Tämän kirjoituksen ymmärtää noin kuusi ihmistä ja heistä ainakin puolet on eri mieltä. Toivon kyllä hiukan enempää.
Tekijänoikeus, patentit ja tavaramerkit on 140 vuotta ymmärretty oikeuksiksi, jotka ovat omalaatuisia mutta aika lähellä omistusoikeutta. Keskeistä on oikeus määrätä teoksesta muun muassa levittämällä sitä, patentoidusta keksinnöstä muun muassa käyttämällä sitä markkinoilla tuotteessa tai menetelmästä, ja tavaramerkistä varustamalla tuote tai palvelu yksilöivällä merkillä.
Ajoittain on käyty kovia sotia näiden oikeuksien lähemmästä luonteesta. Yksi sellainen raivosi sotien jälkeen. Se raukesi tanskalaisen teoreetikon Alf Rossin urhollisista avauksista huolimatta. Noin vuonna 1970 ruotsalainen Gunnar Karnell osoitti, ettei edes lakiteksti ole johdonmukainen, vaan käyttää termiä ”teos” miten milloinkin. Suomalainen Markku Helin kirjoitti 1978 artikkelin immateriaalioikeuksien kohteesta ja tuli siihen tulokseen, ettei asiasta saa selvää. Jos valistunut kuulijakunta vakuuttuu asiasta, se on siinä. Sen jälkeen asiaan ei ole juuri kajottu. Moderneimmat puhuvat immateriaalioikeuden haltijan oikeusasemasta, koska tuo termi tuntuu siedettävämmältä (retsposition).
Olen tullut eri tulokseen. Oikeudenalan määritteleminen pyörittämällä kohdetta ja oikeuden haltijaa tarkoittavia sanoja johtaa viidakkoon, josta ei pääse hevin läpi. Varsinkin patenttioikeus on metodisesti käsitelainoppia, joka muilta osin hylättiin 100 vuotta sitten.
Tilanne on rankka, koska nämä oikeudet ovat niin tavattoman tärkeitä nykymaailmassa ja niiden rahallinen arvo on, sikäli kuin siitä on päästy yksimielisyyteen, suunnaton. Kirjat, elokuvat, musiikki, tietokoneohjelmat, tietokonepelit…
Kuvan kirjan kirjoittaja Robert P. Merges on yksi niistä kolmesta UC Berkeleyn IP-professorista, jotka minulla on kunnia tuntea. Ne kaksi muuta ovat Peter Menell ja PamSamuelson. Merges kallistuu ehkä voimakkaimmin oikeustaloustieteen suuntaan. Juuri ilmestyneessä kirjassaan hän käy läpi sekä tekijänoikeuden filosofisen että poliittisen ja taloudellisen oikeutuksen.
En kelpuuttaisi väitöskirjaa, jonka lähdeluettelosta puuttuu tämä kirja. Mutta en ole samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
Amerikkalainen ajattelu tukeutuu hyvin vahvasti varallisuuden (omaisuuden) käsitteeseen, property. Manner-Euroopassa painotus on toinen.
Entä jos tekijänoikeudet eivät ole oikeuksia lain määrittelemään kohteeseen, vaan kompetenssinormeja. Ne eivät kohdistu ”immateriaalisiin esineisiin” (teoksiin, patentteihin, tavarmaerkkeihin), vaan toisiin ihmisiin ja yrityksiin, oikeastaan markkinoihin.
Kompetenssi tarkoittaa kelpoisuutta. Valtuutetulla on kelpoisuus toimia valtakirjan antajan lukuun ja tätä sitovasti. Osakeyhtiön toimitusjohtajalla ja hallituksella on laissa tarkoin määritelty kelpoisuus – kuka saa myydä yrityksen omaisuutta, kun saa sitoutua yhtiön puolesta jne. Puhutaan myös julkisoikeudellisesta kompetenssista – mitä asiat kunta voi ratkaista valtiota kuuntelematta ja ilman erillistä valtuutusta. Myös omistusoikeus on monissa tilanteissa ytimeltään kelpoisuus tehdä päteviä luovutustoimia, määräajaksi tai toistaiseksi. Kiinteistön omistaja on henkilö tai yhtiö, jolla on kelpoisuus myydä kiinteistö. Enempää määrittelyä ei tarvita.
