Freelanceista, journalisteista

Väännän rautalangasta (katso kuvaa).

Keskustelussa, johon olen osallistunut, on otettu esiin tekijän vastuu sivulliselle, jota lakimiehet tapaavat nimittää ”kolmanneksi”.

Kun en toimi tuomarina enkä aja asioita, lukija ymmärtäköön, että esitän väitteitä oikeussäännöistä. Miten esimerkiksi SanomaMagazines on rakentanut toimittajille ja valokuvaajille tarkoitetut sopimukset, ei ole tämän asian ydin. Olen tutkinut erään sopimustekstin, joka lienee se sama, kiistelty. Mutta lehdet ja journalistit tapelkoon keskenään. Minä selitän, miten pari tärkeää asiaa vakaan käsitykseni mukaan menee. Riitaveljille on vapaa valta kuin ahvenella, ottaa onkeen tai olla ottamatta niin että mato säästyy.

Kuulin jostain jupinaa, että kysymys sivullisista olisi ratkaistu markkinaoikeudessa. Luultavasti väite tarkoittaa Suomen Journalistiliiton ja Sanoma Newsin juttua MAO 22/10 20.1.2010. Kuten melkein aina, oikeustapausviittaus on tämän asian kannalta väärä. Tuosta tärkeästä asiasta eli vastuusta sivullisen oikeuksien loukkaamisesta, ei markkinaoikeudessa käsitelty eikä ratkaistu. Sen sijaan siellä esitettiin itsestään selvästi oikea ratkaisu free-lance-toimittajan vastuusta lehdelle eli sopimuskumppanilleen, ei sivulliselle.

Sopijat, esimerkiksi lehtiyhtiö ja free, eivät voi tehokkaasti sopia vastuusta, joka koskee sivulliselle aiheutettua vahinkoa tai sivulliseen kohdistunutta rikosta.

Jos lehtiyhtiö ja free ovat sopineet, että free (siis free-lance-toimittaja) on vastuussa lehtiyhtiön menettelystä, kun tämä on käyttänyt itse tai sallinut asiakkaansa käyttää kirjoitusta tai kuvaa lainvastaisesti.

Vastuu määräytyy lain, ei sopimusten mukaan. Puhe on tässä vahingonkorvausoikeudesta, jossa perussäädös on vahingonkorvauslaki. (Samaa sanaa käytetään sopimusrikkomuksen seuraamuksesta, mutta se on siis eri asia; puhutaan erikseen rikkomusvastuusta ja sopimusvastuusta.)

Jos valokuvaaja on luovuttanut henkilön kuvan, joka on julkaistu lehdessä ja luovutettu sitten edelleen käytettäväksi vaalimainoksessa – kuten kerran tapahtui kuuluisassa korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa – vastuussa on käyttäjä ja ehkä lehtiyhtiö. Valokuvaaja ei ole vastuussa, kun hänellä ei siis tässä tilanteessa ollut sanan sijaa kuvan myöhemmästä käytöstä. Hän ei voinut kontrolloida kuvan kohtaloita eikä siis ole syyllistynyt mihinkään.

Sama koskee yksityisyyden loukkausta tai kunnianloukkausta, jotka ovat rikoslain mukaan rangaistavia tekoja. Esimerkki: toimittajan alkuperäisessä haastattelussa liikemies sanoo: Audilla pääsee. Paha keli ei estänyt. Vuoden kuluttua haastateltu on Volvon johtaja, ja hänen repliikkinsä ja nimensä on myyty Audin mainokseen. Mainoskäyttö ei ole rikos, mutta edellyttää selvää suostumusta. Jos sitä ei ollut hankittu, vastuussa ovat mainostaja ja lehtiyhtiö, ei toimittaja. Perustelu on sama kuin edellä valokuvasta puhuttaessa.

Esimerkkejä löytyy helposti lisää, vaikkapa henkilörekisterilain arkaluonteisten henkilötietojen käyttämisestä. Mutta kysymys on oikeussäännöstä. Tekijä vastaa. Teosta tietämätön henkilö (toimittaja, valokuvaaja) eivät ole edes avunantajia. Sopimus ei vaikuta asiaan.

Tämä on sama ongelma kuin helposti käsitettävä kysymys, kuka vastaa, kun katolta putoaa jäätä ja ohikulkija vammautuu tai kuolee. Taloyhtiö (kiinteistön omistaja) ei vapaudu esittämällä paperin, jonka mukaan huoltoyhtiö vastaa. Jos esimerkki tuntuu omituiselta, ajatelkaa että huoltoyhtiö on taannoin mennyt konkurssiin eikä siis ole viime aikoina huoltanut kiinteistöjä. Nämä tilanteen, joista käytetään joskus termiä ”samaistaminen” (ansvarsgenombrott) voivat olla hyvinkin mutkikkaita ja hankalia ratkaista. Joillakin aloilla, kuten rakennustoiminnassa, ne ovat yleisiä. Vastaako asunnon ostajalle rakennuttaja, rakentaja, alaurakoitsija vai muurari vai jokin yhdistelmä näistä?

Ilman sopimustakin tekijä (toimittaja, valokuvaaja) vastaa julkaistavaksi luovuttamastaan teoksesta lehtiyhtiölle, jos siinä on ”oikeudellinen virhe” eli se loukkaa sivullisen oikeutta. Kuten myös markkinaoikeus totesi. Sääntö on ollut sama aikojen alusta – myy toisen tavaran omanaan.