Aatteen tai aaterykelmän eli ideologian omaksuminen on langettava todiste siitä, että omaksuja ei osaa ajatella.
Vanhat saksalaiset sekopäät olivat oikeassa. Valtio näyttää olevan sosiaalisten rakennelmien yläraja. Valtio kykenee aika ajoin niin halutessaan antamaan ihmiselle aineellista ja oikeudellista turvaa.
Liittovaltio voi sekin toimia, ellei se ole todellinen (USA). Valtioliitto ei toimi, koska sen mahdollisuudet ovat samat kuin valtioiden muutenkin. EU:n puoltajat ja vastustajat ajavat samaa asiaa. Ehkä hyvä nimitys tälle toiminnalle olisi tyhjän tavoittelu.
Joskus kyllä ihmettelen, miksi sitä muka on niin vaikea nähdä, että EU on Saksan ja Ranskan etuja ajava järjestelmä, jossa Iso-Britania on joomiehenä mukana. Esimerkiksi Suomi voi lyhyellä tähtäyksellä kärsiä menetyksiä porukassa olemisesta, mutta näin vientivetoisella maalla ei ole vaihtoehtoja. Kenenkään ei tarvitse pitää EU:sta.
Valtioihin voi suhtautua tunteella. Minulle Suomi on paras maa, mutta tämä ei tarkoita, että väittäisin maatamme kenelle tahansa toiselle parhaaksi tai edes hyväksi. Eikä oma äiti ole lapselle maailman kaunein nainen?
Valtioiden toimintoja määrää ylivalta, joka on joskus sotilaallista (Neuvostoliitto), joskus taloudellista (Saksa). Toimintoja perustellaan ideologialla, jonka valinnan määräävät valtapoliittiset näkökohdat. Naamioksi ja sumuksi silmille tarkoitettu ideologia on joskus uskonto. Joskus se on sosialismi, kuten Neuvostoliitossa vuoteen 1941, joskus demokratia, kuten Yhdysavalloissa 1943-1971. Joskus se on ”valkoisen miehen taakka”, kohtalon käsky sivistää muita, onnettomia, lähes ilmaiseksi.
Uskonnoilla on ikuiset väärentäjänsä, jotka ovat usein pappeja. Uskonto väännetään ideologiaksi eli dogmikokoelmaksi, opinkappaleiksi. Uskonto ei voi olla sitä. Se on yksilöllinen, henkinen tila, joka muistuttaa enemmän voimistelua kuin ajattelua. Vai oliko Sadam Hussein mielestänne mahtava hengenmies? Tai Khaddafi?
Isänmaallisuus, meidän tapauksessamme suomalaisuusaate, on roiston viimeinen veruke. Ei siinä ole mitään aatetta, että puolustaa omaansa. Se on korkea tunne.
Talvisota oli vielä maailmanvallankumousta. Hitlerin hyökkäyksen johdosta keksittiin vasta 1941 Suuri isänmaallinen sota.
”Kansan tahdosta - kansan, jonka on vallannut viha ja suuttumus Cajanderin-Erkon-Tannerin kurjan hallituksen rikollisen politiikan johdosta, - on tänään Itä-Suomessa muodostettu maamme uusi hallitus, väliaikainen Kansanhallitus, joka täten kutsuu koko Suomen kansaa ratkaisevaan taisteluun pyövelien ja sotaprovokaattorien hirmuvallan kukistamiseksi. Se taantumuksellinen, ahnas rahavalta, joka vuonna 1918 ulkomaisten imperialistien sotaväen avulla hukutti verivirtoihin Suomen työtätekevän kansan kansanvaltaisen vapauden, muutti meidän synnyinmaamme lahtarihelvetiksi työtätekeville.” (Terijoen hallitus 1.12.1939.)
Joku kiitti Akateemista Karjala-Seuraa. Mikä siinä. AKS oli ideologia, jonka takana ei ollut voimaa. Jos nyt perustettaisiin Putin-nuorten Akateeminen Karjala-Seura, huolestuisin. Sen takana olisi voimaa.
Puhe suomalaisten huonosta itsetunnosta on pötyä. Meillä nyt ei ole ollut tapana kiivetä pöydälle, muualla kuin Pohjanmaalla ja Viipurissa. Vakuuttavimmillaan suomalainen on, kun on väärässä. Voi sitä juputusta!