Kelpoisuus on parempi rakenne kuin ”oikeus”. Kelpoisuus voi vaihdella eri tilanteissa. Kirjan tai musiikin kustantajan oikeus suhteessa yleisöön, kilpailijaan ja alkuperäiseen tekijään on kolme eri asiaa. Kelpoisuus myöntää ns. lisenssi ei automaattisesti merkitse kelpoisuutta vaatia vahingonkorvausta. Ja jakeluoikeuksistaan luopuneella alkuperäisellä tekijällä on aina kuitenkin oikeus tulla kuulluksi tekijänoikeuden luovutusta koskevassa oikeudenkäynnissä. Kaupankäynti helpottuu. Creative Commons –tyyppinen digitaalinen leima (jopa pelkkä skripti) voi riittää osoittamaan, kenellä on jakeluoikeudet eli kehen on otettava yhteyttä, jos haluaa käyttää vastikkesta teosta.
Olisi miellyttävää saada perusteltuja vastaväitteitä.
Onko tuolla "entä jos" -teorialla kompetenssinormeista minkäänlaisia käytännöllisiä vaikutuksia?
VastaaPoistaJollei ole, on kyse vain semantiikasta ja juridisesta saivartelusta. Tekijänoikeudet voivat olla toki myös sekä että -normeja, tai jos niin halutaan sanoa, sekä oikeuksia (oikeutta luovia normeja) että kompetenssinormeja.
Jos blogisti kuuluu omasta mielestään mainitsemensa "kuuden armoitetun" osaajan joukkoon" ja blogissa esitetty on hänen antinsa ja väittämänsä johonkin asiaan, ei tekijäoikeudellisen osaamisen taso taida tosiaan olla maassamme kovin korkeassa kurssissa.
Kompetenssinormi (kelpoisuus);
VastaaPoistaTalla Kemppisen ajattelulla on 'puolensa'. jos ajateellaan taloa ja musiikkikappaletta, niin omistaja voi tuhota (vaikkapa purkaa) talonsa, mutta musiikkikappaletta ei oikein voi tuhota, kun se kerran on paassyt julkisuuteen.
Minusta on kyseenalaista käsitellä patenttia ja tuota muuta samassa yhteydessä. Patentti liittyy ideaan, nuo muut toteutettuun ideaan.
VastaaPoistaAd Anonyymi: - outo kysymys. Kompetenssinormit ovat itseään käytäntöä. Esimerkki: asemavaltuus. Voit ostaa turvallisesti "mäyräkoirahn" henkilöltä, joka istuu kaupassa kassakoneen takana mutta et kaupan pihassa källäilevältä tuntemattomalta.
VastaaPoistaKompetenssinormi - oikeutta luova normi on väärä rinnastus. Tarkoitat ehkä oikeuden perustetta koskevaa normia, jollaisia ovat esimerkiksi perinnönjakoa koskevat säännökset.
Tekijänoikeuden paha käytännön ongelma on transaktioitten mutkikkuus, jonka vain Teosto ja sen tyyppiset järjestöt ovt ratkaisseet - täytät lomakkeen ja maksat tariffin ja vot.
Päivän puheenaihe on freelance-kirjoittajan tai valokuvaajan oikeudellinen vastuu lehdenkustantajan vaatiman kokonaisluovutuksen jälkeen - otat kuvan ihmisestä hänen suostumuksellaan lehtiuutiseen ja kuva päätykin ostajan toimesta ikävään mainokseen. Olet sotkussa mukana korviasi myöten.
"Kuusi armoitettua" osoittaa, ettet taida oikein ymmärtää tilannetta. Puhuisin kuudesta kirotusta. Ja puhe on alan opettajista, joilla on niskoillaan sekä tekijänoikeus että patenttioikeus. Voin vakuuttaa, että jälkimmäinen on hyödyttömän mutkikasta.
Mahdollisesti matalaotsainen kommentti:
VastaaPoistaSivullisesta vaikuttaa, että menossa on monivuotinen - tai loputon - kirkolliskokous, jossa tuottamaton loisluokka saivartelee ja mutisee muille käsittämätöntä humbamumbaa yhdestä tai kahdesta uskontunnustuksen sanasta ilman, että niillä olisi mitään kytkentää mihinkään reaalimaailman logiikkaan. Tai ilmiöön.
Toki tekijänoikeuksissa liikkuvat suuret rahat, mutta ajatus siitä, että jokin tällä alueella voisi olla enemmän oikein kuin jokin muu, on absurdi. Kyse on suurten mafioiden välisestä taistelusta, josta juristikunta repii siinä ohessa lihavan siivunsa. Kansa ja luovat ihmiset ovat tässä se rahastuksen kohde ja väline.
