Vaikea kirjoitus

Yritän selittää käsitettävästi, mitä olen oikeasti tehnyt lähes koko kuluvan vuoden. Yhteen kotimaiseen ammattijulkaisuun lähti tai on lähtemässä kirjoitus, jonka englanninkielinen versio ilmestynee maailmalla samanaikaisesti.

Luulen etten ole pariinkymmeneen vuoteen tehnyt näin kovasti työtä selkeästi osoitettavan oikeudellisen ongelman kimpussa. Kysymys on patentin tulkinnasta, etenkin niin sanotuista ekvivalenteista aineista tai menetelmistä, jotka ovat melkein samanlaisia kuin vanhempi keksintö.

Tätä keskustelua on käyty korkean opin vähähappisessa ilmassa ainakin puoli vuosisataa. Itse jouduin tekemisiin sen kanssa viimeistään 1970-luvulla korkeimmassa oikeudessa. Tavallinen suhtautumistapa lienee myös lakimiespiireissä, etteivät patenttiasiat kuulu tervejärkisille ihmisille eivätkä tulkinnan kummallisuudet varsinkaan.

Joskus näyttää kuitenkin käyvän niinkin ja sattuvan jopa omalle kohdalle, että hiuksia halkova piipertely osoittautuu yllättäen erittäin tärkeäksi, tässä tapauksessa ihmisten hengissä pysymisen ja toiseksi rahan kannalta.

Juuri nyt ollaan ottamassa käyttöön geeniterapia, joka näyttäisi tehoavan erittäin hyvin ykköstyypin diabetekseen, ja valmiina on toinen vuosikymmenien työn tulos, jonka vaikutukset rintasyöpään ja eturauhasen syöpään vaikuttavat vallankumouksellisen hyviltä.

Yhdysvalloissa vaikean sokeritaidon perushoito, siis lähinnä lääkkeet, maksaa ainakin 500 miljardia dollaria vuodessa.

Ja kysymys on, voidaanko näitä terapioita patentoida eli käytännössä pääseekö jokin lääketehdas määräämään tavaran ja hinnan.

Taustalla on epigenetiikka, siis perinnöllisen tiedon siirto solun jälkeläisille ilman että tuo tieto olisi koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautuessaan erilaistua. (Tervetuloa takaisin Lysenko ja hankittujen ominaisuuksien periytyminen…)

Suomessakin on kaupoissa Nessa Careyn kirja The Epigenetic Revolution, joka tuntuu olevan hyvä ja ei-spesialistille avautuva. Mutta todella kova juttu on USA:n patenttiasiain muutoksenhakuasteen (CAFC) viime viikolla antama tuomio (Myriad Genetics et al.) ja kesän aikana Japanissa ja Euroopassa myönnetyt patentit.

Normaali ihminen ajattelee, että geenimanipulaatio on kamala asia. Itse asiassa kaikessa elollisessa geenit manipuloivat itse itseään esimerkiksi sytyttämällä ja sammuttamalla toisiaan koko ajan. Siis kysymys on siitä, millä menetelmin ja mihin asti. Kirjainsarja iPS on pelon aihe (induced pluripotent stemcell). Toisin sanoen puhe on myös kantasolututkimuksesta.

Patentointi on vain yksi ongelma. Tarkastus- ja lupamenettely on vielä isompi ongelma.

En edes yritä selittää asiaa pidemmälle. Tähän asti mm. EU (ja USA) ovat muuttaneet lakeja kiltisti juuri niin kuin lääketehtaiden juristit käskevät. Riippumattomia, asiaa ymmärtäviä juristeja ei ole kummallakaan mantereella paljon. Ovela ja hyvin lahjakas 20-kesäinen tekee viisaasti, jos lukee oikeustieteellisen tutkinnon lisäksi maisterin pääaineena molekyylibiologia ja sivuaineena neurotiede. Ja uskokaa tai älkää, käytännössä tullaan hyvin lähelle tietojenkäsittelyteoriaa. Uudet ”lääkkeet” tavallaan korjaavat geneettistä koodia.

Ennen pitkää kirjoitan alaan liittyvästä kirjasta, joka ilmestyi huhtikuussa, itse Edward O. Wilson (sosiobiologia, konsilienssi) on koonnut kaiken tietonsa yksiin kansiin. Kirjan nimi on The Social Conquest of Nature, ja siinä on vain 352 sivua. Nähdäkseni jopa historia joutuu uuteen valoon. – Ihmisen erottaa kädellisistä varhainen (epigeneettinen) mutaatiosarja, jonka vuoksi liha maistuu ja sulaa kymmenen kertaa paremmin kuin serkuilla. Ja Wilsonin käsitys perimästä ja sen merkityksestä on todella miettimisen arvoinen. (Kuva Wikipediasta.)