Meitä ei ole erikoisemmin sorrettu. Ruotsi tuskin kohteli meitä huonommin vuoteen 1809 kuin omaa alhaisoaan, ja Venäjä oli autonomian aikana suorastaan ystävällinen vuoteen 1899, jolloin siellä käsitettiin, että kaikilla slaaveilla on pyhä tehtävä maailmassa.
En minä keksi kansassamme erikoisempia vikoja. Paitsi ehkä turha vaatimattomuus. Itse pidän Suomessa eniten ihmisten tavallisuudesta. – Kuvassa Suomen kansanhallituksen palatsi 1939, Terijoelta nääs.
Kannatti taas valvoa puoleen yöhön, jotta sai päättää päivän Kemppisellä. Tässä(kin) postauksessa oli usempi viisas ajatus ja enemmän oivallusta kuin mitä koko päivän sanomalehdestä löytyi yhteensä. Vaikka siellä kokonainen toimitus panee parastaan... :-)
VastaaPoistaSuomi lienee ainoita maita, jossa suurimpienkin yritysten johtajan voi aivan luontevasti ohjata kesämökin puuseehen.
VastaaPoistaVähän vaikeahaan tämä omilla pärjääminen meille on, kuten aina on ollut.
VastaaPoistaKoska Ruotsin meistä huolehtimisesta on niin kauan, Venäjän sellainen on jo epämuodikasta, USA:lta ei voi toivoa, kun ovat niin kaukaisia, natolta kysyminen on komediaa ja EU:n meistä huolehtiminen suorastaan järkeyyden vastaista, ehdottaisin että lähetämme pullopostia, jossa lukee: "APUA!"
Ja heti toisen perään, jossa lukee: "...ja paljo ja heti!"
Jätettäköön äidit rauhaan, mutta opettivat tuolla koulussa, että ideologian omaksuminen olisi osoitus astumisesta symbolisesti välittyneen todellisuuskokemuksen piiriin. Kai se liittyi jotenkin tietoisuuteen ja sen sosiaaliseen, kielelliseen tai vastaavaan luonteeseen. Väittivät, että ilman tällaista ideologian toimijuuteen sekoittavaa askelta ei syntyisi ajatuksia niinkuin ne ymmärrämme.
VastaaPoistaValmiin ideologian omaksuminen on langettava todiste kyvyttömyydestä ajatella nimenomaan itsenäisesti mutta taitaapa elämistä kovin helpottaa se, varsinkin jos aina välillä kypsyy henkisesti niin, että omaksuu kulloinkin vallassa olevan ideologian opit ja maailmankatsomuksen.
VastaaPoista(Blogivaeltaja)
"Joskus kyllä ihmettelen, miksi sitä muka on niin vaikea nähdä, että EU on Saksan ja Ranskan etuja ajava järjestelmä, jossa Iso-Britania on joomiehenä mukana."
VastaaPoista=> Tästä olen samaa mieltä - Merkozy vie ja muut vikisevät.
"Esimerkiksi Suomi voi lyhyellä tähtäyksellä kärsiä menetyksiä porukassa olemisesta, mutta näin vientivetoisella maalla ei ole vaihtoehtoja."
=> Tästä olen eri mieltä. Kun joku sanoo, että "meillä ei ole vaihtoehtoja", hän yleensä yrittää epä-älyllistä tyrmäystä johonkin epämääräiseen auktoriteettiin vedoten - tässä nyt vientivetoisuus. Kyllä avoimillakin markkinoilla vientikauppaa käydään esim. Kaukoitään ja jopa Eurooppaan. Kyllä vienti on mahdollista myös pelkässä tulliunionissa.
Paljon helpompi kansantalouden on ylläpitää kilpailukykyään, jos rasitteena ei ole jatkuva vuosittainen 10 - 20 miljardin tulonsiirto Välimeren maihin (ja sitä kautta takaisin Merkozyn pankkeihin). Tätähän eurobondit ja liittovaltio laskelmien mukaan Suomelle merkitsevät.
Kyllä meillä on vaihtoehto: Julistetaan sota Ruotsille ja antaudutaan heti. Hyvinhän se meni yhteiselo viimeksikin ;)
Kemppistä itseään ei, totta vieköön, turha vaatimattomuus yhtään vaivaa! Mutta hänen sukunsa tuleekin Pohjanmaalta ja läheltä Viipuria.
VastaaPoista'Uskonto väännetään ideologiaksi eli dogmikokoelmaksi, opinkappaleiksi...'
