Kansa taisteli

Huomaan yllättäen antaneeni arvokkaan perinnön vanhemmalle pojalle. Ajattelin joitakin vuosia sitten viedä paperinkeräykseen kevyesti kartongilla sidotun täydellisen sarjani ”Kansa taisteli – miehet kertovat” –lehteä. Hän sanoi ottavansa sen. Vaivoin taisivat mahtua keskikokoisen perheauton tavaratilaan. Nyt lehdet ovat Possulan kerhohuoneistossa ja arvattavasti pysyvät siellä. Myös karkeasti alle 20-vuotias sukupolvi osoittaa hälyttävää mielenkiintoa.

Kirjoittamisen aihe on tietenkin iltapäivälehden kaupittelema eripainos tuosta kuolleesta lehdestä. En ole edes selvittänyt, onko tuo maitokaupassa näkemäni julkaisu kooste vai näköispainos jostain vanhasta lehden numerosta. Toivon edellistä vaihtoehtoa.

Vanhojen numeroiden lukuohjeeni on sellainen, että jokaisessa vuosikerrassa on yksi erittäin mielenkiintoinen tai erittäin hyvä juttu, joitakin muuten vain luettavia, ja loppu eli yli 75 prosenttia ei kiinnosta minua. Tämä ei alkuunkaan tarkoita, ettei kiinnostaisi jotakuta toista. Paljolla kirjojen lukemisella ei ole loppua. Olen hiukan poispilattu myös lukijana.

Kun ostelin tuon lehden vuosikertoja, ne olivat antikvariaattien jätettä. Myyjät yrittivät salata hämmästyksensä siitä, että jollekin kelpasi, eivätkä nämä painotuotteet todellakaan olleet hinnan kiroissa. Luulisin jossain vaiheessa ostaneeni niitä markalla kilon.

Muutamankin muuton yhteydessä myös tämä osa kirjastostani on tullut puheeksi. Ehkä että tiedä, että talvirenkaiden vaihtaminen professorin autoon kuuluu perinteisesti assistentin tehtäviin? No minä en ole vaihdattanut, mutta pojat ja tytöt ovat nuoremmakseen retuuttaneet muuttolaatikoita kiitettävästi. Edesmenneen Teknillisen Korkeakoulun alueella hallinto saa joskus tarmonpuuskia, ja sitten muutetaan, havaintojeni mukaan yleensä tiloihin, jotka ovat aikaisempaa ahtaampia ja kalliimpia.

Neljäs sivukirjastoni on perinteisesti ollut tutkimuslaitos HIITin tiloissa. Kiiltäväkantisia amerikankirjoja on käytetty sisustuselementtinä, ja itse olen ostanut uskottavuutta pitämällä näkyvissä suunnattoman kalliita rengaskirjoja, joita ei yleensä Euroopassa näe (Nimmer- Nimmer, Copyright – hinta 2380,00 dollaria eli hyvin halpa, vain teille, herra).

Kansa taisteli –kokoelmani on yleensä aiheuttanut avointa pilkkaa ja epäilyjä mielentilastani. On arveltu, ettei se tutkimisesta paranisi. On myös vihjailtu valtion palvelukseen sopimattomaksi julistamisesta ja muisteltu lain luettelemia viraltapanon perusteita. Sen jälkeen naurajat ovat yleensä tulleet kysymään, saisiko lehtiä lainaan ja eikö minulla Mustanaamioita ole.

Tuo lehti oli pitkinä voimansa päivinä nimittäin aika voimakas poliittinen kannanotto. Sen lukemista junassa pidettiin työväenaatteen pettämisenä ja sen irtonumeron ostaja arvioitiin neuvostovihamieliseksi ainekseksi.

Selvittelin aikoinani lehden taustat. Selvityksen tuloksen olen unohtanut, mutta selviä vaskisteja sieltä löytyi.* (*Vaskisti – kirjoittajan yritys olla vitsikäs. Tuota puhekielestä sopeutettua kirjoitusmuotoa käytettiin muinaisuudessa vain SKDL –nimisen järjestön piirissä. Temokraatit (sosdem) eivät sitä käyttäneet, koska kirveslinjan miehet pitivät myös heitä vaskisteina. Merkitys oli kuitenkin selvä – rauhanomaista rinnakkaineloa ja yleismaailmallista rauhanaatetta vastustavat piirit.)

Lehden päätoimittajina toimivat 1957 – 1986 mm. Aksel Airo ja Aarne Blick. Kokoomateoksia toimitti Eero Eräsaari, joka taisi itse toimia JP 5:ssä komppanianpäällikkönä. Jääkäripatalajoonat 1 – 5 olivat ainakin sodan lopulla niin sanottuja Laguksen miehiä eli Panssaridivisioonan väkeä. Olen heitä tuntenut ja tunnen yhden edelleen. Jos tulee puhe valiojoukoista, nämä voi huoleti mainita sellaisina. Jos haluaa käydä asiantuntijasta, voi tietää senkin, että Vuosalmelle tuotuina eräät Laguksen joukot oli ammuttu niin puhki, että asemiin marssi melkein pelkästään hätäisesti koulutettuja alokkaita, ja se sitten näkyikin.

Joku voisi toteuttaa näistä lehdistä tutkimuksen kansanrunouden tutkimuksen keinoin. On mielenkiintoista, miten ne taipuvat noudattamaan samoja kaavoja. Sangen monille ne kaavat ovat tuttuja itse kuullusta. Lienee todella niin, että kokemuksen muuttaminen käsitettäväksi kertomukseksi edellyttää tukeutumista trooppeihin eli vakioituihin käänteisiin ja katkelmiin. Vaika ”Kansa taisteli” edusti alkuvaiheessaan ”oikeaa” muisitelua linnan halventavana pidetyn romaani nrinnalla, nimenomaan Väinö Linna nousee vuosikertojen kertyessä yhä vahvemmin näkyviin.