Ehkäpä Kiinan kasvava rooli hoitaa homman: Siellä tekijänoikeudet eivät liene etenemisen este. Olen ymmärtänyt, että koko ajatus tekijänoikeuksista on kiinalaiselle kulttuurille vieras. Pikemminkin siellä mennään "steal with pride" -asenteella, katostaan, mitä on ja parannetaan sitä edelleen. Tähän asenteeseen nähden länsimainen tekijänoikeusajattelu on erityinen kehityksen jarru, joka voi tulla jatkossa hintoihinsa.
Kyse oli siitä, onko blogistin esille ottamalla tekijänoikeusnormien erilaisilla luonnehdinnoilla ja luonnepohdinnoilla minkäänlaista käytännön merkitystä. Ei näytä olevan.
VastaaPoistaKemppinen on tuonut blogeissaan vuosien aikana eri yhteyksissä esiin kymmeniä kertoja sen, että patenttioikeus on "erittäin mutkikas", "erittäin vaikea" ja "erittäin tärkeä" oikeudenala.
Tähän tämä "patenttioikeuden opetus" on blogistilta sitten jäänytkin Ja näyttää jäävän myös tässä uudessa blogissa.
Kun en asiaa ymmärrä (vaikka niiden liepeillä ammatillisesti pyörinkin), puhun asian sivusta.
VastaaPoistaMinua ihmetyttää ja huvittaa tämä etenkin lainoppineiden, Kemppisenkin, tapa nostaa ihmisiä jalustalle - esimerkiksi nyt nämä kuusi "kirottua", ja aiemmin milloin minkin asian parhaat asiantuntijat, jotka voi jopa laittaa paremmuusjärjestykseen.
Eli jos terroristit tappaisivat nämä muutamat lakiasiantuntijat, kukaan ei ymmärtäisi tietyistä lakiasioista enää ikinä yhtään mitään?
Tällaisen ajattelun taustalla on väkisin aksiooma, että laki on jumalan sanelema totuus. Harva ja valittu ymmärtää, suurin osa ei. Mutta ei voi mitään.
Minun mielestäni kyse on kuitenkin vain siitä, että monimutkaisia asioita yritetään ratkoa huonosti säädetyillä laille.
Eli jos nämä nykysotkun ymmärtäjät kaikki kuolisivat, uusi polvi laatisi ehkä selkeämmät lait, onnellisen tietämättömänä entisistä sähellyksestä?
Osaisiko Kemppinen tiivistetysti esittää, miten Robert P. Merges perustelee patenttijärjestelmän filosofisen oikeuden. Esimerkiksi, millä filosofian piiriin kuuluvalla perusteella sellaisessa tapauksessa, jossa usea keksijä tekee saman keksinnön toisistaan riippumatta suunnilleen samanaikaisesti, vain sen nopein patentoija saa keksinnölle yksinoikeuden.
VastaaPoistaEntä miten on patentin/tekijänoikeuden poliittisen oikeutuksen laita. Politiikan perimmäisenä tarkoituksena on saada ihmiset mahdollisimman laajalti ja yhtenäisesti kannattamaan samoja tavoitteita. Miten patentti- ja tekijänoikeus toimivat tässä tehtävässä, ottaen huomioon, että kummallakin on varallisuutta ja sen myötä poliittista valtaa keskittävä ominaisuus. Mitä poliittisesti tavoiteltavaa Merges näkee siinä, että kyseiset oikeudet ovat osaltaan jakamassa niin ihmisiä kuin kansakuntia menestyjiin ja syrjäytyneisiin.
Miten Merges perustelee IP oikeuksien taloudellisen edullisuuden? Ottaako hän huomioon sen, että kyseisten oikeuksien suunnaton yhteinen arvo on hallinnallista, alkujaan poliittisen kilpailun tuloksena syntynyttä arvoa. Se ei ole taloudellista siinä mielessä kuin kuluttajat suoraan arvostavat tuotteita. Siten tämä suunnaton arvo on merkittävä tekijä reaalitaloudesta irtautuneen pääomatalouden eli velkatalouden kasvattamisessa.
Osaisitko Kemppinen tulkita Mergesiä kansantajuisesti, mitä taloudellisesti edullista hän näkee maailmantalouden nykyisessä tilanteessa, jossa kokonaisia kansakuntia uhkaa sortua velkataakkansa alla, osittain IP oikeuksista johtuen?