VastaaPoistaIdeologia monasti väännetään uskonnoksi.
'Uskonto ei voi olla sitä. Se on yksilöllinen, henkinen tila...'
Uskonto on mielestäni enemmän ulkoa, ylhäältä annettua.
Usko sen sijaan on ihmisen sisäinen tila.
Tosin uskonnollisella paatoksella saadaan ihmiset uskomaan mihin tahansa, kuten miehen huonommuuteen naisen rinnalla.
Usko, uskonto, uskominen, uskottomuus, uskomattomuus... on näitä!
Sanoilla voidaan siis leikkiä ja niillä sekoittaa tällaisten yksinkertaisten
tyyppien päät.
Seuraavassa vaiheessa sitä ollaankin huutamassa ja huitomassa kadulla.
Asiasta, jonka joku muu on päähämme istuttanut.
Johon uskomme...
Ne jotka pääsevät hallitukseen, pitävät päässään hattua, muut käyttävät myssyä.
VastaaPoistaHatut ja myssyt eivät ole puolueita sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan paremminkin intressiryhmiä, joiden tehtävänä on valtiopäivillä koordinoida äänestyskäyttäytymistä, jotta saataisiin varmistettua enemmistö tietyissä tärkeissä äänestyksissä.
Muuten, pidän sanasta Merkozy, koska siinä voi kuulla EU:n kaksi jaloa tavoitettu: virkakoneisto olisi meritokratia ja kaikkeen toimintaan olisi syy.
VastaaPoistaKemppistä itseään ei, totta vieköön, turha vaatimattomuus yhtään vaivaa! Mutta hänen sukunsa tuleekin Pohjanmaalta ja läheltä Viipuria.
VastaaPoistaVirolainenko se siellä taas? Nyt se korkki kiinni jo!
Ad Pelipaitamies: - olet oikeassa. Nimityksiä käytetään miten sattuu. Mimun korvaani yksilön uskonto ja toisaalta kuuluminen uskontokuntaan ovat eri asioita. Käyttäisin mieluummin vanhempia sanoja, "hurskaus" tai "vanhurskaus" ja "tunnustus". Tuo tunnustus esiintyi minun aikanani kansakokulun todistuksessa - ev. lut., kr.kat. jne.
VastaaPoista"Isänmaallisuus, meidän tapauksessamme suomalaisuusaate, on roiston viimeinen veruke."
VastaaPoistaOn sellaistakin kuultu.
Mutta mikä kumma siinä on, että teet monessa asiassa poikkeuksesta tai erikoisuudesta pääsäännön tai muun päättömän yleistyksen.
Juristinkin pitäisi osata erottaa se, omata suhteellisuuden ja todellisuuden tajua tässä suhteessa.
AKS:n voima oli hengessä. Sellaisessa, joka kesti äärettömän paineen/ painostuksen, tapahtui se sitten Neuvostoliitton tai sodan jälkeen kotovasemmiston toimesta.
Ei putler-jugend so. "nuorikaarti, teräsnuoret, meikäläiset" sellaista kestäisi, vaikka kuinka olisi sotilaallista voimaa.
Kävisit joskus siellä kannaksella. Tietäisit edes vähän mistä puhuisit.
ad anonym:
VastaaPoistaHatut ja myssyt eivät ole puolueita sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan paremminkin intressiryhmiä, joiden tehtävänä on valtiopäivillä koordinoida äänestyskäyttäytymistä, jotta saataisiin varmistettua enemmistö tietyissä tärkeissä äänestyksissä.
Tämä lähestymistapa tuntuisi selittävän miksi perinteikkään työväenpuolueen ääninä julkisuudessa eivät toimi niinkään pitkänlinjan puolueveteraanit, vaan Isä Mitro, Ilkka piispa ja Veli Mikael, joka johdettuaan parin vuoden ajan presidenttiehdokashakua kissojen ja koirien kanssa, vetäisi hatustaan karhun nimeltä Mooses.
Mieltä virkistävää juttua Kemppiseltä.
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että punafasistit osaavat käyttää kieltä tunteita kuohuttavasti, vaikka se maistuukin propagandalta. Toiset ovat jyrkästi puolesta ja toiset yhtä jyrkästi vastaan.
Kuvasta ihmettelinkin, että onpas komea talo, mutta ihmeellisessä ryteikössä. Puita pitäisi ympäriltä harventaa reilusti.
