23. marraskuuta 2011

Miete Mannerheimista


Tehokkaimpia valheita ovat ne, joita me itse levitämme. Suutumme pahanpäiväisesti, jos joku uskaltaa epäillä puheitamme.

Olisi ehkä mahdollista piirtää kartta johtavien valtiomiesten suosikkivalheista. Luullakseni Tanner ja Erkko ”tiesivät”, ettei sotaa tule, ja olivat halukkaita kertomaan totuuden toisillekin.

Mannerheim ja Paasikivi ”tiesivät”, ettei Suomea voi puolustaa ilman erittäin tuntuvaa ja nopeaa ulkomaista apua. Asiasta ei ole lähempää tietoa, mutta Molotovin – Ribbentroppin sopimus 23. elokuuta 1939 luultavasti löi murskaksi heidän molempien maailmankuvan ja lisäksi Suomen vähät sotavalmistelut. Meillehän pääsi käymään niin, että uljaasta kenraalikunnasta ja etevistä eversteistä huolimatta Neuvostoliiton vahvoin voimin poikkimain kohti Oulua ja Torniota suuntaamat hyökkäykset tulivat yllätyksenä.

Toisaalta liikekannallepano onnistui niin hyvin, että paljon riidelty suojajoukkokysymys osoittautui toisarvoiseksi. Tehokas puolustus piti aloittaa rajalla; käytännössä vetäytyminen pääasemaan tapahtui niin liukkaasti, että päämajaa suututti.

Paasikivi luultavasti petti itseään tapansa mukaan yrittämällä uskoa, että tuo sopimus oli Hitlerin taktinen liike, joka ei merkitsisi sen suurempia. Toisin kävi. Paasikiven poliittinen ennakointikyky oli heikko. Vuonna 1918 hän oli joutunut muuttamaan kolme kertaa suurpoliittista suuntausta (itsenäisyys, Saksa + kuningas, ympärysvaltoihin ja siis Mannerheimiin tukeutuminen), mikä on edelleen voimassa olevan takinkäännön Suomen ennätys

Mannerheim vaipui itsesääliin, kuten hänellä oli tapana, koska hän oli yksinäinen ja sielullisesti hyvin epävarma ihminen, jolla ei ollut kotia, uskontoa eikä isänmaata. Eikä muuten vaimoakaan  - avioero rikkaasta Anastasia Arapovasta järjesteltiin Suomessa hiukan kummallisesti vasta 1919. Sellaisia epäonnistuneiden isien pojat joskus ovat. Mannerheimin isä otti ja teki konkurssin niin ett perhe jäi sukulaisten armoille. Isoisä oli ollut maan johtavia miehiä.

Mannerheim ei ollut kovin etevä sotapäällikkö eikä hänellä ollut alalle koulutusta. Hän ei ollut strategi, ei ajattelija eikä liioin intellektuelli. Kukaties hänellä oli lukihäiriö. Kukahan mahtoi todella kirjoittaa hienon kirjan ”Ratsain halki Aasian”? Muistelmat kumminkin olivat ryhmätyötä, johon muistelija itse osallistui lähinnä kriitikkona.

Hänen suurin lahjakkuutensa oli ilmeinen. Hovimiehenä hän oli huikean hyvä juonittelija. Kansalaissodassa hänellä oli kiusanaan mm. kollega Löfström, jonka alaisena toimi fantastinen luonnonlahjakkuus, Aarne Sihvo. Tämän operaatiot Antrean Ahvolassa ja Viipurissa olivat eteviä. Ei ihme, että Mannerheim hermostui. Sihvosta tuli eversti 29-vuotiaana ja sitten Italiassa sotakorkeakoulun käynyt kenraalimajuri 36-vuotiaana ja sotaväen päällikkö.

Luultavasti Talvela ja Heinrichs tiesivät enemmän kuin nykyinen historiantutkimus Mannerheimin suunnitelmista oikeistovaaran vuosina 1930-1932. Luonnevikainen lahjakkuusihme Talvela oli itse ylimpänä mukana. Tyhmänä pidetty Heinrichs oli myrskyn silmässä Vaasan läänin maaherrana.

Varustus ”Malli Cajander” oli osa erinomaisesti onnistunutta juonta. Karmea varustelutilanne havaittiin poliitikkojen syyksi, eivätkä ne poliitikot enää palanneet. Mannerheim oli johtanut suurin valtuuksin puolustusneuvostoa, jonka vastuulla sotavarustelu oli.

Elleivät sotilaat onnistu selittämään poliitikoille todellista varustelun tarvetta, kumpaa olisi moitittava? Kilpavarustelu oli täydessä vauhdissa Englantia lukuun ottamatta koko Euroopassa 30-luvun puolivälissä. Suomessa kiisteltiin panssarintorjuntakiväärin kaliiperista, ja lopulta ase jäi kokonaan hankkimatta. Rakennettiin kaksi panssarilaivaa ja ostettiin pommikoneita (Blenheim), joilla sangen vähän käyttöä. Hävittäjiä, joita olisi todella tarvittu, saatiin vain nimeksi.

Mutta Mannerheim osasi rakentaa paitsioansat pitkin Päämajaa ja löytää uskomattoman oivallisia henkilöitä keskeisiin tehtäviin, kuten esimerkiksi Kustaa Tapolan, jota moni ei muista. Hän kehitti ja piti huolen talvisodan taktiikan toteuttamisesta ja johti ehkä Ihantalaakin kirkkaamman voiton, Nietjärven, U-asemassa. Kuvassa suomalaisen korpihyökkäyksen polttopiste, polkupyöräpataljoonan rakennus Terijoella, sittemmin toisessa käytössä.

43 kommenttia:

  1. Voi eei! Taas tätä iänikuista soopaa!

    VastaaPoista
  2. "Mannerheim vaipui itsesääliin, kuten hänellä oli tapana, koska hän oli yksinäinen ja sielullisesti hyvin epävarma ihminen, jolla ei ollut kotia, uskontoa eikä isänmaata."

    Tämä on tätä löpö-löpöä, ilman mitään syvempää tajua siitä että hänellä oli nuo kaikki niin kuin kieltä kuin kieltä puhuvalla kosmopoliitilla vapaamuurarilla voi olla, paitsi että hän oli mukana, oppilas, vielä muurareitakin salaisemmassa looshissa; hän ei tarvinnut mitään järkeä nolaavaa "uskontoa", ei liioin jotain etovaa, junttien nationalismia kantavaa "isänmaata".
    Ja siinä kodissa voi taas kuka tahansa vierailla, ja kattoa sen, onko tuo sisältä jotain sellaista kuin on säälinkatkeran evokkopojan-pojan ulisijakämppä landella?
    Ei tainu olla?
    Brititkin tietää että Marski oli sankari, joka puhalsi savut Hitlerin silmille, jota kukaan muu ei maailmassa tehnyt sen emähullun voimain päivinä.