Tästä tekstistä ei saa kunnon otetta, mikä ei ole poikkeuksellista Kemppisen kirjoituksissa. Monissa aihepiireissä se ei ole ongelma vaan meriitti. Mutta oikeustieteestä on vaikea keskustella muuten kuin analyyttisesti.
VastaaPoista"Kiinteistön omistaja on henkilö tai yhtiö, jolla on kelpoisuus myydä kiinteistö. Enempää määrittelyä ei tarvita." Tämäkin taustalla on kirjoittajan päässä varmaan selvä ajatus. Mutta ei lukija tästä kyllä kiinni saa, ja täytyy Kemppisenkin tietää, että ei tuo noin mene (lapsella ei kelpoisuutta myydä vaikka omistaja; valtuutetulla kelpoisuus myydä mutta ei omistaja)
Ad Pepep: - ei kai se niin vaikeaa ole? Skarppaa! Puhe ei ollut siitä, kenellä on kaupantekotilanteessa kelpoisuus, vaan kenellä on luovutuskompetenssi. Lauseeni on pääsykoetasoa.
VastaaPoistaAd MattiH: - selostan, mutta se vaatii tilaa. Jos olet seuraillut tätä blogia, tiedät että en pidä nykyisen kaltaista immateriaalioikeutta onnitsuneena enkä siunauksellisena. Merges on eri mieltä.
VastaaPoistaTässä ja tänään: teokset on pidettävä oikeusjärjestelmän osana, jotta niillä voitaisiin käydä kauppaa. Miten oikeudesta kulloinkin määräävän eli tekijänoikeden haltijan ja yleisön edut on tasapainotettava, siitä on suurikin erimielisyys. Minusta yleisön etu, jota voisi sanoa myös yleiseksi eduksi, on jäänyt liian vähälle.
Ad Tapsa: - tuskin olet vakavissasi. Silloin kun asiaperustelujen esittäminen ei ole mahdollista, kuten blogissa, kaikissa tuntemissani tieteissä käytetään auktoriteettiargumenttia. On eri asia, onko arkeologisen löydön tehnyht arkeologian professorin johtama tutkimusryhmä vai naapurin renki
VastaaPoistaMuun muassa tuomioistuimet kirjoittavat näin.
Jalustalle nostaminen on harhaan johtava kielikuva.
Toimit varmaan itse samalla tavalla kuin minä: uskon todeksi paljon herkemmin sen, mitä kirjoittaa syöpätautien erikoislääkäri kuin viihdelehden terveyskirjoittelija.
Ad Lari gröhn et alii: - patentti ei suojaa ideaa. Se suojaa omia sanojasi käyttäen toteutettua ideaa, joka on esitetty tekniikan tasoon verrattuna ja siitä poiketen patenttivaatimuksissa.
VastaaPoistaHiemen vanhentuneen kielenkäytön mukaan patenttiselityksessä on kuvattava tekninen ongelma ja sen ratkaisu niin että sivullinen voi toimia sen mukaisesti. Vuosikymmeniä sitten nastarengas oli idea (metallisia ulkonemia talvirenkaan kumissa), mutta niissä kahdessa patentoidussa keksinnössä, joista käytiin oikeutta, selvitettiin miten tällainen nasta muotoillaan ja kiinnitetään paikalleen niin ettei se irtoa hetkessä, kuten jäärata-ajojen piikkirenkaat.
Graafinen käyttöliittymä oli Rank Xeroxin idea, joka ei saanut patentti- eikä tekijänoikeussuojaa, vaikka se mullisti maailman.
"uskon todeksi paljon herkemmin sen, mitä kirjoittaa syöpätautien erikoislääkäri kuin viihdelehden terveyskirjoittelija."
VastaaPoistaVikaan mennään, kun kummallekin maksellaan aivan eri syistä kuin asiantuntemuksesta, niin kuin nykyään on laajalti tapana.
Jos nyt asian tunteminen muutenkaan mitään merkitsee. Jos kirjoituksen ymmärtää 6 ihmistä, niin se on lähinnä huono kirjoitus, jossa on käytännön kannalta virheellinen käsitteistys.
Mitäs mieltä olet Teoston kaltaisesta yhdistyksestä tekijänoikeusrikoksen asianomistajana. Onko kyseessä taho, joka voi esittää rangaistusvaatimuksen loukatun oikeuden haltijana.
VastaaPoistaMinäkö en olisi vakavissani?