Vaihtoehtoja on - oheisen brittiviisaan mukaan Suomi on se, joka ensimmäisenä eroaa eurosta. Ja voi sen jälkeen mitä mainioimmin. Näin sen siis voi nähdä.
VastaaPoistahttp://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/omaraha/uutiset.jsp?oid=20111097597&request_ahaa_info=true
Suomen rahaherroilla on selkärangassaan niin paljon epäluuloja kansanviisauksia kohtaan että pikemmin luulisi joissakin kabineteissa haaveiltavan euron korvaamista Ruotsin kruunulla kuin Suomen markalla.
VastaaPoista"Aatteen tai aaterykelmän eli ideologian omaksuminen on langettava todiste siitä, että omaksuja ei osaa ajatella."
VastaaPoistaAsia on luullakseni kyllä täsmälleen päinvastoin. Se, mitä "kyyninen" ja itseään jollain tapaa ei-ideologisena pitävä henkilö pitää ideologiana, on vain ideologian pintakuohua. Syvintä ideologiaa ihmiset eivät havaitse tai ajattele lainkaan. Päinvastoin, sitä pidetään "luonnollisena" ja annettuna.
Ajatellaan vaikkapa sääty-yhteiskuntaa. Nyt meidän on helppo nähdä, että ajatus synnynnäisestä eriarvoisuudesta on ideologinen. Mutta eikö ylipäänsä sekin ole, että ihmisillä on oikeuksia? Luonnossa ei ole oikeuksia tai tasa-arvoa sen enempää kuin säätyjakoakaan.
Vielä syvempää ideologiaa edustaa raha. Kuka tahansa tajuaa rahan arvon perustuvan vain ja ainoastaan jaettuun uskoon, mutta silti sen ulkopuolelle ei voi mitenkään murtautua. Tässä maassa ei yksikään pappi usko jumalaan yhtä vahvasti kuin siihen, että kaupasta saa pankkikorttia höyläämällä öylättiä. Nykyisenkaltainen raha on kuitenkin hyvin nuori idea. Setelitkin otettiin Euroopassa (Ruotsissa) käyttöön vasta 1600-luvulla. Sellaista rahaa, jonka arvoa ei ole sidottu mihinkään metalliin, ei olisi kukaan tuolloin käsittänyt. Saati rahaa, joka on olemassa vain virtuaalisesti eli lukuarvona pankkitilillä.
Slavoj Žižek on analysoinut nimenomaan tätä ideologian puolta. Suosittelen kirjaa Ideologian ylevä objekti.
Hänellä on myös hyviä luentoja aiheesta. Esimerkiksi:
http://www.youtube.com/watch?v=cW1zUh94uMY&feature=related
Ad arvuuttelija-anonyymi - En, tiedä kenestä oli kysymys. Mutta tuskinpa tuo tyyppi tällä kertaa oli se vanha ja hölmö aisankannattaja.
VastaaPoistaVihavainen muistuttaa uudessa kirjassaan, että Venäjä lupasi Terijoen rauhassa Suomelle koko Itä-Karjalan - siksi että se Veäjänkin mielestä kuuluu Suomeen ja on kaikkien Suomen heimojen ikiaikainen unelma.
VastaaPoistaSuur-Suomi ei siis ole vain höyrypäiden houretta, vaan tieteellisen sosialismin eturintaman krjallisesti myöntämä totuus.
Tästä ei kuitenkaan enää puhuta, eikä muistuteta Stalinin perillisiä, Putineja ja muita. Miksiköhän?
Aika omituinen väite, ettei AKS:n takana olisi ollut voimaa. Suuri osa maamme sen aikaisen armeijan upseeristosta oli äärioikeistolaista ja Suur-Suomi-henkistä.
VastaaPoistaTerijoen hallituksen linjaus Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen olisi tapahtunut vain osana suurta neuvostoperhettä eli se oli täky, jonka luultiin vetoavan suomalaisiin. Eipä sitä kuitenkaan tehnyt.
"Meitä ei ole erikoisemmin sorrettu. Ruotsi tuskin kohteli meitä huonommin vuoteen 1809 kuin omaa alhaisoaan"
VastaaPoistaImperialistinen Ruotsi riisti silloista Itämaataan kuin isäntä torppariaan, jos ei vieläkin pahemmin.
Mitään Ruotsi-Suomea ei ole koskaan ollut olemassakaan. Se termi on keksitty, ties missä tarkoituksessa, joskus 1800-luvun puolivälissä ja kenties jonkinlaisen Ruotsi -kaihon vallassa.
