Euroopan yhteisö

Hyvä ja tärkeä kysymys vilahti kommenteissa: miksi Eurooppa? Kiina olisi ollut onnen omiaan maailmanvallaksi, Intia samoin. Viime aikojen tapahtumista mannerlaattojen liike, joka rypisti Himalajan pystyyn, oli ivallinen sattuma ja jatkuvasti suuri ilmaston muokkaaja.

Euroopassa Alpit on tarpeellinen keksintö, jossain märin myös Dolomiitit. Homman avain on tietysti Golf-virta, keskuslämmitysjärjestelmä. Kerran se pysähtyi ja alkoi pyöriä omia aikojaan. Siitä ei mitään hyvää seurannut.

Hiukan marxilaiselta maistuu selitys, että Eurooppa saa kiittää asemaansa Tuhatvuotisena valtakunta, joka syntyi vuonna 1 000 ja päättyi vuonna 2 000, vuorten, jokien ja maalajien suuren vaihtelun käynnissä pitämää pienalueiden taloudellista kilpailua, josta ennen näytettiin historiankirjoissa vain sodat.

Sitkeistä yrityksistä huolimatta ihmisiä ei saatu hengiltä aivan tarpeeksi tehokkaasti. Apuun tulivat taudit, kuten Silkkitien mongolidynastian valtaan nousun jälkeen pikapostina välittämä paiserutto.

Asiasta on uusi, myös kaupallisia suhteita selvittävä teos, Xinru Liu, The Silk Road in World History. (OUP 2010). Tuon Kiinassa koulutetun, Yhdysvalloissa opettavan tutkijan ansiosta suuret arvoitukset, etenkin Venetsian ja Genovan mullistavat innovaatiot (velkakirjaluotto, vakuutus, osakeyhtiö, kirjanpito) näyttävät saavan selityksen. Siinä sivussa tulee käsitettäväksi kalifikunnan (Bagdad) käsittämätön tieteellinen, taiteellinen ja kaupallinen loisto.

Mutta Euroopan historiaa ja merkitystä voisi kysyä Neanderthalin ihmisiltä, jos heitä olisi jäljellä ja he osaisivat puhua. Tuo jälkimmäinen kysymys on epäselvä; kunnia tästä kaikkien aikojen keksinnöstä on yleensä annettu ”meikäläisille”.

Se ajatus ei ole täysin riidaton, että maanviljelys ja siis korkeakulttuurit alkoivat jokilaaksoissa, Mesopotamiassa (Irak) ja Egyptissä. Nykyinen Turkki ja Tonavan mutka (Vinča) ovat hiukan ongelmallisia. Joka tapauksessa Euroopassa oli täysi rähinä päällä jo mannerjään reunoilla.

Eurooppa oli hajautettu ja sopeutuva alue. Nykyisin Aasiaan luetut suurkulttuurit kuivuivat viimeistään jokiensa liettyessä ja maaperän suolapitoisuuden lisääntyessä. Kreikka ja Rooma ovat Välimeren lapsia ja siis Euroopalla ominaisen verkostoitumisen väline. Kreikka työntyi muitta mutkitta Sisiliaan ja Rooma jatkoi siitä, mihin Kreikka jäi.

Kun eroosio oli tehnyt tehtävänsä, koko Eurooppa liikahti Alppien pohjoispuolelle ja aloitti uudenlaisen elämän teknisten keksintöjen turviin – parannettujen vesimyllyjen, tuulimyllyjen, kovaan savimaahan uppoavien aurojen. Muuan eurooppalainen menestystarina oli Ruotsi. Viikinkien käsittämättömiä retkiä (Konstantinopoli, Sisilia, Amerikka) ei pidä edes yrittää ajatella ilman Taalainmaan malmia ja sen käyttämisen taitoa – kirveet, miekat ja ehkä ennen kaikkea naulat.

Uusia, epämiellyttäviä mutta mieleen painuvia vaikutteita tuli jatkuvasti idästä, Silkkitien suunnalta. Unkarilaiset käsittävät ainakin itse olevansa hunnien jälkeläisiä (Hun-gary), ja Attila on suosittu miehen nimi.

Lännen etuvartio oli Moskova. Siellä saakka ”tataarit” pitivät valtaa, ja idän paineen vuoksi myös suomalaisten joukko löysi itselleen ja kielelleen lokeron.

Itämeren ympärillä käydyt sodat, jotka Ruotsi (ja siis Suomi) melko johdonmukaisesti hävisi, olivat sisällissotia. Euroopan asema koko maapallon talouksien, kielien ja kulttuurien joukossa saattaa riippua Venäjästä. Venäjä pitää suotta kiinni lyhyestä slaavilaisesta perinteestään.

Asia on siis jo kerran nähty historiassa – Silkkitien läntinen pää, joka oli kerran kasaarien käsissä, on Euroopan tärkein solmu. Sijainniltaan ja kulkuyhteyksiltään  Brysseliä ja Strassbourgia paljon sopivampi paikka Euroopan Unionille olisi Stalingrad. Nimen voisi kaikin mokomin muuttaa takaisin. Yhdistihän Stalin Eurooppaa enemmän kuin kukaan muu aikalaisensa. Totta kai hän aikoi yhdistää sen itselleen alamaiseksi emiirikunnaksi, mutta toisin kävi. Kukaties saksalaiset ovat jo oivaltaneet tämän? Siis että Venäjä on osa Eurooppaa, vaikka sillä on erämaita ja rikkauksia mielivaltaisesti maanosan rajaksi keksityn Uralin takanakin.