    VastaaPoista
  3. MANNERHEIMILLA OLI PELISILMAA

    Jospa ajatellaan hyokkaysta Laatokalle, hyokkaysta Syvarille, hyokkaysta Petrozkoihin ja hyokkaysta Kannakzelle, niin kylla herralla oli strategisia kykyja.
    Osallistui moisten hyokkaysten suunnitteluun ja paatti, etta nain mennaan vaihe vaiheelta. Syvari, Petroskoi ja Karhumaki seka Kannaksella Rajajoki olivat Mannerheim strategisia tavoitteita! Tyylikas suoritus!

    Pelizilmaa hanella oli vuonna 1944, kun pani Rytin allekirjoittamaan paperin Hitlerille.

    VastaaPoista
  4. Mainioita näkökulmia ja hyvin avartavaa tekstiä. Ja samalla äärimmäisen ajankohtaista. Mitäpä pelimies ei tekisi esim. hyvän EU-viran eteen ? Jos siinä sivussa oma kansakunta menee "malli Cajanderiin" tai velkaantuu esim. 30 - 70 miljardia lisää, so what ?

    Mannerheim oli kaikesta huolimatta kansakunnalta erittäin viisas valinta sodan johtohahmoksi. Taustat olivat sopivat sekä länteen että itään ja hyvänä näyttelijänä hän otti myös kotiyleisön. Sen varsinaisen sotatyön hoitivat sitten muut, kuten kuuluukin. Tärkeää teatterissa on vain, miltä se näyttää.

    Nykyisin Mannerheim on osa suurta suomalaista tarinaa ja hyvä niin. Tarinat pitävät identiteettiä koossa.

    VastaaPoista
  5. Kyllä Kemppinen onkin ihan über näissä sotajutuissa! Niitä on ilo lukea ja kuuluisa sokea Reettakin huomaa kuinka paljon hänellä on asian tiimoilta tietoa useista eri lähteistä! Kyllä M olikin ihan vauhkona 1944 Juhannuksen tienoolla ja jo toisen poikansa menettänyt Walden itki kuinka jopa kiväärin panoksetkin on Suomesta loppu. Ammusvarikot oli siirretty liian eteen ja Perkjärvelle jäi valtavasti kiväärin patruunoita ja etenkin tykistön ammuksia, noin 80 000 kpl, lähteistä riippuen. Olihan kiväärin ammuksia toki vielä useita kymmeniä miljoonia sisämaan varikoissa. Onhan se nyt hieman outoa kuinka muutaman NL:n panssarin tuhoaminen sai hänet lausumaan "Suomen armeija taistelee jälleen".

    KIITOS ja kumarrus Kemppiselle. Jatka samalla linjalla: lisää sotajuttuja jatkossakin, KIITOS!

    Kuka katsoi Hitlerin kätyrit - Suomi jakson 22.11.2011 illalla?

    Sarjan Suomea koskeva osa oli täynnä törkeitä virheitä alkaen Kannaksen kartasta, jossa NL oli edennyt koko Kannaksen puoliväliin saakka. Mistään Vuoksen linjasta ei ollut tietoakaan. Sama kartta esitettiin myöskin 1944 kohdalla.

    Liittoutuneiden, Ranska ja Englanti mainittiin, avustussuunnitelmat Talvisodan aikanan kuulemma toppasivat kun olisi jouduttu kulkemaan Saksan miehittämien alueiden läpi! Ohjelman tekijät unohtivat, että Saksa hyökkäsi Norjaan vasta n. 3 viikkoa Talvisodan loppumisen jälkeen. Sekin jätettiin kertomatta, ettei Suomi pyytänyt apua, kun Ruotsi sanoi estävänsä läpikulun kaikin mahdollisin keinoin, jopa ajattamalla kaikki junansa etelään ja käärimällä kiskot rullalle!

    Pienempiä virheitä oli vaikka muille jakaa, Koko ajan puhuttiin Suomen olleen liitossa Saksan kanssa likimain Talvisodasta alkaen. Se jätettiin kertomatta kuinka Saksa oikeasti oli melkoisen paljon syypää koko Talvisotaan "myydessään Suomen" salaisella lisäpöytäkirjan etupiirisopimuksella r y s s i l l e 1939 elokuussa. Samoin sekin, että Saksa oli käytännössä Suomen vihollismaa Talvisodan aikana. Sehän esti asetoimitukset Suomeen muualta euroopan maista jne.

    Koko ohjelmasarja oli Liittoutuneiden propagandaa pullollaan. Joku "Salomooni" oli haastateltuna holotuksen tiimoilta ja se sai likimain suomalaiset SS-miehetkin juutalaisten lahtareiksi ja Suomen sotavankileiritkin oli liki samanlaisia kuin Saksan keskitysleirit. Unohtivat kertoa senkin, että keskitysleirit oli englantilaisten keksintöä Buurisodan ajalta. Siellähän Buurien moraalia koetettiin lannistaa tappamalla niiden perheet nälkään ja tauteihin varta vasten perustetuissa keskitysleireissä.

    Kertoisit meille vielä miksikähän Suomen Talvisota kirjoitetaan melkeinpä aina pienellä alkukirjaimella, vaikka kyseessä on juuri tämä tietty Suomi - NL 1939-40 talvella käyty 105 päivän sota? Monilla sodilla kun on omat nimensä, jotka kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella. Kerrotaan Paavo Talvelalle tuottaneen kovasti vaikeuksia kirjoittaa Kunnia Isänmaa ja ehkäpä muistelmiaankin varten tehtyjä tekstejään niin, ettei joutuisi kirjoittamaan Talvisotaa pienellä alkukirjaimella. Talvisota -sana pitikin sijoittaa aina lauseen alkuun. Minusta on ilo lukea sellaisia kirjoja, joissa paskat piitataan joistain "äidinkielenämmien" väärinkirjoitussäännöistä, (tai lähinnä pakkoruotsitukseen keskittyneen KOTUKSEN ohjeista) ja Talvisota kirjoitetaan aina ISOLLA alkukirjaimella. Sellaisiakin kirjoja on kirjoitettu jo kymmeniä vuosia sitten, esim. Martti Ulkuniemi: Tykistö taistelussa, patterinpäällikön muistelmia kevyen patteriston vaiheista 1939-1940, 1941-1944, WSOY 1952. Siinä Talvisota on aina Talvisota.

    VastaaPoista
  6. Halsti kertoo muistelmissaan, että sotilasjohto ei uskaltanut esittää todellisia varustelutarpeita poliitikoille, koska pelkäsivät että nämä pyörtyvät. Silti Halstikin syyttää poliitikkoja.

    Suomen varustelutilannetta arvioitaessa täytyy kuitenkin muistaa, että jos Stalin olisi uskonut Suomen olevan lujasti varustautunut, hän ei olisi lähtenyt soitelleen sotaan vaan ottanut Shaposnovikin neuvot varteen.

    VastaaPoista
  7. JK: ”..Suomen vähät sotavalmistelut..”

    Kymmenisen vuotta sitten eräs sotatalousalan everstiluutnantti väitteli 1930-luvun puolustusvalmisteluista ja -hankinnoista tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Sen mukaan monia toimenpiteitä tehtiin, tietenkin liian vähän ja liian myöhään, eihän muuten olisi ollut kyseessä poliittiset päätökset.

