Tietoniva

Kun viimeksi viittasin David Kahnemaniin, joku kommentoi väsähtäneesti eikä siis käsittänyt, että pari kuukautta sitten ilmestynyt ”Thinking, Fast and Slow” ei ole vielä ehtinyt painaa ketään kumaraan. Kirjoja ja artikkeleita hän on tietysti julkaissut 70-luvun alusta ja luonnollisesti uusi kirja on yhteenveto. Halusin vain varoittaa, että äkkipikaisesti silmäillen tämän kirjan voi sekoittaa siihen kirjallisuuteen, joka tuo mieleen satama-altaan – ”Miten tulen eteväksi 14 päivässä hetkeäkään yrittämättä”.

Laiskuus on yksi Kahnemanin tavallisista selityksistä, kun hän käy läpi tilannetyyppejä. Ihmisen intuitio eli pikaäly on melkein aina oikeassa. Välillä se on pahasti väärässä. Toinen mielen osa, jota voisi sanoa erästä henkilöä mukaillen ”fundeeraamiseksi”, aiheuttaa nopeasti kovaa neurologista kuormaa.

Ota avainlukulistasi. Siinä kai on neljän numeron sarjoja tyyppiä ”1,2,3,4”. Lue luku ääneen ja käännä se näkyvistä ja lisää jokaiseen numeroon 3. Toista ääneen. Tavallinen ihminen tulee hulluksi ja joutuu piipaa-autoon viidennen tai kuudennen laskutoimituksen jälkeen. Jos häneltä kysyy kesken laskemisen, paljonko kello on, hän lyö.

Tuota fundeerausta sanotaan myös kognitiivisiksi kyvyiksi, ja otsikon ”tietoniva” on suomennokseni termistä ”cascading availability”. Tämän kirjoituksen aihe on Aku Ankka.

Tietoniva on esimerkiksi E10–bensiini (95E10). Puoli vuotta sitten maan polttoaineen jakelu oli sekaisin, kun niin suuri osa suomalaisista ”tiesi”, että tuo litku on herrojen metku, ja sitä ei osteta. Tiettävästi kukaan ei ole nyt sitä mieltä. Ainetta ei ole muutettu. Tiettävästi pelon katteeksi ei ilmennyt ainuttakaan tapausta. Joka tapauksessa dieselin ja bensan tankkaamisvahingot ovat tavallisia ja todellisia, mutta ei niistä kirjoiteta eikä puhuta.

Tämä psykologien lähestymistapa miellyttää. Ei tarvitse väittää, että ihmiset ovat tyhmiä tai että ”jytky” oli tai ei ollut kansan todellisten tunteiden ilmaus. Lukuisin kokein on osoitettu ainakin minut vakuuttaen, että vaikka perustelut olisivat järkeviä, valinta ei sitä välttämättä ole. Käyttäytymismalli (tankkaan – en tankkaa) voi olla tunteenomainen ja perustua esimerkiksi harhaan, että kaikki oleellinen tieto on käytettävissä ja omaksuttu, mutta perustelut voivat kuulostaa hyvinkin uskottavilta. Jos asia vielä herättää suuri tunteita ja pahoja pelkoja, kuten hirvittävä influenssa tai Coca-Cola, keitos on valmis.

Historiasta voi kaivella suuren määrän ilmiöitä, joita sana ”joukkohysteria” ei kuvaa kunnolla. Miksi atsteekit antoivat espanjalaisten hävittää valtakuntansa? Muutamassa vaiheessa espanjalaisia oli ainakin 100 000 asukkaan kaupungissa Tenochtitlanissa vain joitakin kymmeniä, korkeintaan pari sataa? Tarinat hevosten aiheuttamasta pelosta ja legendat vaaleista jumalista eivät ole uskottavia, ja atsteekkien aseilla ja sotataidolla tuon kokoinen joukko olisi tuhottu neljännestunnissa.

Riittämättömän ja väärän informaation kasaantuminen on uskottavampi ajatus.

Coca-Cola mainittiin myytinmurtajien takia. En tiedä, esiintyikö tämä asia televisio-ohjelmassa, mutta kolajuomien väitetty tuhoisa vaikutus hampaisiin (maitohammas liukenee yhdessä yössä) on kumottu kauan sitten. Juoma vaikuttaa juuri saman kuin muukin sokeroitu vesi. Moni uskoo edelleen toisin.

On tapana syyttää mediaa tällaisesta. Syytös ei osu oikeaan. Samanlaista on esiintynyt useampia tuhansia vuosia, oli tiedotusvälineitä tai ei. Peli on joskus erittäin kovaa.  Joskus se on erittäin pehmeää. Jostain tulee virike ja kummallisen lyhyessä ajassa kaikki ajattelevat samalla tavalla.

Jutun kuvassa on Aku Ankan virka-asu, merimiespuku. Maalaus esittää Englannin tulevaa kuningasta ja on maalattu 1846 (F. Winterhalter). Hyvin luultavasti kysymyksessä oli päähänpisto, jollaisiin kuninkaallisilla on varaa. Joittenkin vuosikymmenien kuluttua merimiesasu oli ympäri maailman normaali ja asiallinen lasten parempi puku. OIlen itse loikkinut sellaisessa.

Aku Ankka ja Mikki Hiiri aloittivat uransa piirretyissä elokuvissa. Ihmisten kuvaaminen eläiminä on ikivanha perinne. Viihteen tekijöiden epävarmuus näkyi siitä, että sekä Aku että Mikki olivat aluksi ”lapsia”. Merimiespuvun vertainen osoitus siitä on lyhyet housut, joissa Mikki aloitti. Olen mennyt kansakouluun lyhyissä housuissa… [jatkuu…]