28. marraskuuta 2011

Jees


Armas J. Pullan tapasin ja näin Otavassa usein 1960-luvulla. Se oli jännittävää. Henkilö ja kirjat olivat tuttuja käytännössä jokaiselle ikäiselleni, tai sanotaan varmuuden vuoksi pojille.

Marttoi Sinerman elämäkertateos ”Jees, sanoi Armas J. Pulla” on omakustanne, sekavasti koottu ja rönsyilevä tarina. Toisaalta en ole varma, olisiko laadukkaampi elämäkertateos tarpeenkaan.

Sotavuosien ”Ryhmyt ja Romppaiset” jatkuivat hitaasti kuihtuen peräti vuoteen 1967. Olin hiukan yllättynyt kuultuani, että järkälemäinen yhdistelmänide oli sisällytetty lapsenlasteni ääneenlukuohjelmaan. Heillä on luettu ääneen aina. Nämä sotahupailut saivat kymmenen korvilla olevien nuorten herrojen arvioinnissa suurta suosiota, vaikka Bengtssonin ”Orm punainen” lienee edelleen kaikkien aikojen suosikki.

Vuonna 1940 ilmestyi kolme Ryhmä ja Romppaista, yhteensä 29 painosta. Myytyjen kappaleiden määrä oli pökerryttävä.  Otava oli elämäkerrassa siteeratun kirjeen tyylistä päätellen maisteri Auterisen toimesta hylännyt kirjahankkeen. Sitä en tiedä, mitä talossa oli puhuttu myöhemmin, mutta aikanaan Pulla vakiintui Otavan kirjailijaksi mm. Ranskaa ja ranskalaisuutta koskevilla kirjasillaan ja kunnostautui myös kaskukirjojen kulta-aikana 1960-luvulla epätavallisen hyvin valikoiduilla kokoelmilla. Taisin olla mukana toimittamassa erästä.

Pulla oli ehkä Mika Waltarin jälkeen Suomen nopein kirjoittaja, joka tapauksessa samaa sarjaa Mauri Sariolan kanssa.

Taustalla on muuan seikka, joka kenties ei ole yleisesti tiedossa. Pulla oli mainosmies, lopuksi vuosikymmeniä Erva-Latvalan apulaisjohtaja. Hän oli itse asiassa keskeisesti luomassa suomalaista mainontaa ja aivan suvereeni toteuttaja.

Toinen selitys suunnattomaan tuotteliaisuuteen on epätavallinen. Tämä menestyskirjailija oli täysin kunnollinen, vaimoonsa syvästi kiintynyt ja perhe-elämään keskittyvä, käytännössä raitis ja tupakoimaton. Hän oli myös hiljaisen oloinen, aidosti vaatimaton ja hiukan syrjään vetäytyvä eli joka suhteessa vakiintuneiden mielikuvien mainosmiehen vastakohta. Hän oli karjalainen (ei erikoisen viipurilainen, kuten luulisi), mutta ei suupaltti. Hän oli vimmaisuuteen asti vannoutunut Ranskan rakastaja, mutta elämäkerta vahvistaa epäilyni – kirjojen taipumus kaskuiluun ja keveyteen peittää näkyvistä vähäisen koulupohjan (muutamia keskikoululuokkia) ja kielitaidon, joka oli käytännössä riittävä mutta ei kovin paljon enempää.

Niinpä häneltä ei syntynyt merkittävää teosta vaan merkittävä tuotanto – mutta hänen kulttuurihistoriallisia kirjojaan en rupeaisi enää lukemaan.

Ryhmyt ja Romppaiset ovat pikku klassikkoja. Lukijan tulee kuitenkin oivaltaa, että kaikki sotaan liittyvät niteet on kirjoitettu sensuurin oloissa. Sensuurin vaatimuksista sotakissan nimikin vaihdettiin. Pulla oli pannut kisun nimeksi Molotohvi, mutta sensuurin aloitteesta lemmikistä tuli Mörökölli. Se ei ole kovin kekseliäs, ajatellen Pullan tapaa keksiä uusia sanoja (plitisimppa, häspyyttäri jne.)