    Eräs kollega aikoinaan tuskaili, että veli venäläinen ryssi meidän valmistelumme. Meidän strategien mielestä sodan ei pitänyt syttyä ennen vuotta 1945 ja hankinnat olivat aikataulutettu tällä periaatteella. Epäreilua ottaa varaslähtö!

    VastaaPoista
  8. >>Kuka katsoi Hitlerin kätyrit - Suomi jakson 22.11.2011 illalla?<<

    Nytkö YLEn palkoilla oleva juutalainen toimittaja vuorostaan lyö Suomea holotuksella?

    Eikö Rautkallion johtamat tutkimukset ja Elina "Mikä sana se nyt taasen liekkään" ole asian jo penkoneet useaan kertaan?

    Natsidokumentti: Synkkä väite Suomen SS-sotilaista

    Julkaistu: 23.11.2011

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/118023-natsidokumentti-synkka-vaite-suomen-ss-sotilaista

    "Tutkija, toimittaja Boris Salomon on kuitenkin toista mieltä. Salomon sanoo dokumentissa, että myös suomalaiset ”osallistuivat tappamisiin, ja tällä tarkoitan siviilien tappamista”.

    Salomonin mukaan tiedetään ainakin yksi tarkasti dokumentoitu tapaus Puolasta kesäkuulta 1941, jolloin Suomen osaston sotilas oli todistamassa juutalaisten teloituksia. Salomon uskoo, että tapauksia on enemmän. Suomalaiset kiistävät jyrkästi koskaan edes nähneensä juutalaisten teloituksia."

    ---

    1 tapaus siis mainittiin, mutta sitä EI sen tarkemmin määritelty. Asiaa tuntevat tietävät sen melko varmasti tarkoittavan SS-mies Sakari Lappi-Seppälän Haudat Dneprin varrella -kirjassaan kertomaansa tapausta. Kirjan mukaan suomalaiset SS-miehet katseli vierestä kun noin (muistaakseni) parikymmentä juutalaista ammuttiin.

    Lappi-Seppälä Sakari: Haudat Dnjeprin varrella SS-miehen päiväkirjan lehtiä
    Kirjapaino Aa osakeyhtiö , 1945, 224 s., 1. painos

    Lappi-Seppälän kertomat homoiluorgiat ja -jutut on tietysti pantu kirjoittajan omien "fantasioiden" piikkiin, mutta kyllä saksalaisia ammuttiin homoilun takia SS-joukoissakin.

    Hitlerin kätyrit -sarjan Suomi-jakso on katsottavissa Yle Areenassa vielä 31 päivän ajan.

    http://areena.yle.fi/video/1321993995996

    VastaaPoista
  9. Kuusisen palatsiko se siinä komeilee? Terijoen hallituksen pesäpaikka?

    Voi hyvin kuvitella, kuinka isänmaalliset miehet siellä tekivät viisaita päätöksiä vapauttaakseen Suomen lahtarifasistien kynsistä ja saattaakseen Suomen heimot yhteen, täyttäen näin kansamme ikiaikaisen unelman.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi: "Kuka katsoi Hitlerin kätyrit - Suomi jakson 22.11.2011 illalla?"

    Meinasin katsoa, mutta sitten ajattelin olevani jo niin vanha mies, että täytyy varoa verenpaineen nousua.

    Näissä omissa nilkeissäkin on kestämistä.

    VastaaPoista
  11. Puolustusministeri Juho Niukkasta syytetään Suomen armeijan huonosta jamasta 1939, samoin silloista pääministeri Cajanderia.

    Ryti ja Tanner olivat myöskin osasyyllisiä "malli Cajanderiin". Nämä Suomen Pankin rahamiehet piti niin tiukkaa rahapolitiikkaa, ettei ruostuvia aseita olisi edes voitu hankkia vaikka olisi haluttukin!

    Risto Ryti oli eräs syypää huonoon varustilanteeseen 1939. Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin ja tässä on hänen paljon puhuva kommenttinsa vuodelta 1938:

    Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:

    "Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."

    "Vielä syyskesällä 1939 Aimo Cajander kertoo yrittäneensä painostaa Rytiä, jotta voitaisiin saada huomattavampaa luottoa puolustustarkoituksiin. - Vaikuttaa siltä, ettei Ryti yrittänytkään hankkia lainaa. lainan vastustajiin kuului myös Tanner. Molemmat rahamiehet olivat sangen mielissään siitä, että Suomen talous vaikean pula-ajan jälkeen nyt oli erinomaisessa kunnossa, eivätkä he olleet mitenkään halukkaista heikentämään sitä ottamalla lainoja, ei edes siviilivarastojen hankkimiseen."

    Sellaisia isänmaan ystäviä meillä oli ja Cajanderia aina vain moititaan!




    Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939

    Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985. Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.

    Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939 pidettiin ennen NL:n ja Saksan solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka tuli muuttamaan poliittista asennoitumista ja aikana, jolloin kukaan ei voinut tietää sodan syttyvän 1.9.1939

    s. 442: "Vain harvat kuulivat puheen ja vielä harvemmat ovat lukeneet sen."

    A. K. Cajander tarkastelee puheensa aluksi itsenäisen Suomen kahden ensimäisen vuosikymmenen taloudellista kehitystä.

    Tässä on sen puheen kaikkein eniten polemiikkia herättänyt kohta:

    s. 459: "Jos meidän olisi ollut pakko alusta alkaen kiihdyttää varustelujamme, olisimme epäilemättä nyt köyhä kansa. Emme ole vieläkään mikään varakas kansa, kaukana siitä, mutta meidän vaurautemme on nyt, pulavuosistakin huolimatta, kokonaan toisenlainen kuin oli v. 1918. Nyt on kansallisvarallisuutemme sellainen, että olemme jaksaneet ja jaksamme sotatarpeitakin hankkia vallan toisella tavalla kuin silloin, sekä voimme huomattavaksi osaksi niitä valmistaa omassa maassamme, mihin silloin ei ollut mahdollisuuksia olemassa. Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. Sitäpaitsi mahdollisuutemme kestää pitkäaikainenkin sota, on toinen kuin silloin, koska talouselämämme on, kuten äsken osoitin, voimakkaasti kehittynyt ja paremmin mobilisoitavissakin.
    Meillä on syytä eräässä toisessakin suhteessa olla tyytyväisiä siihen, että meille on ollut suotu hengähdysaikaa. V. 1918 me olimme kahtia jakaantunut, rikkinäinen kansa, jonka vastustuskyky vakavaa ulkonaista vaaraa vastaan olisi ollut verrattain rajoitettu. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, jonka suunnilleen jokainen jäsen tuntee Suomen yhtäläisesti omaksi isänmaakseen ja on yhtäläisesti sitä valmis puolustamaan. tämän seikan merkitystä ei tosin ole yliarvioitava mutta ei myöskään aliarvioitava. Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."

    VastaaPoista
  12. Menikö mosurien ase- ja varusterahat kahteen turhaan tykkilauttaan?

    Tarkastellaanpa tuolloisia hintoja ja valtion budjettia:

    Kirjan mukaan noina vuosina oli kahvikuppi noin markan ja toimistosihteerin kuukausipalkka noin 1500 mk.