Ryöstö-Ruotsi tai Rosvo-Ruotsi oli osuvampi nimitys silloiselle menolle!
TÄSSÄ on hieno kirja joka kaikkien suomalaisten tulisi lukea!
Nyt tämä viime joulun alla ilmestynyt kirja on myös luettavissa internetissä.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/Lehdet/Itamaasta_itsenaisyyteen.pdf
Kirja käsittelee suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikeaa suhdetta. Se on kooste useista eri lähteistä ja antaa kokonaiskuvan, jollaista ennen ei ole yhdessä teoksessa ollut tarjolla. Nyt on!
Kirja "Itämaasta itsenäisyyteen - suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde" löytyy kaikista Suomen kirjastoista. Se on lähetetty myös kaikkien lukioitten oppilaskunnille paperiversiona.
Et varmaan ole yksin, joka on ruotsalaisen aivopesun uhri, ja katselet Suomea sinikeltaisten lasien läpi. Palaute kuitenkin on ollut pääasiassa hyvin myönteistä. Monet ovat sanoneet, että tällaista kirjaa on todella kaivattu.
Kirja perustuu johtavien historian tutkijoiden tutkimustuloksiin ja muihin kirjallisiin dokumentteihin. Kotimaalla on monimuotoiset kasvot, jotka vaihtelevat kaleidoskoopin tavoin - riippuu, mihin asentoon käännät.
Ad Hannu Vepsäläinen: - täysin toista mieltä on mm. Wolf Halsti, nuori upseeri, ks. Muistelmat II.
VastaaPoista>>Wolf Halsti, nuori upseeri<<
VastaaPoistaHalsti ainakin oli AKS:n jäsen kuten "pyhä isämmekin" eli UKK, joka oli jäsen nro: 219
Halsti (Hagman),Wolfgang Hallsten, 13.10.05 Helsinki. AKS:n valajäsen nro: 630
Suur-Suomi -miehistä ja upseereista tunnetuin AKS:n jäsen lienee ollut kenraali Paavo Talvela nro:lla 64
Lähteenä s. 379
Kuusi Matti - Aitola Ville-Paavo: Neljätuhatta veljestä, sataneljä elämäntarinaa
Wsoy, 1991, 502 s., 1. painos
Kirja sisältää Valtiollisen Poliisin 1940-luvulla kovasti kaipaamaan listan AKS:n jäsenistä ja sadanneljän merkittävimpiin kuuluneen jäsenen hyvin värikkäät ja erilaiset elämäntarinat.
>>ks. Muistelmat II.<<
Tarkoitat varmankin tätä keskimäistä osaa?
Halsti Wolf H. Aika vaatii veronsa - Muistelmat II - 1939-1948
Otava, 1974, 393 s., 1. painos
Ad Anonyymi: - vallitttavasti minun on annettava "Itämaast itsenäisyyteen" -teoksestsa kielteinen palaute. Kirja on harrastelijamainen ja luonteeltaan lähinnä kiistakirjoitus.
VastaaPoistaOlen pahoillani niiden lukijoiden puolesta, jotka hankkivat tietonsa tällaisesta lähteestä.
Silmälasini eivät ole sinikeltaiset eivätkä sinivalkoiset, vaan värittömät.
Suomalaisuuden liitto oli ennen puolivaltiollinen elin, nykyään osa tätä uutta valtioviisaiden paskanjauhajien liikettä.
VastaaPoistaMitä tarkoittanee ”Valtio näyttää olevan sosiaalisten rakennelmien yläraja”? Kirjoituksen muun sisällön perusteella arvioiden tässä tarkoitetaan lähinnä kansallisvaltioita sellaisina kuin niitä on ollut vajaat kaksisataa vuotta. Niidenkin luonne on muuttunut perustavan laatuisesti etenkin siksi, että niillä on taloudellisia ja sosiaalisia tehtäviä aivan eri tavalla kuin ennen.
VastaaPoistaHistoriassa näyttäisi olevan enemmänkin niin, että pienet, maakunnan kokoiset poliittiset yksiköt voivat toimia, sopivissa oloissa myös paljon laajemmat imperiumit. Välitaso, joka kooltaan vastaisi nykyisiä tyypillisiä kansallisvaltioita, tuntuu olleen aika epävakaa. Uusimmalla ajalla tilanne on ollut osittain toinen siksi, että kansallisvaltion koko on ollut sopiva teollistumisen oloissa: riittävän iso antaakseen kunnon kotimarkkinat, riittävän vahva, jotta talouselämää on voitu suojata ulkopuoliselta kilpailulta. Aika on tainnut nyt ajaa tästä ohi.
