Juhannus

Foto: valtioneuvosto 

Tunsin henkilön, joka kantoi kaunaa valtiolle juhannuksen siirtämisestä lauantaille. Tuo kohtalokas teko tapahtui 50-luvulla. Kaunan aihe oli asianomaisen syntymäpäivä, joka sattui vanhaan juhannukseen, kesäkuun 24. päivään. Asianomainen arveli myös saaneensa potkua elämäänsä siitä, että äiti oli kaikesta huolimatta osallistunut juhannustansseihin aattoiltana.

Käsillä oleva joulu on luultavasti vanhan ja väistyneen suomalaisen yhteiskunnan viimeinen muistomerkki. En ole kuullut, että sitä olisi haettu suojelukohteeksi osana maailmanperintöä. Asiassa olisi syytä ryhdistäytyä.

Joulunviettomme on olennaisesta samanlaista kuin 70 vuotta sitten. Kaupat ovat kiinni ja juopot huhuilevat toisilleen kujilla. Sellainen väite, että joulu olisi yhä kaupallisempi, on harhaa. Kyllä kaupallisuus ja rihkaman haaliminen oli keskeisessä osassa jo hyvin nuoressa tasavallassa. Tulivat Ollin pakinat puheeksi. Meillä eivät tällä hetkellä kirjat ole aivan aakkosjärjestyksessä, joten saatoin vain valittaa, ettei ollut esittää näytettä. Sitten kuitenkin muistin Suuren Pakinakirjan, joka ajelehti näkyvillä. Esitin taidelukuna tarinan Mustapartaisen miehen jouluaatosta vuonna 1924. Mikään muu ei poikennut tästä joulusta kuin äksy palvelijatar, jollainen perheellä oli käytettävissään.

Joulun vetovoimaa todistavat Juicen ”Sika” ja M.A. Nummisen unohtumaton ”Joulupukin juhannusyö”, jossa sanaseppona oli kai Jarkko Laine. Perinne jota jaksetaan pilkata elää ja voi hyvin.

Itse olen viettänyt joulua ulkomailla vain kerran, Oulussa. Sekin oli asevelvollisuusaikaa. Muistelen kirjoittaneeni tässä, miten minua sykähdytti huonompien tiernapoikien esitys, jota kuuntelin pöllyävän lumen keskellä siellä torilla.

Nyt venäläiset tulevat tänne juhlimaan joulua vääränä aikana. Ne jotka tulevat vahingossa meidän joulunamme, olisivat kummissaan, elleivät olisi tottuneet ajattelemaan, että suomalaisilta voi odottaa kirjaimellisesti mitä tahansa. Meillä heidän joulunsa on melkein loppiainen, eikä kukaan muista, miksi sellaista loppiaista vietetään ja milloin ja mitä loppiainen on muilla kielillä. (Epiphany – kolmen tietäjän tervehdys.)

Monet herkistyvät joulun valoista, siis sukulaisten autojen takavaloista, kukin syystään, jotkut jo kaipaavat kiitollisina, jotkut eivät.

Sitä en tiedä, miksi jumalankieltäjien järjestöt eivät aja joulun poistamista. Amerikkalaiset ovat tässäkin asiassa uudenaikaisempia. He riitelevät joka joulu tervehdyksestä. Merry Christmas ei sovi uskonnonvapauteen, koska ”Christmas” saattaa tuoda pahimmassa tapauksessa mieleen erään henkilön. joka sai odottaa lahjojaan, kultaa, mirhamia ja savukkeita, aina loppiaiseen asti. Happy Holidays on asiallinen tervehdys. Kirkkonummen kielellä nyt jo kuuluu sanoa ”hyvää jatkoa” eli ”go’ fortsättning”.

Kieltoaatetta voisi odottaa myös EU:n taholta. Sieltä ei kuitenkaan ole kuulunut asiasta mitään. Tätä sopii ihmetellä, koska järjestön tyyssija Bryssel on kieliriitojen lisäksi kirkollisen eriseuraisuuden riivaamaa aluetta. Belgian käytäntö oli tietääkseni alkujaan – maa on kyllä nuori – katolisuus, hakuteosten mukaan nykyisin 57 prosenttia väestöstä. Hollannista sanotaan, että se on maailman vähiten uskonnollisia maita. Katolisiksi tunnustautuu 26 prosenttia, protestanteiksi 12. Ranskalaiset puolestaan onnistuivat erottamaan kirkon valtiosta ja kansanopetuksesta vain sata vuotta verissä päin tapeltuaan.

En ole vapaa siitä ajatuksesta, että kun Suomessa kirkko vastustelee yksissä tuumin ammattijärjestöjen kanssa jäljellä olevien esteiden poistamista pyhäpäiviltä, ja suuret kirkkopyhät jököttävät paikoillaan, tässä on jotain epäjohdonmukaista. Kirkko kun korostaa hengellisyyttään.

Suomen Turusta voitaisiin välillä myöntää suoraan, että myös hyväntekeväisiä laitoksia on markkinoitava ja että myös kirkko osallistuu kilpailuun ihmisten vapaa-ajasta – ja rahoista. Markkinoinnin kannalta joulua parempaa ei ole. Kaikki me, jotka osaamme tarvittaessa näyttää hyvinkin hurskasta naamaa, emmekä kuitenkaan pane tikkua ristiin seurakuntamme eteen vuoden varrella, tungeksimme äkkiä kirkkoihin. Näiden pyhien aikana väkeä on paljon, ja uudemmat oivallukset, kuten yhteislaulutilaisuudet, ovat aidosti suosittuja.

Joulu ja pääsiäinen, joka oppia ajatellen on luterilaisen kirkon suurin vuotuinen juhla, ovat kirkolle todella tärkeitä. Kun toinen voima, nimittäin islam, myy kristillistä kirkkoa sen jäsenille hyvin tehokkaasti, tämän kirjoituksen alussa esittämiäni muutoksia ei ole näköpiirissä.

Joulun rinnakkaisilmiö sellaisena kuin me sen tunnemme, on kesäloma. Teollisuuden kesälomat on tavattoman nuori keksintö, joka levisi etenkin Ranskasta alkaen noin vuodesta 1935. Samalla alkoi lomarakentaminen Normandian ja Belgian rannoilla. Siis – rahaa entistä useammille, ja lisäksi niin sanottua lomaa sen rahan kuluttamiseen. Tätä sanotaan talousjärjestelmäksi.