Päivän sankarit

Katsoin Björn Wahlroosin kirjan julkistamistilaisuuden verkosta. Kirjan nimi on ”Markkinat ja demokratia – Loppu enemmistön tyrannialle”, ja sen viesti on demokratian vajavaisuus. Kohta osaavat ihmiset ”äänestävät jaloillaan” eli siirtyvät muualle maasta, jossa ymmärtämätön enemmistö asettaa heille kohtuuttomia vaatimuksia, kuten veroja.

Osa on sen jo tehnyt ja lisää on luvassa.

Hyvinvointivaltion aiheuttamia kustannuksia on leikattava. Se tarkoittaa, että huonot ja tyhmät ihmiset saavat liikaa yhteiskunnan tukea eli hienojen ja rikkaiden rahoja.

Wahlroosin kirja on tervetullut. Se selventää asioita ja luultavasti aiheuttaa keskustelua.

Onnekkaan yhteensattuman vuoksi Wahlroosin aateveli – johdonmukainen platonisti Breivik – oli hänkin eilen julkisuudessa.

Platon arvioi (”Valtio”), että tyhmät ihmiset luulevat todellisuudeksi sitä, minkä näkevät ja tuntevat. Viisaat valistuneet tietävät, että ilmiöiden maailma on vain harhaa. Todellisuus rakentuu itse asiassa täydellisistä ihannemuodoista, joista tarkkailija erottaa vain varjon.

Idea ja idealismi ymmärretään tätä nykyä yleiskielessä toisin. Sanaan saattaa sisältyä hyväksyvä vivahdus. Jollakulla on aate ja sitä aatetta hän ajaa oman välittömän etunsa kustannuksellakin, Sitä vastoin materialisti näkee vain aineen ja etenkin rahan ja tyytyy sen kahmimiseen kieltäen korkeiden ajatusten merkityksen, sikäli kuin niitä ymmärtääkään.

Wahlroosin platonilaisuus on taloustieteestä yleistetty valinnan yhteiskunta eli aatteiden markkina. Demokratia näyttää olevan markkinavirhe. Breivikin platonilaisuus on aito kulttuuri (sellaisena kuin hän sen käsittää) ja vastaavasti monikulttuurisuuden turmelus, johon on tartuttava tiukalla kädellä ja pistoolilla.

Toivottavasti Wahlroosille ei suoriteta mielentilan tutkimusta. Hän vaikuttaa selvästi tyhmemmältä kuin Breivik, joten tulos voisi olla kiusallinen, jos hän pääsisi esittelemään ideansa lääkäriryhmälle.

Onko ajatus ruma, kun arvostettu pankinjohtaja rinnastetaan joukkomurhaajaan? Olisi, ellei pankinjohtaja selittäisi kirjassaan hieman outoja historiallisia havainnekuvia käyttäen, että menestys vaatii muutakin kuin vain demokratiaa. ”Tarvitaan myös toimivia markkinoita ja tehokkaita hierarkioita.” Eli platonilaisia ideoita – toimiva markkina on tunnetusti sellainen.

Nuo tehokkaat hierarkiat johtavat viimeistään ajatukset Platoniin, joka kutsui filosofikuninkaita hallitsemaan. Kaksi on nyt ilmoittautunut, mutta norjalainen filosofikuningas ei ole vapaalla jalalla.

Tässä vaiheessa jää arvailujen varaan, mitä kirjoittaja tarkoittaa hierarkioilla. Ilmeisesti ei Maslowin tarvehierarkioita, koska niihin sisältyvät rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet. Niihin kuuluvat myös turvallisuuden tarpeet. Valtion keskeisiksi tehtäviksi on käsitetty fyysinen turvallisuus eli poliisi ja armeija ja oikeuksien (kuten omistusoikeuden) toteuttaminen eli oikeuslaitos.

Turvallisuutta ja myös oikeutta voi johonkin rajaan asti ostaa, mutta rakkautta ei.

Osa varakkaimmistosta tyytyy prostituutioon. Halukkaita rakkauspalvelujen myyjiä riittää, mutta jotkut ovat sitä mieltä, että tarkemmin katsoen he eivät myy rakkautta, vaan jotain muuta. Myös arvonanto – Maslowin hierarkiaa sekin – on hiukan kaksiteräinen. On ihmisiä, itse asiassa tässäkin maassa, jotka eivät arvosta junapelureita. Vaikka rahaa olisi miten muhkea käärö, se ei tee aina aiottua vaikutusta. Olisikohan vaikutus toinen, jos rahamies olisi adoptoitu Armfeltin sukuun?

Kustantajan ajoitus heitti hiukan. ”Titanicin” muistopäivä meni jo. Symboliikka olisi ollut jäätävä.