Liittovaltioihin minäkään en usko, mutta yleensä niissä on kyse vain nimityksestä ja retoriikasta. Esiintyihän Neuvostoliittokin muodollisesti liittovaltiona. Puheet EU:n kehityksestä liittovaltioksi tai sellaisen kehityksen vastustamisesta ovat nekin lähinnä todellisuutta hämärtävää sanoilla leikkimistä. Olennaista on, miten jokin poliittinen yksikkö vaikuttaa ihmisten elämään, talouteen jne. ja säätelee niitä, ei se, sanotaanko sitä liittovaltioksi, valtioliitoksi, yhteisöksi vai miksi.
Aatteelliselta kannalta EU:lla on tietysti suuri ongelma, koska sen alueella on aatteita ja uskontoja vaikka muille jakaa. Edes kristinuskoa abstraktisti (uskonto, jota kukaan ei harjoita – itse kukin on luterilainen, reformoitu, katolinen tai jotain muuta) ei poliittisista syistä voi ottaa EU:n ideologian osaksi. Eikä edes vielä abstraktimmin teismiä (amerikkalaisella In God We Trust -tasolla), koska Euroopassa on vahva ja vahvistunut ns. vapaa-ajattelun perinne.
"Meitä ei ole erikoisemmin sorrettu. Ruotsi tuskin kohteli meitä huonommin vuoteen 1809 kuin omaa alhaisoaan,"
VastaaPoistaEikös koko Ruotsin "vallan aika" ole siinä mielessä väärinkäsitys, ettei Ruotsi ollut mikään emämaa ja Suomi sen alusmaa vaan koko valtakunta koostui kolmesta ydinalueesta joista kaksi sijaitsi nykyisin Ruotsin alueella ja yksi Suomessa (Varsinais-Suomi).
Tämä selittää miksi Suomen liittäminen Venäjään oli todellinen suru lahden toisella puolella, sillä siinähän menetettiin "omaa maata" (vrt. Karjalan menetys viime sodissa). Ruotsin valtakunta oli merimahti. Ydinalueiden ulkopuolella oli periferiat, joita siis löytyi sekä nykyisen Ruotsin että nykyisen Suomen puolelta.
Olenko täysin väärässä?
Suomessa ruotsalainen aivopesu on jatkunut satoja vuosia. Kylmän sodan aikana Ruotsi nähtiin ainoana henkireikänä länteen ja sen takia Ruotsia ei saanut arvostella.
VastaaPoistaHenrik Laxkin (rkp) totesi puheessaan vuonnas 2005, että Neuvostoliitto oli ruotsin kielen tuki ja turva Suomessa.
Suomalaisuuden Liitossa halusimme tuoda ihmeisten tietoon myös Ruotsin ikävämmät puolet suomalaisten kannalta. Kirjamme "Itämaasta itsenäisyyteen - suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde" ei ole tieteellinen historiateos, mutta sen historiallinen osa perustuu tunnustetuimpien suomalaisten historiantutkijoiden johtopäätöksiin. Kukaan ei vielä ole pystynyt osoittamaan kirjassamme merkittäviä virheitä. Se ei ole ihme, sillä kirjan alkuosa on taloushistorian emeritusprofessori Erkki Pihkalan käsialaa (mm. eduskunnan historian kirjoittajia ym, ym, ym).
Kirjan toinen osa on pamflettimainen ja peilaa sitä kielipolitiikan muutosta, joka Suomessa on tapahtunut vain muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana. Siinäkin olemme tuoneet esiin joukkoviestimissä käydyn keskustelun sisältöä. Kemppaisen tapaan sitä voi kuvata kiistakirjoitukseksi, mutta mitä pahaa on kiistakirjoituksessa? Ruotsi ja suomenruotsalaiset hallitsevat Suomen joukkoviestintää, joten kukaan ei voi muodostaa kuvaa kielipolitiikkammme historiasta vain Suomalaisuuden Liiton kuoliaaksi vaietun kirjan perusteella. Mutta "Itämaasta itsenäisyyteen" on joka tapauksessa avannut ikkunan hieman toisenlaiseen kuvaan suomalaisten kohtalosta ruotsalaisuuden puristuksessa.