VastaaPoistaHmmm... minut sentään luokitellaan Hakaniemessä 13 tosikoimman joukkoon, Uudellamaalla olen sijalla 69., Pohjois-Euroopassa rankingini on 27 645 ja Universumissakin äärettömän pajon alle äärettömän, totisesti.
Amazonin luonnonkansa tuo myyntiin tehokasta kipulääkettä, joka osoittautuu luonnon omaksi mutantiksi, mutta, joka oli jo ehditty patentoida keinotekoisena labramolekyylinä. Tekijänä Amazonissa on luonto, myyjänä luonnonkansa. Kumman filosofia antaa luononkansalle enempi oikeutta ? Merges vai Kemppinen ?
VastaaPoistaÄkkiä miettien arvelisin: Merges, mutta ehkä ratkaisu riippuu käytännöstä enempi kuin filosofiasta?
MrrKAT
Kysyin vastausta siihen, millä filosofisilla, poliittisilla ja taloudellisilla argumenteilla Merges oikeuttaa IP-oikeudet – riippumatta sinun omasta kannastasi, joka olisi kiintoisaa myös kuulla. Kun kirjan nimenä on henkisen omaisuuden oikeutus ja siinä käsitellään varmaan syvällisesti tätä asiaa, siinä luulisi käsiteltävän selvin sanoin myös edellisessä kommentissani esittämiä olennaisia kysymyksiä. Ellei, en suosittelisi kirjaa edes alkeisoppikirjaksi oikeusperiaatteiden käsittelyyn.
VastaaPoistaTeokset on toki pidettävä oikeusjärjestelmän osana, jotta niillä voitaisiin käydä kauppaa. Se ei kuitenkaan edellytä kaupattavaa yksinoikeutta, mikä on nykyisen tekijänoikeuden ydinkohta. Jos olet seurannut kirjoittamiani kommentteja blogiisi, tiedät, että olen esittänyt käytännöllisen tavan, jolla kaikkia biteiksi muutettavia teoksia – niiden oikeudeton käyttöhän on ongelma – voidaan myydä markkinahintaan netissä ilman sen kummempaa oikeutta kuin suutarilla on tekemäänsä saappaaseen.
Teoksen omistusoikeus, kaupanteko ja markkinahinnan saanti ei ole sen suurempi ongelma kuin suutarillakaan. Tietysti voidaan väittää, että ilman siirrettävää yksinoikeutta teoksesta saatava hinta ei ole riittävän suuri kannustamaan tekijöitä töihin. Tämä argumentti saattaa ensinnäkin olla kokonaan väärä ja toiseksi se on ideologinen edellyttäen jonkin yhteisen tavoitteen, vaikka työnteon lisäämisen, johon nähden riittävyyttä arvioidaan. Olipa tällainen tavoite mikä hyvänsä, sen yleisestä edullisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Riittävyysargumentti on jo perustaltaan hutera. Missä siis on ongelma?
"Ad Lauri gröhn et alii: - patentti ei suojaa ideaa. "
VastaaPoistaSiksipä kirjoitinkin: Minusta on kyseenalaista käsitellä patenttia ja tuota muuta samassa yhteydessä. Patentti *liittyy* ideaan, nuo muut toteutettuun ideaan.
Mutta eivätkö kaikkiin varallisuusarvoisiin etuihin liittyvät "oikeudet" (eli
VastaaPoistatäsmällisemmin toimivallat, odotusoikeudet, vapaudet ja immuniteetit) ymmärretä
nykyään henkilöiden suhteissa ilmeneviksi, eivätkä objekteihin kohdistuviksi?
Tämä havainto ei ole kuitenkaan poistanut objektin tarpeellisuutta, koska lopulta objektin kautta havaitaan ketkä ovat tarkastelun kohteena olevaan oikeuteen liittyvät henkilötahot.
Lisäksi immateriaalioikeuden haltijalla on varmasti kelpoisuus, mutta riittääkö kelpoisuus, ja poistaako se kohteen määrittelyn tarpeen? Käsitteeseen kelpoisuus ei ymmärtääkseni saada sisältymään esimerkiksi tekijänoikeuden
haltijan oikeutta (tekijänoikeuslainsäädännön mukaan) itse käyttää teosta,
mikä oikeus olisi pikemminkin hohfeldilainen vapaus. Toisaalta oikeudenloukkaajien
kohdalla olisi yksinoikeuteen perustuvissa aineettomissa oikeuksissa luotava jonkinlainen suojaa saava "kohde" (teos) johon loukkaavaksi väitettyä "kohdetta"
(teoskappaletta) olisi verrattava.