Tärkeä asia ja ei niin tärkeä

Rikosoikeuden spesialistit pitävät huolen Ulvilan murhajutun kommentoinnista. En ole seurannut sitä lehdistä. Siten minulla ei ole käsitystä syyllisestä, ja jos olisi, en tietenkään kertoisi sitä.

Uutiskommentissa viitattiin hiukan kömpelösti korkeimman oikeuden ennakkotapaukseen, jonka mukaan ”murhassa voi riittää muukin kuin täysi näyttö”. Ehkä kuulin väärin. Luonnollisesti etenkin murhassa vaaditaan täyttä näyttöä, mutta Suomessa on vapaa todisteiden harkinta. Täysi näyttö voi koostua lukuisista palasista, ja puheet ”savuavasta aseesta” ovat dekkareihin perustuvia kuvitelmia.

Olen ollut itse tuomitsemassa murhasta, vaikka savuavaa Mora-puukkoa ei ollut löydetty. Oli vain niin, että huoneistossa, jossa henkirikos tapahtui, oli käynyt vain syytetty. Se oli hänen asuntonsa ja hänellä oli avain ja huoltomiehellä alibi. Surmattu oli vanha ryyppykaveri ja syytetty kiisti. Siihen aikaan ei ollut DNA-testejä, eikä syytetystä löytynyt verijälkiä – hän oli ehtinyt olla muutaman päivän kulkeilla ennen kiinni ottamista. Kaikki oikeusasteet olivat yksimielisiä. Teko arvioitiin suunnitelluksi. Surmaaja oli kovissa veloissa surmatulle ja asiasta oli otettu yhteen ennenkin.

Tuo korkeimman oikeuden ratkaisu on luultavasti Orvokki Lylyksen juttu 1980-luvun puolivälistä. Siitä kirjoitettiin paljon ja kohistiin kovasti. Syytetty oli ”melkein varmasti” syyllinen, mutta juttu oli vaikea. Hänet tuomittiin elinkautiseen äänin 3 – 2, ja hän lienee vapautunut tavalliseen tapaan.

Yritin löytää tapauksen arkistoistani ja tutkin myös vanhan väitöskirjani. Nähdäkseni ratkaisua ei julkaistu, ja ainakaan väitöskirjassa en ole kirjoittanut usein esittämääni mielipidettä, joka on sopimaton. Tuomaripiireissä moni muu oli ja lienee edelleen samaa mieltä. On puheenjohtajan vika, että elinkautisesta äänestetään 3-2 ja etenkin noin, että kaksi olisi hylännyt syytteen. Se ei ole tavatonta, että käsitykset jakautuvat noinkin jyrkästi esittely jälkeen ja asiakirjojen kierrettyä. Mutta olen itse nähnyt, miten vahva puheenjohtaja kiusaa jaoston puolikuoliaaksi – esimerkiksi määrää että juttua käsitellään joka perjantai alkaen kello 16. Tuloksena on ennen pitkää yksimielinen ratkaisu.

Tämä ei ole kyynisyyttä. Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden presidentti Warren teki saman 1960-luvulla vedenjakajaksi muodostuneessa rotuerottelujutussa (Brown vs. School Board).

Eli yksinkertaistaen 3-2 on sinänsä todistus siitä, ettei todistelu riitä. Syyllisyys ei ole niin selvä, ettei järkevä henkilö sitä epäile. ”Beyond reasonable doubt” on hyvä muotoilu, koska aina on hörhöjä ja salaliittoteoreetikkoja, mutta heidän tulkintansa ei ole ”reasonable” eli järkevä tai järjellinen.

”Syyllinen” on vapautettava, ellei häntä ole saatu naulituksi syytteestä. – Tämä ei ole arvaus hovioikeuden ratkaisusta, vaan lukijoitteni palvelua.

Tämä oli se ei niin tärkeä asia. Tärkeä on maksupalvelulaki, joka tuli voimaan kuun alusta 30.4.2010/290) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100290 .

Olkaa ystävällisiä ja luopukaa tavoistanne. Lukekaa pankin esite verkkopankin käyttämisestä ja luotto- ja pankkikorteista. Laki muuttui, enimmäkseen asiakkaan eduksi, mutta muun muassa minun on muutettava tapojani. Toisen ihmisen – perheen jäsenen – tunnus- ja avainlukuja ei saa eikä pidä käyttää. Jos tiliin on käyttöoikeus, pankista saa omat tunnarit toisen tiliin, jos siihen on käyttöoikeus. Pankki voi vaatia valtakirjan. Toistovarmistusviestit on samalla pyydettävä omaan matkapuhelimeen. Muuten tulee ainakin pankin konttorissa juoksemista.

On kai tavallista, että hyvinkin varttunut lapsi hoitaa huonojalkaisen äidin tai tädin pankkiasiat. Tunnarit! Älkää käyttäkö vanhuksen omia, tuttuja tunnistautumislukuja.

Voi kuulostaa simputukselta. Sääntö on järkevä. Näin esimerkiksi vanhemmat eivät voi rettelöidä 14-vuotiaan verkkotilauksista. Vanhemmat maksavat eli käytännössä näitä lukuja ei pidä jättää kotiinkaan ajelehtimaan. Laki vaikenee tärkeästä asiasta: älkää menkö pankkiin älypuhelimella, iPadilla tai kahvilan tai kirjaston koneella. Jos joudutte käyttämään julkisia koneita, perehtykää tarkoin evästeiden poistamiseen ja muihin turvaaviin keinoihin. Älkääkä säilyttäkö kaikkia tunnuslukuja samassa paikassa. Lukekaa maksupalvelulaki. Siinä on uusia jännittäviä termejä, kuten ”pienmaksuväline”, ja sanoja, jotka vain luulee ymmärtävänsä, kuten ”puitesopimus” ja ”palveluntarjoaja”.