Kaupasta ja teollisuudesta

Verkkokaupassa Ruoholahdessa oli hiljaista sunnuntaina puolilta päivin. Muutamien tuntien kuluttua kävi ilmi, että on hyvä, kun on poikia. He asensivat Blu-ray –soittimen, joka lähti mukaan reilusti alle satasella ja oli käyttöohjeen mukaan helppo asentaa ja käytännössä vaikea. Nyt vika oli pakkauksen mukana tullut tyhjentynyt paristo. Lieneekö ollut ”arvoton näyte”, kuten tullin papereihin oli takavuosina tapana kirjoittaa.

Näilläkin silmillä kuva on kieltämättä hieno. Sain selville, että Attenboroughin dokumentteja, joista vain en saa kyllikseni, on kaupan tuossa formaatissa. Mielenkiintoista.

Pääsin myös edistämään ajatustani korvata valokuvauksessa salamalaite LED-taskulampulla. Markkinoilla on jo kameraan kiinnitettyjä LED-valaisimia. Ne vaikuttavat vielä hiukan kömpelöiltä.

Valo on niin valtava, että epäsuoranakin se näyttää antavan kaivatun lisän sisäkuviin katon kautta heijastettuna, kunhan valkotasapainon saa kohdalleen.

LED on hiukan kiukuttava ilmiö. Ovatko vastenmieliset energiansäästölamput pelkkää kusetusta? Niissä on elohopeaa eli ne ovat vaarallista jätettä, ent. ongelmajäte. Pitäisiköhän rikkoa palaneet lamput muovikasseihin? Vähemmästäkin tuntee itsensä hölmöksi kuin autoilemalla keräyspisteeseen, jollainen tosin löytyy kirkonkylästä.

En välttämättä ymmärrä näin korkeita asioita, mutta lienevätkö LED-yleisvalaisimien hinnat keinotekoisesti korkeat, koska valmistajien varastot ovat tietenkin väärällään näitä säästölamppuja. Normaalikierteellä varustettu lamppu tuntuu olevan joka suhteessa parempi, myös kulutukseltaan. Minulla on nyt kaksi koekäytössä. Tuli vielä ostetuksi liian valkoisia niin että niiden valossa tulee hailakka olo.

Kun kerran autojen ajovalojen polttimoina on alettu käyttää tämän tekniikan tuotteita, niiden saaminen tavalliseen kotikäyttöön taitaa olla volyymikysymys. Meille opetettiin kansakoulussa, että hinnat laskevat, kun tarjonta lisääntyy niin paljon että valmistajat ja kauppiaat joutuvat kilpailemaan.

Vähän teki mieli ostaa Verkkokaupasta tuhannen lumenin yleisvalaisin. Annoin olla, koska hinta on kova. Sitä vastoin Blu-ray oli halpa ja sehän näyttää myös DVD-levyjä. Sanoin lapsilleni patriarkan äänellä, että nämä tallennusalustat katoavat pian kokonaan. Tieto- ja tietoliikenneala on jo muuttunut. Hyvin pian kaikki on pelkkää tietoliikennettä eli sekä sovellukset että data pyörivät pilvissä.

Mieleeni on tullut, että iPad tosin taitaa syödä toistaiseksi valmistuskapasiteetin, mutta miten kauan pyöriviä kovalevyjä tarvitaan, kun flash-muisti on niin nopea ja vaivaton. Meillä on kaikilla kaapit täynnä itse osittain aivalla ja huolella poltettuja CD-levyjä. Epäilen että ne joutavat pian roskiin. En ole kuullut mitään pahoja puheita flashistä eli USB-tikuista. Esimerkiksi Wikipediassa luetellut rajoitukset vaikuttavat voitettavilta. Markkinoilla on 356 gigan muisteja ja kaupallisesti tera tai kaksi on näköpiirissä.

Näissä muisteissa ei siis ole liikkuvia osia. Nykytyyppisen kiintolevyn vikuroinnista lienee itse kullakin kokemusta.

Laiskuuttani en ole viitsinyt kysyä viisaammilta, mutta en oikein näen näissä tietotekniikan välineissäkään sitä lineaarista kehitystä, jota esimerkiksi patenttioikeuden yleisissä opeissa on tapana korostaa. Järjestelmä näyttäisi olevan päinvastoin samaa sukua kuin autoissa ja auton moottoreissa vuosikymmenet. Ei tehdä todellisia parannuksia niin kauan kuin huonompikin menee kaupaksi, ja sitten seuraa kehityksessä nykäys.

Täytyy olla hyvät hermot ja kaamea pokka kirjoittaa esimerkiksi sähkö- ja hybridiautoista mainitsematta mitään siitä, kuinka suuri kasa miljardeja on kiinni väitteen mukaan väistyvässä tekniikassa.

Kun seuraavan kerran menen luennoimaan näistä asioista, täytynee ottaa esimerkiksi tekniikan kehityksestä polkupyörä. Keksintö oli huimaavan hieno, etenkin kun renkaat ymmärrettiin laittaa samankokoisiksi ketjuvälityksen turvin. Sen jälkeen ei olekaan tapahtunut 120 vuoteen mitään mainittavampaa.