Vaikka Pulla oli hyvinkin vankka isänmaan mies ja maanpuolustusjulkaisujen avustaja ennen sotia ja niiden jälkeen, TK-miehenäkin hän kaihtoi hurraahenkisyyttä. Tarkkaan lukien hän oli kuitenkin yksi rillumarei-perinteen perustajista. Epäluulo ja ajoittainen irvailu korkeakulttuuria kohtaan on selvästi näkyvissä.

Aluksi näitä viihdekirjoja lienee luettu salaa. Vihdin kunta voisi kiinnittää kunnantalon seinään laatan, jossa mainittaisiin kesäasukkaalle esitetty vaatimus, ettei Vihdin korkea-arvoista nimeä käytettäisi tällaisen kirjallisuuden yhteydessä. Niinpä Ryhmy ja Romppainen pistäytyvät silloin tällöin ”Vihtolassa”. Nurmijärven kunta taas lähetti kiitoskirjeen teoksen nimestä ”Jees, Nurmijärven mämmiä, sanoi vääpeli Ryhmy”.

Jään harmittelemaan, ettei silmääni sattunut tietoa sukulaisuudesta koristemaalausliike Pullan omistajiin. Sukunimi kuuluu olevan rehellinen kivennapalainen ja viittaavan kalanpyydyksen polaan, murteella ”pulla”, eikä syötävään, kuten kuuluisan paistinkääntäjän tapauksessa voisi luulla.

27 kommenttia:

  1. Omituisinta tässä kirjailijassa on se, että Armas J. Pulla ei ole taiteilija- vaan ristimänimi.

    VastaaPoista
  2. Entisöijä Jorma Pulla oli Armas J. Pullan poika..

    VastaaPoista
  3. Ihan vaan tiedoksi: Entisöinti Pullan perustaja oli Jorma Kalevi Pulla (1945-2007), Armas J. Pullan Poika. Jorma Pulla osti 1997 Vihdissä sijaitsevan Olkkalan kartanon, jonka hienosti entisti ja jota mielellään esitteli. Jorma kuoleman jälkeen perilliset pitivät juhlapaikkaa yllä pari vuotta, kunnes sen myivät.
    Oli ilo museohuoneesta löytää lapsuuden Ryhmy- ja Romppais-kirjoja, kun Olkkalassa vietettiin poikani häitä.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - No niinpä tietysti. Kirjan esipuheessa mainitaan Jorma Pullan aloitteellisuus. Muistaakseni monista hienoista porraskäytävistä tuttu liike oli etunimettä "Entisöinti Pulla" tai "J. Pulla".

    Heikko esitys minulta.

    Ja Armas oli siis Armas Josef. Äiti olisi halunnut nimeksi Frantz Josef mutta etsivä-isä ymmärsi olla vastaan, joten tehtiin kompromissi.

    VastaaPoista
  5. Mielestäni Pullan Francois Villonia käsitelleet etäisesti historiaan perustuvat romaanit olivat hänen tuotantonsa parasta antia. Niistä puuttuu Ryhmyjen ja Romppaisten pakonomainen todellisuuspako. Sen sijaan ne ovat vapaata, aitoa rauhanajan eskapismia.

    VastaaPoista
  6. Mummoni asui lapsena Pullien naapurissa ja kertoi Armaksen olleen nuorena hyvin itsenäinen. Äitinsä oli kerran kysynyt, että mitäs varten Armas housunnappia kiinni ompelee, niin silloin vasta kävi ilmi, että Armas oli lähdössä konfirmaatioon, pääsemässä ripille. Mummovainaa myös muisteli heidän saaneen omiksi piirustuspapereikseen kääntöpuolia Armaksen piirustuksista, joissa kuulemma oli useimmiten "komeita sotilaita".

