatuaan jostain hiukan lämpöä, jonka kanssa se rupeaa pelaamaan.

Sama koskee ihmistä. Ravinnon ja lämpimän peiton voi hyvin laskea liike-energiana ja siis lämpönä, oman valinnan mukaan kaloreina tai jouleina. Ennen lämpöenergiastakin käytetty ”kalori” muuten on latinaa ja tarkoittaa lämpöä.

Arjen kulttuurissa ihmisillä tai ainakin minulla on pyrkimys seisoa tunneasioissa keskellä vaatteitani. Kai kaikki tuntevat suomen kielen sanan ”kärvistellä”. Kun menen viemään roskia ja hakemaan lehden, farmarihousut joihin taas yllättäen mahdun, tuntuvat niin ikäviltä reittä ja säärtä vasten, että sitä kävelee ja seisoo vähän niin kuin olisivat jo lämmikkeet menneet pitkin jalkoja.

Minulla on hyvä muisti. Valitettavasti muistan, kun kävelin jalat harallaan alakerrasta pimeän elokuvateatterin läpi pissat housuissa. Ne olivat vielä pitkät housut, joten käsitin hämärästi, että tapaus oli erikoisen raskauttava. Seuraamuksia en muista, ja kokemuskin saattoi olla tuolta alalta viimeinen. Ainakin toistaiseksi.

Tuossa tulivatkin termodynamiikan alkeet. Kun pissii housuihinsa, ensin lämmittää ja sitten kylmää. Nesteen lämpö on korkeampi kuin ruumiin pinnan eli ihon, joten lämpö johtuu siihen suuntaan. Seurauksena on haihtumista, joka johtaa lämmintä pois iholta eli voi olla, että alkaa paleltaa.

Jotkut minulle tärkeät ihmiset, kuten Guillaume Apollinaire, toivoivat itsestään jälkeenpäin ajateltavan, että ”hän osasi rakastaa”. Il sût aimer. Hyvä niinkin, mutta terapeutit osaavat kertoa myös hulluudesta ja sitä hipovista tiloista, joissa ihmisen toiminnot ovat niin sekaisin, ettei hän osaa ottaa vastaan rakkautta eikä varmaan onnittelukorttejakaan.

Kun katsoi jonkin Trifonovin soittavan televisiossa (Musiikkitalossa) Rahmaninovia, ei tarvinnut miettiä, millaista unta hän näkee. Konsertosta – juuri siitä samasta jota Helfgott harjoittelee siinä elokuvassa ”Loisto” (Shine) – ei tarvinnut miettiä, millaista unta pianisti näkee, koska se uni oli hänen soittonsa, koko hurmaava, hurjistuttava ja murheellinen kertomus.

Lähetyksen televisiosta nähneet huomasivat kiitos Ylen laadullisesti erinomaisen taltioinnin miten paljon lämpöä soittaja tuotti myös ruumiillisesti. Hiki meni pitkin poskia ja märkä tukka silmille. Tunteiden lämmönvaihto esittäjästä kuuliaan oli sensaatiomaista. Päiväkausia tai oikeastaan viikkoja sen jälkeen sitä vain pudisteli päätään ja koputteli omaa otsaansa, suu korvissa. Hullua, sanoo saksalainen (toll!) tarkoittaen hulluuden vastakohtaa.

En ole keksinyt tämän kummempaa selitystä, miksi itse tehty lahja siirtää lämpöä, kun taas kaupasta ostettu laukaisee häpeän eli ylpeyden epämiellyttäviä tunteita, paitsi jos se lahja on niin hyvin ja toista ajatellen valittu, että siinä tuntuu henkäys.