    Tässä mainiossa Niklanderin kirjassa, Meidän panssarilaivamme, on tarkasti kerrottuna panssarilaivojemme kaikki vaiheet ja ennen kaikkea niiden suunnittelu ja rakentaminen. Rakennepiirroksia on sivukaupalla ja yksityiskohtaisia tietoja valtavasti.

    Sivulla 266 laskettu yhden laivan hinnaksi 210 miljoonaa silloista markkaa ja kaksi laivaa maksoi siis 420 miljoonaa. Panssarilaivojen rakennusvuosina silloinen valtion vuosibudjetti oli noin 4 miljardia eli laivat maksoivat noin 10% valtion vuosibudetista. Toki tuo tasaantui useamman vuoden osalle, mutta summa on melkoinen nykyrahassakin. Tuolloin, vuonna 1996, hinnaksi on laskettu noin yksi miljardi silloista "nykymarkkaa"!

    Summa voisi olla helposti jotain 1 miljardin "inflaatioeuron" luokkaa tämän päivän rahassa. Sillä rahalla saisi varmaankin aika paljon tavallista aseistusta.

    Laivojen hintaahan laskettiin tarkkaan juuri Väinämöisen myynnin takia. Se kyllä taidettiin antaa liian halvalla... mutta piano säästyi! Se kun oli miehistön itsensä hankkima ja ostama.

    Niklander, Tauno: Meidän panssarilaivamme. Helsinki : T. Niklander, 1996. 290 s.

    Kirja on hyvin harvinainen vapailla markkinoilla, siis vaikeasti saatavissa. Itse metsästin sitä nettidivareista monta vuotta.

    Kirjastoista löytyy kylläkin.

    VastaaPoista
  13. "Mannerheim ei ollut kovin etevä sotapäällikkö..."
    Eikös etevän sotapäällikön kaksi ominaisuutta ole onni (Napoleon) ja kyky valita erinomaisia alaisia. Mannerheimilla molemmat lienee ollut: lopputulos ja mm. Airon valinta. Vuonna 1944 "oppikirjaratkaisu" olisi ollut sijoittaa joukot kannakselle, josta ne oli oli tuhottu. Itä-Karjalaan sijoitettuna - kylläkin muussa taka-ajatuksessa - oli olivat myöhemmin käytettävissä.
    Strategisesta näkemyksestäkin voi olla monta mieltä: päätös olla katkaisematta Muuurmannin rataa ja hyökkäämättä Leningradiin saattoivat olla viisaita kun sodan vuorovedet vaihtuivat.

    Kysymys Suomen varustautumisesta 1920-30 luvuilla olisi kyllä kirjan arvoinen. Muistelen kylläkin lukeneeni, jostain vaihtoehtoisen historian kirjasta arvion, että suurempi varustautuminenkaan ei olisi välttämättä pelastanut mitään: tavara olisi 1939 mennessä vanhentunut (vrt Renault-panssarivaunut) ja rahat olisivat olleet pois siitä yhteiskunnan kehittämiseltä, joka takasi yksimielisyyden. En jaksa tuota panna Mannerheimin syyksi, koska puollustusneuvosto kiinnitti asiaan huomiota, mutta lopullinen budjettivalta oli hallituksessa ja eduskunnalla, joka halusi voita eikä tykkejä - toisin kuin Neuvostoliitossa, jossa vallitsi mies (Stalin) ja ääni periaate.

    Eikö muuten juonittelukykykin ole sotapäällikölle tärkeä, ilman sitä ei ole päättävillä paikoilla kun alkaa rytistä kun sitä ennen kompromentoinut itsensä. Mannerheimiä 1920-30-luvuilla leimaa ennen muuta varovaisuus: hän ei pelannut itseään ulos liian innokkaalla vouhkaamisella.

    VastaaPoista
  14. "Voi eei! Taas tätä iänikuista soopaa!"
    Eikö anonyymi voisi hyväksyä, että blogisti ja merkittävä osa lukioista muodostuu henkilöistä, joiden elämään ja pesoonaan (sukupolvikokemus) II maailmansota jälkivaikutuksineen (esim. kylmä sota) on vaikuttanut merkittävästi. Jos tämä ei mielytä niin voisi siirtyä muille sivuille, sosiaaliseen mediaan ja onhan 7 päivää -lehtikin olemassa.

    VastaaPoista
  15. Mukavasti provosoivaa tekstiä..... juu katsoin minäkin tämän Hitlerin kätyrin sarjan jakson ; oli tarkoitusperäisesti tehty tuo mielestäni ja moneltakohdin virheisesti.

    VastaaPoista
  16. Kyllä pommikoneillakin olisi ollut käyttöä, mutta oikeanlaisilla ja osana oikeanlaista kokonaisuutta.

    Tämän todistivat oikeaksi neljä ja puoli vuotta myöhemmin Joensuun Onttolasta käsin toimineen PLeLv 44:n Ju 88 A-4 ja Imatran Immolasta käsin toimineen lento-osasto Kuhlmeyn Ju 87 D-5 -koneet ja niiden lentäjät, vaikka vihollisella oli ko. hetkellä selvä ilmaylivoima. Tässä tapauksessa asiaa saattoi auttaa se, että vihollisen ilmaylivoima oli jopa liian suuri.

    Riittävä määrä tehokkaita 500 ja 1000 kg:n pommeja pystyttiin kuljettamaan tehtäviin soveltuvilla pommikoneilla juuri oikeisiin radiotiedustelun selvittämiin paikkoihin, täsmälleen oikeilla hetkillä ja kymmenen, parinkymmenen metrin tarkkuudella.

    Näillä oman aikansa täsmäaseilla oli vähälukuisuudestaan huolimatta itse asiassa ratkaiseva merkitys kesän 1944 torjuntataisteluissa. Toki osana muuta kokonaisuutta, mutta silti.

    Mannerheimin keskeisin ansio lienee ollut tuohon aikaan jo kiistattoman karismansa avulla valita mahdollisimman lähellä oikeaa olevat henkilöt oikeisiin tehtäviin. "Onneksi se päälahtari on vielä hengissä..." vai miten se menikään.

    VastaaPoista
  17. Mannerheim on helppo asettaa hänelle kuuluvaan asemaan lukemalla peräkkäin hänen kirjaksi toimitettu Kirjeitä seitsemän vuosikymmenen ajalta ja Urho Kekkosen Kirjeitä myllystäni.

    Tämän lukukokemuksen jälkeen ei jää vähäisintäkään epäilystä siitä, kumpiko näistä herroista oli suurmies ja kumpiko todellakaan ei ollut.

