Jorvista mummut hankeen

Sairaaloissa hoidetaan eteenkin vanhuksia kokemukseni mukaan erittäin hyvin. Etenkin omaiset ja varsinkin ne, jotka eivät vanhuksistaan paljon välitä, ovat kovia valittamaan. Sairaaloilta odotetaan mahdottomia.

Nyt joudun liittymään hetkeksi valittajiin. Jorvista soitettiin puoli kahdeksan aikaan illalla ja sanoivat, että hakekaa potilas pois. Ei löytynyt erikoisempaa vikaa. Sanoin että kun hänet tuotiin aamupäivällä ambulanssilla omasta sängystään, hänellä ei ole juuri muuta kuin yöpaita päällään.

Sairaalassa ei ollut tilaa odottaa aamuun eikä muutenkaan havaittavaa mielenkiintoa ongelmaan. Kun kyselin asiasta, käytäntö on tällä hetkellä se, että liikuntakyvyttömälle 90-vuotiaalle lykätään taksiseteli kouraan, ja siinä kaikki.

Minulla on perusteellinen koulutus valtion ja kunnan palvelusmiesten ja –naisten pelottelemisessa. Sain kinaamisen jälkeen heidät suostumaan siihen, että soittivat invataksin ja lupasivat soittaa minulle, kun kuljetus lähtee. Olisin sitten sitä vastassa.

Siis minulla ei ole lopultakaan mitään valittamista. Lisäksi ymmärrän, että eivät nämä tee tätä pahuuttaan. Pidän menettelyä laittomana ja sydämettömänä ja siksi korotan ääneni toisten samaan asemaan joutuneiden puolesta.

Ambulanssimiehistö on pääkaupunkiseudulla suorastaan suurenmoista. Tässä tapauksessa oli aihetta kuljettaa 88-vuotias ensin terveyskeskukseen ja sitten lääkärin lähetteellä jatkotutkimuksiin, kun tämä oli joutunut huonoon kuntoon ja paikan päällä otetussa sydänfilmissä oli viitteitä epäsäännöllisyyksistä. Senkin ymmärrän, että päivystykseen tuodut on asetettava kiireellisyysjärjestykseen. Appiukko-vainaja sanoi, että Karhumäen kenttäsairaalassa taistelutoimien aikana konekivääriampujat pyrittiin paikkaamaan ennen kuin vänrikit.

Ja tunnustan senkin, että meitä on omia lapsia ja miniöitä lähettyvillä, vaikka nyt sattuikin tekemään tiukkaa yhteensattumien, sään ja vuorokaudenajan  vuoksi.

Monellako vanhuksella sitten on omaisia tai läheisiä vastaanottamassa, kun sairaala lähettää kotiin? Kodinhoidon väki sen tietäisi. En viitsi ryhtyä kyselemään, mutta luulen arvaavani oikein. Yksinäisyys nimetään yhdeksi kotona asuvien vanhusten ongelmista.

Milloin saamme lukea, että 10-12 –vuotias on lykätty HUS:in sairaalasta kadulle varmistamatta, että hänellä on saattajaa tai vastaanottajaa? Jos joku lyö päänsä tai loukkaa jalkansa koulussa iltapäivällä ja yksinhuoltajaäiti on töissä, näin voi käydä.

Viime aikoina tässä on ollut puhe kylistä ja yhteisöistä. Ennen papit pyöräilivät kertomaan, kuka perheen miehistä oli kaatunut talvisodassa, ja kun rautatieasemalta tuli tieto, että arkun saisi hakea asemalta, ei lapsikatraan sijoittaminen ollut ongelma.

Vuodatus on katkaistava tähän. Median ja populismin nousun ongelma on paha. Asiallista asiaa, jollaisena pidän tässä esitettyä, ei saa läpi. Suljin vähän aikaa sitten television, jossa sellainen ministeri Merja Kyllönen laukoi, että oikeusministeriö hyysää rattijuoppoja ja A-talkin toimittaja hekumoi onnesta. Kukaan, myöskään mielestäni hienosti itsensä hillinnyt oikeusministeriön virkamies ei sanonut, että itse asiassa rattijuopumus on laissa kielletty. Kieltojen muuttaminen käyttäytymiseksi on ollut pysyvä ongelma; merkittäviä saavutuksia on kuitenkin nimenomaan liikenteestä.

Ja aikaisemmin illalla kerrottiin, että eräskin kansanedustaja piti aivan oikeutettuna kielikuvana Olli Rehnin sanomista Brysselin Bobrikoviksi. Kai sen voi ymmärtää monella lailla. Minulle Bobrikov oli sortovallan edustaja, joka murhattiin niin että nimitys sisältää omissa korvissani viestin. Varmaan vika on juuri korvissani. Nimittämiseen Brysselin Molotoviksi en reagoisi. Tulin kuitenkin panneeksi merkille, että synti on nyt Kreikan kansan sortaminen. Tämä kuulosti puhujan aikaisempiin mielipiteisiin verrattuna innovatiivoselta.

Niin että monenlaista murhetta.