    VastaaPoista
  7. Armas J. Pullan toinen poika on kultaseppä Kalervo Pulla. Hän on naimisissa kauhavalaisen Pirkko Jylhän kanssa. Kalervo Pulla oli aliupseeriohjaajakurssilla (ehkä 1959) ja mieheni Matti tunsi hänet hyvin. Veimme kerran saksalaisia vieraitamme Vihtijärven huvilaltamme syömään Olkkalan kartanoon. Tutustuin silloin Jorma Pullaan ja myöhemmin kävimme kesäisin useasti jututtamassa häntä. Oli leppoisa mies. Kesällä 2004 tai -05 Olkkalassa oli isä-Pullan kirjojen näyttely. Kalervo Pullalla on huvila lähellä kartanoa.
    Terv. LN

    VastaaPoista
  8. JK: "Hän oli myös hiljaisen oloinen, aidosti vaatimaton ja hiukan syrjään vetäytyvä eli joka suhteessa vakiintuneiden mielikuvien mainosmiehen vastakohta."

    Kaikki kirjoittavat mainonnan suunnittelijat ovat tuollaisia. Piirtävät mainonnon suunnittelijat taas ovat sielultaan taiteilijoita.

    Mielikuva ketkuista mainosmiehistä syntyy siitä, että julkisuudessa esiintyvät mainosmiehet ovat itse asiassa mainonnan myyntimiehiä.

    VastaaPoista
  9. Vanha karjalainen suku on myös Pulli, tunnettu esimerkiksi pitkistä viipurinrinkeliperinteistä Lappeen seudulla (kilpailijana Tyrisevät).

    PS Enid Blytonin Salaisuus-sarjan sankari on suomennettu Pullaksi.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: - teosta "Runoilijan saa hirttää ilman muuta" verrattomampi romaani Francois Villonista on suomenruotsalaisen Lorenz von Numersin "Snäckans bröder" - sanoo etämuistikuvani. Käännöksistäänkin päätellen hän oli syvällisesti perehtynyt vanhaan kirjallisuuteen, ja sen lisäksi jouranlisti. Näkyy kä.äntäneen jopa Froisaartia (keskiaika), ja mm. Andre Gideä.

    VastaaPoista
  11. Mielikuva ketkuista mainosmiehistä syntyy siitä, että he ovat ketkuja.

    VastaaPoista
  12. Pullahan kirjoitti 30-luvulla Waltarin kanssa yhteisellä nimimerkillä "Kapteeni Leo Rainio" seikkailukirjoja. Rajala mainitsee Waltari-kirjassaan jotain epämääräistä, miksi yhteistyö loppui - oliko se niin, että Waltari joutui mielestään kirjoittamaan enemmän?

    Milloin kirjoitat, Jukka, Simo Penttilästä?

    VastaaPoista
  13. Otankin kysymykseni Penttilästä takaisin, sillä huomasin ettö olet hänestä jo muutama vuosi sitten kirjoittanut. Täytyy lukea.

    VastaaPoista
  14. Myös eräs toinen "hyväluontoinen" (ei siis iloluontoinen) karjalainen on ollut viime päivinä tapetilla: Mitro Repo.

    VastaaPoista
  15. Tällainen yksityiskohta pisti silmään: Häspyyttäri tuskin on Armas J. Pullan itse keksimä - eikös se ole yksi monituisista ruotsalaisperäisistä ammattinimistä: hästbytare. Muistan kuulleeni sitä käytetyn kotipuolessa pejoratiivisessa merkityksessä.

    VastaaPoista
  16. Häspyyttäri on ainakin Keskipohjanmaalla käytösssä. Epäillyttävä tyyppi, etten sanoisi luikero tahi peräti hevoskauppias.

    VastaaPoista
  17. Enid Blyton kuului olevan aivan hirveä ämmä.
    Vanha tuttuni Kenneth oli hänen kotiapulaisensa poika ja kertoili kaikenlaista.

    VastaaPoista
  18. Ad Omnia: - "kapteeni Leo Rainio" oli kahden kirjan verran Pulla + Waltari, joka "koristeli" tekstin. Pulla kirjoitti sitten vielä yksinkin nimimerkillä.