    VastaaPoista
  18. Minulle Mannerheim on kolminkertainen Suomen itsenäisyyden pelastaja.
    Joulukuussa 1917, palattuaan itsenäisyysjulistuksen jälkeiseen Suomeen, hän oli maassa ainoa, joka ymmärsi jotain suurvaltapolitiikasta ja strategioista, joiden mukaan valtiot toimivat. Hän oli pitkään ollut suurvallan keskuksessa, hänellä oli aina halutessaan pääsy keisarin puheille. Hän tiesi ja ymmärsi senaikaista ulkopolitiikkaa. Sotilaana hän oli paljon matkustanut idässä ja lännessä, seurustellut diplomaattien ja muiden viisaiden kanssa.
    Sotakokemuksensa perusteella hän ymmärsi, että venäläisten karkoittaminen oli aloitettava jostain muualta kuin Helsingistä ja huomattuaan, että paikalliset herrat eivät yhtään tajunneet mitä pitää tehdä, hän ilmoitti lähtevänsä illalla Vaasaan. Tästä se alkoi.
    Moskovan rauhaan päättynyt Talvisota oli myös poliittinen ihme, sen oikea ajoitus ja vastoin kansan silloisen enemmistön tahtoa tehty "pakkorauha".
    Suomen säilyminen itsenäisenä 1944 oli suurelta osin Mannerheimin ja muiden silloisten johtomiesten viisaan politiikan tulos.
    Mannerheimin toiminta-aikana Neuvostovaltio pyrki kolme kertaa kiistämään itsenäisen Suomen olemassaolon. Kaikilla kerroilla yritys päättyi rauhansopimukseen ja Moskovan pyrkimysten torjumiseen.
    Pekka Tammi (agr.)

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: - valokuva (Wikipediasta - tekijänoikeudesta vapaa vanhuutensa vuoksi) on Siilasvuon polkupyöräkomppanian ajoilta, jjosta katso myhös Halstin muistelmat. Ja sama rakennus oli Kuusisen "Terijoen hallituksen" käytössä 1939.

    Sukulaisiltani olen kuullut, että upseerikerho oli hyvin tarpeellinen, koska tuohon aikaan ryyppääminen oli suosittu harraste. Kieltolain aikana jotkut tosin yrittivät jarrutella.

    VastaaPoista
  20. "..kumpiko näistä herroista oli suurmies ja kumpiko todellakaan ei ollut." (M. ja Kekkonen
    Kyllä se vain on niin, että kumpikin oli, kylläkin eri aikoina ja eri keinoilla. Mannerheim johti sotilaan keinoin kahteen torjuntavoittoon, kun taas Kekkonen itäsuomalaisella kieroudella ja politikon keinoin poliittiseen torjuntavoittoon. Kumpikaan ei ehkä täysin tiennyt mitä teki, mutta lopputulos oli maalle hyvä. Se , että Kekkonen oli häikäilemätön, oli välttämätöntä, että hän sai ja pystyi pitämään sen vallan, jolla hän työnsä teki.

    VastaaPoista
  21. Lehdissä kirjoitettiin jokin aika sitten, että Suomessa käytettiin valtavasti huumeita sota-aikana, heroiiinia, morfiinia ja oopiumia enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Poliittinen ja maantieteellinen asema pirun ja paholaisen välissä - käyttääkseni Churchilin sanontaa natsi-Saksasta ja Neuvostoliitosta - aiheutti varmaankin suunnattoman stressin. Suojeliko kohtuullinen tai liiallinen alkoholinkäyttä muita maita huumeilta?

    VastaaPoista
  22. Eilen joku ihmetteli, miten helposti työväkikin hyväksyi Mannerheimin ylipäällikkyyden Talvisodan alussa. Olisikohan se mennyt niin kuin kerrotaan jonkun tamperelaisen todenneen, että on se helvetin hyvä, kun se päälahtari on nyt tällä kertaa samalla puolella eikä vastassa.

    Kyllä näitä Kemppisen sotablogeja on ihan mukava seurata, joten lisää vaan, jos aiheita putkahtaa tajunnanvirtaan.

    VastaaPoista
  23. Kyllä mieli oikein herkistyy, kun lukee näitä sotajuttuja ja vaaran vuosista.

    VastaaPoista
  24. Voisiko siinä käydä niin, että jos ulkoministeri
    sanoo diplomaattiseurueessa
    olalle taputtelevasta nousukkaasta,
    todellisesta maalarinsällistä:
    "Hullu koira. Hänet pitäisi ampua",
    voisiko se todellakin olla riittävä syy
    myydä maata, hra Ribbentrop :n avustuksella ?
    Ken tietää, parhaiten varmaan
    joku pätevä kallonkutistaja.

    Siitä juontuikin mieleen eräs saksalainen
    psykiatriaan perehtynyt lääkäri,
    joka Johtajaa tutkittuaan kehoitti häntä
    pikimmiten tutkituttamaan itsensä
    alan ammattilaisella, psykiatrilla.
    Oletteko kuulleet hänestä, lääkäristä ?
    Itse asiassa,
    tämän ylläkerrotun episodin
    jälkeen ei kukaan mukaan.
    Verswunden.


    Herra puolustusministeriä kutsuttiin
    Suomen ensimmäiseksi poliittiseksi eläimeksi.

    Puolustuspuheenvuorossaan sotien jälkeen
    todistaa Suomen armeijan kuntoa ja
    runsasta ammusten määrää.
    So. rauhaan ei olisi tarvinnut mennä
    Moskovan ehdoilla.
    Olisi voitu hyvinkin vielä jatkaa.

    Joku muu osasi tosin kertoa, että
    ammuksia toki oli, varmaan paljonkin,
    mutta sellaisia mitkä olisivat sopineet
    käsillä oleviin aseisiin, niitä ei.

    m.o.t.
    Hyvin meni, mutta menköön,
    hra Niukkanen.


    Nihtilä oli erinomaisen tärkeä, myös.
    Se että hän ei koskaan ylennyt kenraaliksi
    on mielenkiintoista.
    Henkilökemia asiako, ken tiennee.
    Ehdotuksia ylentämisestä oli tehty kyllä.


    Päämajan saksalainen kenraali kertoo,
    yhden kokonaisen sodan, kolmen vuoden
    kokemuksella Mannerheimista, kirjansa
    viimeisellä sivulla:
    "Tätä harvinaislaatuista miestä
    Suomen kansa saa kiittää paljosta,
    voidaan sanoa: kaikesta".


    Eikä hän ollut ainoa aikalaistodistaja

    VastaaPoista
  25. Ilmeisesti Mannerheimiin lahjakkuus hovimiehenä oli juuri sen juttu oikein syvästi.
    Eli hän rakensi hovin.

    VastaaPoista
  26. "Anna Amnell kirjoitti..."

    >>Suomessa käytettiin valtavasti huumeita sota-aikana, heroiiinia, morfiinia ja oopiumia enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.<<

    >>aiheutti varmaankin suunnattoman stressin.<<


    Miten joku voikaan esittää noin lapsellisen teorian?

    Kun maassa oli 1939-1945 välillä 3 sotaa ja 200 000 -300 000 tuhatta haavoittunutta sotilasta, niin ei ole ihme kun suhteutettuna silloiseen 3.5 miljoonanan väkilukuun, saadaan kovat huumausainelukemat per capita! Niitä käytettiin kipulääkkeinä ja osa haavoittuneista käytti niitä varmaankin kymmeniä vuosia vammojensa takia. Kyllä tuollaiset "jeesustelijat" olisi pitänyt kierrättää visiitillä jossain Kaunialassa katsomassa mitä sota tekee ihmisparalle. Jotkut onnettomat kituivat siellä vuosikymmenet...

