Tintti II

Mauri Kunnaksen esittämien kaltaiset kirjahankkeet oli perinteisesti hylätty heti mielettöminä. Nyt 1970-luvun lopulla tapahtui toisin, ja Koiramäki syntyi 1980. Mauri oli piirtänyt aikaisemmin selkeästi underground-henkistä Nyrok cityä.

Asetelma tuntui silloin oudolta ja nyt jälkikäteen vielä oudommalta. Suomessakin oli vahvoja vastakulttuurin merkkejä, lähinnä USA:n mallin mukaan. Uusi eroottisuus ja keskiolut muuttivat maata. Hyvin pienissä harrastajapiireissä ihasteltiin amerikkalaisia underground-sarjoja, (joita Pekka Gronow julkaisi suomeksi ja ansaitsee siitäkin ikuisen kunnian). Porvaritätien härnääminen oli sangen suosittua. Jopa yliopistot laskivat suojaustaan. Heikki Kaukoranta teki pro gradun sarjakuvista ja Peter von Bagh elokuvasta. Se oli ennenkuulumatonta.

Myöhemmin kävi ilmi, että ”Sarjakuvat” –kirjamme oli kansainvälisestikin  erikoinen tapaus. Edes Ranskassa ja USA:ssa ei ollut monta vakavasti otettavaa sarjakuvataiteen esittelyä. Sivuutan oman osuuteni – mutta Heikki Kaukorannan urakka oli hurja ja tulokset hienot. Hän kävi läpi käytännössä kaikki suomalaiset sanoma- ja aikakauslehdet. Sarjakuvaa Suomessa koskeva jakso oli jotain aivan uutta ja tutkimuksena hienoa työtä. Heikki oli Yliopiston kirjastossa töissä. Muualla tuo aineiston perkaaminen ei olisi onnistunutkaan.

Asterix on syvästi ranskalainen aiheiltaan, mutta toteutukseltaan kansainvälinen. René Goscinnyä en koskaan tavannut, mutta Lucky Luken piirtäjän (Morris eli Maurice de Bévère) kyllä. Suora vaikutin oli amerikkalaisen Mad-lehden piiri ja sen takaa tunnistaa mm. Will Eisnerin ja lopulta sadan vuoden takaiset mestarit, kuten jugend-taiteilijat Geo McManus (Vihtori ja Klaara) ja Winsor McCay (Pikku Nemo).

Tintti puolestaan oli puhtoisista puhtoisin lasten ja nuorten sankari. Vielä tämän vuoden puolella on pohdittu oikein tuomioistuimissa, onko Tintti rasistinen tai muutoin ihmisoikeuksia loukkaava. Ei ole. Alkuperäiset ennen sotia piirretyt ja myöhemmin korjaillut albumit tietenkin olivat ”rasistisia” samalla tavalla kuin viihde yleensä. Belgiassa kysymys on erikoisen herkkä, koska maalla ja sen kuningasvainajalla on yömusta menneisyys siirtomaavaltioina.

On Tintissä kuitenkin juoppo merimies, tämä Haddock, jota oli 50-luvulla sensuroitu suomennoksissa. Nyt sellainen ei tuntunut tarpeelliselta. Tintti itse on pieni arvoitus. Miten niin tylsä tyyppi voi olla niin sympaattinen? Hänhän toimii ja käyttäytyy kuin nuorisopastori.

Oma arvaukseni on, että Tintti jatkaa 1800-luvun poikakirjojen eetosta. Ei tarvitse olla iso eikä lihaksikas. Vankka itseluottamus, sisukkuus ja neuvokkuus auttavat. Hergé oli nerokas. Tintin piirittäminen hassuilla hahmoilla ja harkitulla määrällä mykkäfarssin meininkiä oli hieno cocktail. Tuhatkauno on hahmoltaan ilmetty Auguste Piccard. Castafioren takana on nähty eri henkilöitä, myös Aino Ackté.

Mahtoiko ensimmäinen suomentaja tietää, että ”tintti” tarkoitti jo ennen sotia ilmavoimien slangissa ilmakuoppaa eli turbulenssia? Hyvä nimi.

Kun Tinttiä lukee nyt – luin ääneen eräälle juniorille – niin tarinankuljetus vaikuttaa uskomattoman hyvältä. Voi olla, että amerikkalaiset eivät osanneet tuota, ainakaan sarjakuvassa. Tintin vaikutus näkyy jopa Indiana Jonesissa; Disneyn Spielberg on myöntänyt esikuvakseen.

Suomessa välitön seuraus Tinteistä oli rikas ja hyvin korkeatasoinen kuvakirjatuotanto, joka jatkuu edelleen. Meillä oli jo lipsahdettu ruotsalaiseen ajatukseen tehdä kuvakirjoja tyyppiä ”Sedän kanssa sosiaalihuollossa”, kun mielikuvitus ja sadunomaisuus tulivat upeasti takaisin.

Siitä alkaen tilanne on ollut hyvä. Kieltämättä tekniikkakin on muuttunut ja kulut laskeneet. Jos joku tuo näytteille oikeasti hyvän kuvakirjan, se myös julkaistaan. Ja kirjojen julkaiseminen lapsille on kaikkein ovelinta kustannustoimintaa. Koko lukijakunta uudistuu kokonaisuudessaan aina muutaman vuoden välein ja vanhat niteet on revitty.

Eilen muuten täytti 45 vuotta eräs henkilö, jolle on luettu Tinttejä käsikirjoituksesta. Eilen tuli myös Spielbergin leffan DVD kauppoihin. Kuvassa ”Moulinsartin” esikuva de Chevernyn linna, jota Hergé pienensi.

Tintti Neuvostojen maassa, Tintin au pays des Soviets 1930. Tintti Afrikassa, Tintin au Congo, 1931. Tintti Amerikassa, Tintin en Amérique1932. Faaraon sikarit, Les Cigares du Pharaon,  1934. Sininen lootus, Le Lotus bleu,  1936. Särkynyt korva, L'Oreille cassée,  1937. Mustan saaren salaisuus, L'Île Noire1938. Kuningas Ottokarin valtikka, Le Sceptre d'Ottokar, 1939. Kultasaksinen rapu, Le Crabe aux pinces d'or,  1941. Salaperäinen tähti, L'Étoile mystérieuse,  1942. Yksisarvisen salaisuus, Le Secret de la Licorne,  1943. Rakham Punaisen aarre, Le Trésor de Rackham le Rouge, 1944. Seitsemän kristallipalloa, Les Sept Boules de cristal,  1948. Auringon temppeli, Le Temple du Soleil,  1949. Mustan kullan maa, Tintin au pays de l'or noir,  1950. Päämääränä Kuu, Objectif Lune,  1953. Tintti Kuun kamaralla, On a marché sur la Lune, 1954. Tuhatkaunon tapaus, L'Affaire Tournesol,  1956. Seikkailu Punaisella merellä, Coke en stock, 1958. Tintti Tiibetissä, Tintin au Tibet,  1960. Castafioren korut, Les Bijoux de la Castafiore,  1963. Lento 714 Sydneyyn, Vol 714 pour Sydney,  1969. Tintti ja Picarot, Tintin et les Picaros,  1976. Tintti ja aakkostaide, Tintin et l'Alph-Art,  2005.