Hämmennys

Sanomalehden verkkoversion kartta nuorista ja syrjäytymisvaarasta herättää henkiin ikävät ajatukset. Lisäksi kartta on hyvin tehty.

Väljemmän ja niukemman Suomen kuva on edelleen sama kuin 1500-luvulla. Syytä en keksi. Pelto ja metsä eivät voi enää merkitä niin paljon. Olisiko minun muutettava mieltäni ja alettava puhua ”meemistä” eli kulttuurin geenistä. Olen pitänyt kielikuvaa epäonnistuneena. Jos se ei ole sitä, näyttäisi meemiperintö olevan isänmaassamme kovin vakaa eli pysyvästi toispuoleinen.

Kartta mittaa nuorisotyöttömyyden ja koulutuspaikkojen puutteen kautta nuorten ihmisten syrjäytymisriskiä. Älkää lopettako lukemista tähän.

Vertauskohta on tosi karu. Sotien kaatuneista erittäin suuri osa oli 19 - 29 –vuotiaita. Voin esittää tarkankin luvun, mutta se ei ole tarpeen – sanotaan 80 %. Suoritin pienen laskutoimituksen ja hyvin karkeasti laskien noin 50 % tuosta ikäryhmästä kaatui tai haavoittui. Kaatuneita oli kaikkiaan n. 90 000. Vuonna 1941 20 – 29 –vuotiaita miehiä oli 280 000.

Nykyisin on aika tavallista, että historiantutkijat arvioivat Englannin ensimmäisen maailmansodan upseeritappiot ja toisen maailmansodan ilmapommittajien tappiot (55 000 kaatunutta) merkittävämmäksi yhteiskunnan muutoksen aiheuttajaksi kuin siirtomaiden menetyksen, Intia mukaan luettuna.

Neuvostoliiton ja reaalisosialismin tuhoutumista selostettaessa ei jostain syystä ole tapana puhua miehistötappioista. Esimerkiksi Neuvostoliitossa vanhojen miesten valtakunta jatkoi Gorbatshoviin asti eli 1980-luvulle, ja silloin oli liian myöhäistä. Vielä kerran: sodassa kuolee sotamiehen iässä olevia ihmisiä, ja se ikä on käytännössä 20 – 30 vuotta.

Arvattava vastaväite, jota harva kai kehtaa esittää suoraan, on se ajatus, että kai nämä Suomen syrjäytyvät ovat ikäluokkiensa tyhmimpiä ja siten tarpeettomimpia eli että ilmankin tullaan toimeen.

Tiedän että tämä ajatus elää etenkin ns. paremmissa piireissä. Tiedän että fasismi elää ja voi hyvin ns. paremmissa piireissä. Tausta-ajatuksesta ei voi erehtyä – on jokin ”hyvien” joukko (entiset rintamamiehet Saksassa, ”proletaarit” eli todellisuudessa jäsenkirjaa kantavat puoluevirkailijat Neuvostoliitossa) ja muiden on syytä pitää suunsa kiinni, koska he ovat huonompia. Rasismi ja rodun jalostus ovat tämän ajattelutavan ääripiirteitä. Olen itse nuorena kuunnellut paljonkin puheita, voiko Pitkänsillan pohjoispuolelta tulla todellista sivistystä, kuten taiteilijoita, tiedemiehiä ja rahamiehiä. Vastaus oli aina: ei voi. Sellaisia tulee vain Normaalilyseosta.

Sotien jälkeen Suomen salainen ase oli naiset. Puhutaan lotista, ja syystä. Mutta kuka huolehti myös elintarvikkeista eli kynnöistä ja kylvöistä?

Sodan jälkeen enemmän tai vähemmän henkiin jääneet miehet rehkivät itselleen elannon ja kaupan päällisiksi vielä asumuksen, sangen usein hartiapankkirakentamisena eli itse rakentamalla. Kuka kantoi tiilet, kuka kiskoi naulat, kuka varusti ja muonitti? Naiset. Ja synnytysammatti tuotti Ruotsiin lähes kaksi sataa tuhatta aika hyvää raskaan työn tekijää etenkin vuodesta 1968 alkaen.

Annan siis ymmärtää, että olemme kasvattamassa uutta sankarivainajien ja invalidien sukupolvea ihan rauhan aikana.

Kun näin on eli että 15 % jää ulkopuolelle kaikesta aika laajoilla alueilla tässä maassa, on selvää, ettei järjestelmämme kestä sitä. Sitä ei kestä myöskään poliittinen turvallisuus.

Kiinnitän huomion sukupuolirooleihin. ”Peräkamarin pojat” – kenen poikia he ovat? Ainakin Itä-Helsingissä vastaus on johdonmukaisesti sama: eronneiden äitien poikia. Itä- ja Pohjois-Suomessa kärsii panna merkille, että näiden samojen perheiden tytöt ovat huomattavan monissa tapauksissa jo nostaneet kytkintä ja onnistuneet karkaamaan.

Näiden nyt syrjäytyvien isät ovat alkoholisoituneet 1990-luvulla. Tapa anha jo taattojen…