    Luin kerran erään kenttäsairaalalotan muistelmia Kiestingin taisteluiden ajalta. Hän kertoi raajansa menettäneestä ja pahoin palaneesta, kaiken huipuksi vielä sokeutuneesta sotilaasta, joka odotti vuoroaan hoitoon peräti 3 päivää. Siihen pumpattiin koko ajan morfiinia niin paljon, että oli taatusti tajuton valtavien kipujensakin kurissa pitämiseksi. Lopulta miehen kaikki katkenneet tyngät ja haavat märkivät niin valtavan pahasti haisten, että hän, lotta, vaatimalla vaati lääkäreitä tekemään jotakin. Nämä kun koettivat "priorisoimalla" päästä eettisestä "ongelmastaan" eli koettivat antaa ajan hoitaa kuoliaaksi tuon elävän torson. Lopulta sitä morfiinia sitten pistettiin niin paljon, että lisää ei tarvittu! Niin saatiin yksi
    sankarivainaja lisää.

    Joko (AA) ymmärrät miksi sitä Pervitiiniä, ja sitten jälkihoitona vuosikymmenet sitä "hotaa", kului niin paljon? Niihinkin tarvittiin sitä heroiiniä tai amfetamiiniä jne.

    VastaaPoista
  27. Jukka hei, taitavat JK Paasikivi ja Kustaa Tapola olle keskenään sukulaismiehiä,jotain neljänne serkukset tai sinne päin ainakin. EIhän se nyt keskeistä ole, mutta mielenkiintoista kun puhutaan minunkin sukulaisistani ;)

    VastaaPoista
  28. Anonyymi edellä väitti sekä Kekkosta että Mannerheimiä suurmiehiksi. Kyllä se vain niin oli ja on, että Kekkosen pienuus Mannerheimin rinnalla suorastaan lyö kasvoille lukemalla perätysten nämä kaksi kirjeisiin perustuvaa kirjaa, Mannerheimin Kirjeitä seitsemältä vuosikymmeneltä ja Kekkosen Kirjeitä myllystäni. Suosittelen anonyymille näiden kirjojen lukemista, koska pelkkä historian faktatieto miesten toiminnasta ei anna oikeata kokonaiskuvaa.

    Myös heidän toimintansa ja vaikuttimensa asettuvat aivan uuteen valoon, kun tutustuu herrojen persooniin. Mikäpä tässä olisi parempi keino kuin henkilökohtainen kirje? Kekkonen kirjoittelee falskin lipeviä kirjeitä naisille, haukkuu miehet jotka uskaltavat kyseenalaistaa hänen toimiaan ja paljastaa näin oman alhaisuutensa. Mannerheim taas oli täydellinen herrasmies, lapsuusvuosista loppuun saakka. Ero on lievästi sanoen valtava.

    VastaaPoista
  29. Anonyyni kirjoitti:

    Kun maassa oli 1939-1945 välillä 3 sotaa ja 200 000 -300 000 tuhatta haavoittunutta sotilasta, niin ei ole ihme kun suhteutettuna silloiseen 3.5 miljoonanan väkilukuun, saadaan kovat huumausainelukemat per capita!

    Suomessa käytettiin valtava määrä huumausaineeksi luettavia (laittomia vasta vuonna 1966) aineita jo 1930-luvulla. Siis ennen sotia.

    Lainaus: http://users.utu.fi/~taonnela/huumeartikkeli.html

    ----snip----
    Haagin vuoden 1912 kansainvälinen oopiumisopimus astui voimaan Suomessa 1922. Vuoden 1928 asetus lisäsi kontrolloitavien aineiden listaa Geneven oopiumisopimuksen nojalla siten, että se käsitti nyt oopiumin, morfiinin, kokaiinin ja heroiinin lisäksi myös koka-lehdet ja kannabiksen. Näillä kansainvälisillä kontrollitoimilla, jotka vakiintuivat 1920-luvulla, pyrittiin estämään muissa kulttuureissa käytettyjen huumausaineiden leviäminen läntisiin teollisuusmaihin. Läntisten huumeiden, kuten alkoholin ja lääkkeiden kauppa kehitysmaihin tosin säilyi vapaana. Kontrollin tarkoitus oli myös, että tiettyjen tajuntaan vaikuttavien synteettisten aineiden käyttö rajattaisiin vain lääketieteellisiin tarkoituksiin tai kriminalisoitaisiin kokonaan. Suomi seurasi kansainvälisiä huumausainesopimuksia vasta Kansainliiton painostuksen jälkeen. Lääkintöhallitus vastusti muun muassa vuosien 1925 ja 1931 sopimuksiin liittymistä.(19) Suomessa käytettiin 1930-luvulla heroiinia noin 7 kiloa vuodessa miljoonaa asukasta kohden. Koko maailmassa vain Japanissa kulutus oli suurempaa. Kansainvälinen oopiumikontrollin valvontalautakunta joutui huomauttamaan asiasta suomalaisille useita kertoja. Heroiinista ei kuitenkaan haluttu luopua, sillä se oli suosittu kipulääke Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla. Heroiini syrjäytti morfiinin, ja sitä lisättiin muun muassa yskänlääkkeisiin.(20) Heroiini vedettiin kokonaan pois apteekkijakelusta vuonna 1957.(21)

    ----snip----

    Asiasta kun on jo tutkittua tietoa, niin ei tarvitse mutuilla ja sen sellaista. Valitettavasti tieteellinen teksti on yleensä sellaista, että sitä ei pysty lukemaan kuin Tuntematonta sotilasta tai muuta fiktiota. Yleensä palkinnoksi saa kuitenkin faktoja.

    VastaaPoista
  30. "Poliittinen ja maantieteellinen asema pirun ja paholaisen välissä - käyttääkseni Churchilin sanontaa natsi-Saksasta ja Neuvostoliitosta - aiheutti varmaankin suunnattoman stressin. "
    Kommenttini tarkoittaa myös kotirintamalla koettua stressiä ja käytettyjä huumeita.

    Pyydän tutustumaan myös Maanpuolustus.net-sivuun

    http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=1067

    VastaaPoista
  31. MORFIINIA SODAN SEURAUKSENA

    Olipa hyva kun joku ystavallinen sielu selvitti ylla tata huumausainekysymysta. -- Minulla sattui olemaan yksi opettaja, jonka kanssa olin hyvissa valeissa. Han kertoi joskus kahden kesken, etta hanen alimmat selkanikamansa ovat pahasti vioittuneet konekivaaritulessa, ja siksi han ottaa joka paiva vakioannoksen morfiinia. Hanen ihonsakin oli aivan epaterveen ruskea; johtuikohan tasta laakityksesta? (Saman opettajan veli oli kaatunut konekivaarituleen ryhmaansa johtaessaan).

    Joku vois viela selvittaa, minka maaran Pervitiinia nautti Aldolf E. 10.6.1944 jalkeen
    ja siis ennen kuin han paasi Vuosalmella 'lepoon' vahvistusten saavuttua.

    VastaaPoista
  32. Mannerheim vs. Kekkonen... Tämähän on kuin spekulointia nyrkkeilyottelusta, jota ei koskaan järjestetty, hyvät suurmiesfanaatikot ulkona siellä!

