Onnen toivotus

Toivotan itselleni onnea, koska täytän tänään 67 vuotta. Onnitteluihin ei taida olla pahemmin aihetta, koska nykymaailmassa ja maassamme tämän iän saavuttaminen ei ole erikoista. Lisäksi olisin voinut sinnitellä valtion leivissä vielä vuoden ennen kuin olisi tullut perälauta vastaan. Itse asiassa minulla on tässä paperi, jonka mukaan jatkan pätkätyöläisenä ensi vuoden. Tehtävä on ruinata rahaa nuorempien tutkimuksiin.

En ryhdy kiittämään enkä källäämään elämääni. Käytän kokemaani esimerkkinä, koska omasta eliniästäni tiedän jotain ja kirjoittamalla ”minä” vältän puhumasta jonkun toisen pussiin.

Siis: arvioin olevani noin 910 vuotta vanhempi kuin useimmat teistä. Oman periodisointini mukaan keskiaika alkoi Euroopassa vuonna 1080. Valtiollinen kehitys, filosofia ja teologia ja siis kaupankäynti muuttuivat pysyvästi. Sen jälkeen kehitettiin kaikenlaisia höyrykoneita. Amerikka muka löydettiin, mutta ainahan se oli ollut siellä. Laivoilla voitiin kuljettaa takorautaa, pippuria ja paloviinaa, mutta ero entiseen oli korkeintaan määrällinen. Sopiva toisen aikakauden alkamisen vuosi oli 1848, Euroopan hullu vuosi, jolloin informaatio alkoi todella liikkua, kiitos yksinomaan rautateiden.

Rautatie oli avainkeksintö, mutta tietysti tarpeeton huvitus, kunnes oli ymmärretty, mitä kaikkea voi tehdä säännöllisten, vuodenajoista ja keleistä riippumattoman kuljetuksen turvin. Voi tehdä esimerkiksi vallankumouksen. (Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumousten saavutukset jäivät epämääräisiksi ja ennen rautatien tuloa satunnaisiksi.)

Uusi aika eli romantiikka eli modernismi päättyi 1989-1992. Avainsanat ovat www ja Mosaic eli selain. Pienet tietokoneet voittivat isot ja verkko kehittyi nopeasti (Netscape) sellaiseksi, että sitä pystyi käyttämään huviksi ja hyödyksi, vaikkei tiennyt, mitä teki.

Taustalla vaikuttivat hiukan vähäisemmät urotyöt eli taulukkolaskennan ja tietokantaohjelmien kehitys sellaisiksi, että johtajista tuli sihteerejä ja sihteereistä johtajia. Tiettävästi tuon lyhyen ajan sotilas- ja siviiliteknologia olivat suhteellisen tasaväkisiä, ja niiden yhteistoimintaa edisti vielä uusi verkon sovellus, nimittäin soluverkko eli matkapuhelin eli kännykkä.

On harvinainen etuoikeus muistaa aika, jolloin verkkoa ei ollut olemassa, muistaa se aika, jolloin tietokoneita ei tarvinnut käyttää ja sitten vielä tämä nyt meneillään oleva vaihe, jollin IT ja ITC eli tietojenkäsittely ja tietoliikenne muuttuvat samaksi asiaksi. Kai teillä on käytössä cloud? On teillä. Sähköpostinne ei ole oikeastaan vuosiin ”sijainnut” tietokoneessanne, vaan taivaan tuulissa ja pilvissä.

Luulen että itse eli keskiaikaa. Kotikuntani läpi kulki juna, mutta se oli satunnainen häriötekijä. Taivaalla esiintyi lentäviä koneita, mutta eivät ne meille kuuluneet. Yhteisö, siis ihmisen suhde toisiin ihmisiin ja itseensä oli sama kuin 1100-luvulla. Itse en huomannut vuosituhannen vaihtuneen ennen kuin jäin eläkkeelle. Aina Suomen maaseudulta oli kaapattu muutama kakara papinkouluun. Itse osoitin taipumusta kirjainten oppimiseen ja aloittelin latinaa ennen rippikouluikää, kuten kuuluikin. Juristi oli tietenkin papin kauan kadoksissa ollut kaksoisveli, luterilaisen regimenttiopin mukaan viime kädessä Jumalalle vastuussa oleva maallisen vallan välikappale. Liperipuolen miehet olivat aivan yhtä kiinnostuneita käskyistä ja kielloista ja hankkivat runsaan elantonsa niistä.

En tunne olevani professori enkä tohtori. Olen paskalaureus niin kuin Mikael  Karvajalan kasvatusmuori sanoi (taisi sanoa paskalauri) eli ylioppilas. Ihmettelen uutta maailmaa etupäässä pöytäni äärestä kokneita käyttäen, kun menneisyyden veljeni joutuivat pällistelemään paavia Roomassa ja pakenemaan pyöveliä Pariisissa. Ylioppilaaksi arvioin itseni, koska olen opettanut oppilaita ja joskus itse asiassa uhannut tuoda olkia luentosaliin. Olen kirjoittanut esityksiä ja ehdotuksia eli toiminut konsiliaattorina ja kommentaattorina ja istunut määrävuodet prefektinä jakamassa oikeutta.

Oikeus jaetaan pieniksi palasiksi niin kuin muistamani, makea sokeritoppa sokerisaksilla (saattavat olla äidilläni tallella).

Minusta on oikein kodikasta, että nuoremmat taistelevat taas turkkia ja tattaria vastaan ja itse olen saanut silitellä hallitsijan kultaista kruunua ja saanut kynttilänpätkän tähteeni. Eikä millään viekkaudella ja vääryydellä.

(Kuvassa Kirkkonummen kunnantalo, juuri avattava menneisyyden jäänne.)