    Pullan yhteydessä pitääkin korostaa, että Waltari kohteli häntä kunnioittavasti ja piti aina yhstävänään. Mika oli kiltti mies, mutta tämä oli tiettävästi aitoa ystävyyttä.

    "Lempeä kurkunleikkaaja" ja "Keisarin tekohampaat (kapt. L. Rainio) olivat viimeksi lukiessani mielestäni edelleen hauskokja.

    VastaaPoista
  19. Ad Tapsa et alii: - kyllä minä myös Simo Penttilään palaan. Taisin kirjoittaa vain lyhyesti T.J.A. Heikkilästä. Kirjoittajan tuotanto on hyvin laaja.

    Tästä innostuneena palauttelen mieleeni vielä yhden poikavuosien suursuoikkkini, Aaro Hongan, jonka olen maininnut useasti. Hänen kirjansa luin todella kymmeniä kertoja. Suosikit olivat tietysti "partiolaisjutelmat" Viakkaat vaeltajat ja Juanikkaaat virtaheposet.

    Voi että oli aikoinaan vaiva löytää niitä vanhimpia nimikkeitä - Osku ja kumpp. jne.

    Sen kai olen blogissa kertonut, kun tapasin "Aaro Hongan" eli tamperelaisen rehtori Eino Arohongan, joka tuntui olevan aikamoinen kääkkä. Pettymys oli hirmuinen.

    VastaaPoista
  20. Olen suunnattoman ylpeä täydellisestä Penttilän Punavyö-sarjastani, joka myöskin kesti vissiin parikymmentä vuotta koota. Oikeastaan aika huonoja kirjoja joita kuitenkin kuuluu mökillä välillä lukea.

    AW

    VastaaPoista
  21. Mummolan nurkista löytynyt, Hongan Juanikkaat Virtaheposet sai 70-luvullakin kyteneen varhaisnuoren liittymään partioon. Voi sitä hämmennyksen määrää kun lähimmän lippukunnan toiminta oli enemmänkin seurakunnan iltakerhon tyyppistä eikä mitään sinne päinkään kuin herrat Disney ja Honka olivat meille opettaneet.

    VastaaPoista
  22. Hassu yhteensattuma: kun lounastin eilen Centralissa, siellä oli yhdellä pöydällä vapaasti luettavissa Armas J. Pullan "Ole viisaasti höperö!" sanoi vääpeli Ryhmy.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi: - Mielikuva ketkuista mainosmiehistä syntyy siitä, että he ovat ketkuja. -

    Ahaa, totta tosiaan, ja mielikuva varastelevista romaneista syntyy siitä että he... no joo... ja mielikuva sossutuilla elelevistä Lieksan mamuista siitä että he... niinpä tosiaan, näinhän se tietysti on, kiitos, perille meni.

    VastaaPoista
  24. Anonyymi:

    Ihan tiedoksesi vaan nyt, että analogia mainosmiesten ja romanien ja Lieksan mamujen yms. - ja mitä kaikkea nyt päässäsi pyöriikin - ei oikein toimi. Try again.

    VastaaPoista
  25. Kuinka niin ei toimi, ketkuja kaikki?

    Kyllä se vaan toimii: periaatehan on, että niin on jos siltä näyttää.

    VastaaPoista
  26. K: Voiko Lieksasta tulla monikulttuuriparatiisi?
    V: Kyllä voi, mutta sääliksi käy kaunista kuntaa.

    Variantti Radio Jerevanin kysymyksestä:
    Voiko Sveitsistä tulla kommunistinen maa?

    Tänään näyttää olevan patsemu-päivä.

    VastaaPoista
  27. Hei Jukka,
    Tiesitkö, että kauhavalainen Riitta Antinmäki osti Jorma Pullan kuoltua Entisöinti Pulla Oy:n?
    Taisi olla vuonna 2010.
    Reijo Paussu

    VastaaPoista