    Olisiko Joe Louis voittanut Mike Tysonin? Tai Muhammad Ali Jack Johnsonin? Tai jos Agamemnonin johtama yhdistetty Kreikan armeija olisi hyökännyt Kolmanteen Valtakuntaan, kuinka olisi käynyt, olisiko Otto Skorzeny tyrmännyt Akhilleuksen Berliinissä Gertrud Kolmar Strassella bunkkerin ovella vai ei? Oliko Jimi Hendrix parempi kitaristina kuin Nicolo Paganini viulistina?

    Sopiihan sitä spekuloida... mutta että aikuiset miehet... Jotenkin lutustahan se kyllä on. Saa sitä aikansa kulumaan noinkin.

    VastaaPoista
  33. Uskoakseni on totta, että sekä natsismin että neuvostokommunismin torjunta pellavapääsuomalaisten tajunnoissa aiheutti ennennäkemättömän huumeaallon, kyllä Anna Amnell on jälleen kerran oikeassa: hirveät ovat olleet ne maailmankatsomukselliset sisäiset taistelut ihmismielissä, jotka ajoivat hyvää ja kunnollista väkeä huumaavien aineiden orjiksi, kun johtotähtenä kuitenkin oli jumalaapelkäävä demokraattinen valtio, jossa saataisiin viljellä maata ja rakentaa pirttejä.

    VastaaPoista
  34. Heroiinitabletit olivat 1930-luvulla oiva halpa lääke Tuberkuloosiepidemiaa nujerrettaessa , sitä voisi jopa kiittää siitä ettei tämä keuhkotauti suuremmin laventunut suomalaisiin.

    VastaaPoista
  35. >>Joku vois viela selvittaa, minka maaran Pervitiinia nautti Aldolf E. 10.6.1944 jalkeen
    ja siis ennen kuin han paasi Vuosalmella 'lepoon' vahvistusten saavuttua.<<

    Matti Kuusen haastattelu: Pervitiini

    Matti Koskimaa kertooTyrjän rykmentti -kirjassaan Matti Kuusen haastattelun s. 300 ja se menee näin:

    "Yksi ennenkokematon epävarmuustekijä huolestutti minua ja varmaan muitakin huolestutti sodan loppuvaiheessa. Everstiluutnanttimme, josta 6.7. oli tullut täysi eversti, johti viimeistä taistoamme Pervitiinin ja unilääkkeiden vuoroviljelyn varassa. Kun tilanne vaati, Niilo Usvasalo, Kalle Niemistö, joskus minäkin ravistelimme hänet hereille. Tuskallisesti tajuihinsa palaavan esimiehen vihanpurkaukset eivät meidän suunnassamme johtaneet sanankäyttöä pahempaan. Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme viestin tajuttuaan tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun. Myöhemmin selvisi, että osa kirkonmäen puolustajista oli siinä vaiheessa jatkamassa taistelua. Ihmettelin kerran puhuessani Ehrnroothin 85 -vuotispäivänä, ettei 2. Divisioonan esikunnasta löytynyt heinäkuussa 1944 niin pätevää sijaista komentajallemme, että tämä olisi voinut silloin tällöin nukkua normaalin yön. Kenraali ei selvästikään pitänyt ajatuksesta, sen enempää kuin eversti Kemppi piti siitä, että otin kerran puheeksi hänen ja kenraali Blickin keskustelun Tyrjän Huuhtalammen rannalla. Luojan kiitos itse Mannerheim oli 76 -vuotiaana oppinut, että sodan johtaminen on (myös) ryhmätyötä. Vuosalmelta puuttuivat Airo ja Heinrichs. Vai puuttuivatko?"


    Olisikohan Aatu ammuttanut JR 7:n miehiäkin?

    Olisikohan Aatu ammuttanut JR 7:n miehiä samalla tavalla omalla tykistöllään kuin ammutti Er.P 25:n antautuneita miehiä? Lähtihän hänelle alistetut joukot sillanpäästä omin lupinensa kälppimään."
    Tauno Rauman-Aalto kertoo kirjansa sivulla 139 kuinka viimeisestä sillanpäästä vetäydyttiin vastoin käskyä lyhyellä kolmen sanan radioviestillä "pakko luopua Hänninen". Tämän viestin hän siis lähetti itse radiollaan koska oli ainoana radistina sillanpäässä. Näin hän kumoaa väitteen, että sillanpää jätettiin vasta käskystä. Tuo käsky annettiin sen jälkeen kun joukot oli jo Vuosalmen takana. Kuitenkin Hännisen Mannerheim -ristin perusteluissa kerrotaan kuinka Hänninen jätti asemansa Äyräpäässä vasta käskystä. "Hän poistui kyllä sillanpäästä viimeisten joukossa, mutta oman harkintansa perusteella, ilman perääntymislupaa, kun miehet olivat vastaiskuissa huvenneet eikä mitään ollut tehtävissä. Tästä hän ansaitsi Mannerheimristin, koska uskalsi ja ymmärsi tehdä mitä teki." (s. 140)

    Rauman-Aalto Tauno Alusta loppuun Äyräpään tulihelvetissä - eli lapsisotilaan muisteluksia sotakesältä -44

    Kyllä tykistö olisi ulottunut tuonnekin Kylä-Paakkolan seudulle yhtä helposti kuin kirkonkin raunioihinkin ja siellä antautuneisiin Er.P 25:n miehiin. Äyräpään kirkonmäen veriset taisteluthan loppu jo 7.7.1944 antautumiseen. JR 7:n rippeet oli haalittu kiireesti pois, ettei niille tulisi antautujan osaa. Sen sai Er.P 25. "Kaunis-Adof" kyllä osasi taktikonnin. Muuttiko hän alkuperäisen käskynsäkin vielä jälestäpäin. Se alkuperäinen kun taisi kuulua ettei sillanpäästä tulla pois kuin kuolleena tai hänen käskystään, jollaista ei kuulemma tule. Nyt oli Aatu-parka Pervitiinipöllyissään unohtanut tyystin haavoittuneet, joita tuli paljon, suurin osa tappioista itse asiassa. Se lisättiinkin kuulemma käskyyn myöhemmin kauneussyistä, olihan "kaunis-Adolf" kyseessä!

    VastaaPoista
  36. Pervitiini sota kirjallisuudessa: osa 2


    Ari Rautala Sotiemme taistelupaikoilla

    Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

    "Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.

    Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!
    Kun KYMMENEN patteriston tuli -josta suuri osa oli raskaista- myllersi taisteluiden ruhjomaa Äyräpäänharjua, oli eversti kääntänyt katseensa muualle ja huokaissut tukahtuneesti: -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät tuonne! Niin, hän näki sitten aikanaan noita miehiä heidän palattuuaan sotavankeudesta. Tiedusteltuaan, miltä heistä tuntui joutuessaan oman tykistön tuleen, oli eräs paljon kokenut taistelija vastannut silmäänsä räpäyttämättä: -Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta."

    VastaaPoista
  37. Pervitiini sotakirjallisuudessa: osa 3


    Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta.

    Raunion juttu muistuttaa hämmästyttävän paljon tätä Jermon kertomaa:

    Aake Jermo: Teräsmyrskyssä loppuun asti, 1980

    Sivut 175-177:

    Viimeinen tervehdys komentajalta

    sivu 175:

    JR7:n taistelukertomuksessa sanotaan näin:

    "Hajanaista vastarintaa jatkui kirkon raunioissa klo 15.33 saakka, jolloin jäljelle jääneet noin 30 miestä antautuivat. Sillanpäähän kohdistettiin kaikkien aseittemme kiivas tuli-isku."

    sivu 176:

    Kapteeni Talvitie ja kersantti Hämäläinen otaksuivat kumpikin lähteneensä viimeisenä Seiskan miehenä sillanpäästä. Sinne tulen ja savun keskelle jäi kuitenkin yksinäisiä vastarintapesäkkeitä, jopa yksittäissotureitakin.

    "Ehrnroothin komentopaikalta oli näköyhteys Äyräpään kirkonraunioille. Seitsemännen päivän iltapäivällä tulenjohtaja selosti kuin paraskin Martti Jukola urheilukilpailuissa:
    - Nyt kirkonraunion juurelle on nostettu valkoinen lippu...
    Majuri Arimo katsoi kysyvästi Ehrnroothiin:
    - Mitä tehdää? Ammutaanko? Minulla on kyllä jo oman esimieheni lupa.
    Ehrnrooth mietti hetken. Sillanpäässä oli vielä omiakin miehiä. Kirkon raunioissa oli haavoittuneiden suojapaikka, jotkut saattoivat vielä tehdä poteroissaan vastarintaa, joku uimataidoton kyhjöttää kuopassaan, varmaan oli suomalaisia vankejakin."

    "Ehrnrooth kysyi Arimolta:

    -Paljonko saat irti?
    -Kahdeksan patteristoa
    -Anna mennä kaikki!

    Kun kahdeksan patteriston tuli-isku myllersi taistelujen ruhjomaa Kirkkoharjua, eversti käänsi katseensa pois ja huokaisi raskaasti:
    -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät tuonne.

    Kieltää ei voine, etteikö siihen tuli-iskuun sisältynyt vahva annos katkeruutta, kiukkua ja mielenosoitusta. Ja ennen kaikkea kalleinta uhria vaativaa Vänrikki Stoolin henkeä, jonka mukaan vangiksi antautuminen on kuolemansynti."

    Sivu 177:

    "Venäläiset käyttivät tätä tuli-iskua propagandassaan runsaasti hyväkseen. Kiihkeä naisen ääni pauhasi kaiuttimella Vuoksen yli:
    - Hullu komentaja, joka ammuttaa tykistöllä omien miesten niskaan!
    Joskus oli pantu puhumaan sotavanki, joka vannoi kostoa tapattajille ja kehui olojaan.
    Ehrnrooth tapasi myöhemmin kirkonraunioihin jääneitä miehiä. Hänen kysyessään miltä tuntui joutua oman tykistön tulee, kersantti Arvo Lusenius - kokenut taistelija ja Ohdan ajoilta tuttu musiikkimies - vastasi rävähtämättä silmiin katsoen:
    - Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta.

    VastaaPoista
  38. Pervitiini sotakirjallisuudessamme: osa 3



    Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!

    Sinerma Martti Adolf Ehrnrooth sodan ja rauhan näyttämöllä
    WSOY, 1981, 454 s., 1. painos

    Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!

    Tässä kirjassa Sinerma kertoo sivulla 245-246:
    Kello 15.33 tykistön tulenjohtaja ilmoitti, että kirkonmäellä on parikymmentä miestä antautumispuuhissa; jotakin valkoista heiluteltiin siellä seipäännenässä. Tieto kulki nopeasti komentopaikalle. Jos kirkonmäki menetettäisiin, olisi koko JR 7:n lohkon vastaranta vihollisen hallussa. Nyt olisi tärkeätä estää lisäjoukkojen tulo sekä rannan hyväksikäyttö. Ehrnroothin ratkaisu oli yksinkertainen: - Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!
    Komentajan asema ei sillä hetkellä ollut mitenkään herkullinen, mutta mäki kuhisi vihollisia. Lihavampaa maalia tuskin olisi löytynyt. Kello 15.40 kohdistettiin sillanpäähän kaikkien raskaiden aseiden voimakas tulitus. Vihollisia kaatui kymmenittäin mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä. Oli kysymyksessä pakkotilanne; ammuttiin jotta voitaisiin pelastaa enemmän. Sodan vaihtoedhdot ovat usein: paha ja vielä pahempi. Tämä tapaus on kuitenkin sellainen, jonka Ehnrooth haluaisi saada pois mielestään."

    VastaaPoista
  39. Joillekin "anonyymeille" näyttää olevan vaikeaa kestää vieläkään sitä tosiasiaa, että neuvostokommunismi on laitettu jo ajat sitten samaan koppaan natsismin kanssa: 1900-luvun historian pahikset. Niissä kahdessa on ollut suomalaisillakin kestämistä. Onneksi olemme selvinneet aika hyvin.

    Ranskan intelligentsian lemmikit punakhmerit ovat nyt tuomiolla, ja heillekin löytyi vanha ystävä puolustusasianajajaksi.

    HIstoriaa, niin että hirvittää.

    VastaaPoista
  40. Anna Amnell, ei Kambodzan demokratia vieläkään ole kuin lainausmerkeissä "demokratia". Hun Sen, joka siellä nyt johtaa pääministerinä omanmielistensä voimin ja toismielisiä pidättäen, kiduttaen, tappaen ja ajaen maanpakoona on entisiä Pol Potin kommandantteja. Nyt järjestetty oikeudenkäynti on vain näytösluonteinen ulkomaailmaa ajatellen Sen mahdollisilla tuomioilla hautaan kaatuville osallisielle ei hyvitetä yhtään niitä julmuuksia, joita punakhmerit aiheuttivat ja jotka Hun Sen kaikin mokomin haluaisi lakaista bampumattojen alle.

    VastaaPoista
  41. Jollekin "Anna Amnellille" näyttää olevan vaikea kestää vieläkään sitä tosiasiaaa, että 1950-luku meni jo.

    VastaaPoista
  42. "1900-luvun historian pahikset"

    Hei hyväuskoiset hyysärit! Tässä teille uusi urakka: Koska lähdette puolustamaan naisten ja homojen oikeuksia islamilaisiin / muslimimaihin?

    Pekka (iso-H) Haavistokin on parturipoikansa kanssa kovin hiljaa näin Globaaleista ongelmista. Suomeen saa kyllä tuoda parturipoikia tuliaisina maailmanmatkoiltaan, mutta siihen, että monissa lähi-idän maissa homppeleilta leikataan pää tai kivitetään hengiltä, ei haluta ottaa mitään kantaa.

    Aika harmittoman pieniä on nämä länsimaitten "huutavat vääryydet" ja Kaukoidässäkin tuntuu elämä asettuneen sodan raunioittamiin uomiinsa.

    Koska nähdään 1. homomielenosoitus islamin lakeja vastaan?

    VastaaPoista
  43. Huh hah hei ja rommia pullo!

    Hyysärienkyttäjä-anonyymin kannattaisi nukkua hyvät yöunet noin ensi alkuun.

    VastaaPoista