Siankamaraa

Luotettavan tahon antaman tiedon mukaan hellan kansi olisi välillä voideltava siankamaralla.

Meillä nyt ei ole täällä talvipesässämme puuhellaa, joten kiire ei ole kova. Täytynee ottaa selvää, onko Jyväskylässä tai Savonlinnassa kauppahallia, josta voisi mennä kyselemään kamaraa. Jotenkin tuntuu, että Prismassa tämä ei välttämättä onnistuisi.

Täysin hullaannuttava teos on ”Ruokasoodan ihmeet”. Sen mukaan sooda on hyvää aivan kaikkeen, paitsi ehkä ei leivän päälle. Sillä puhdistuvat WC-allas, lavuaarit, altaat ja pinnat, ilma raikastuu ja aurinko ikään kuin tuntuu nousevan.

Oli kyllä tämän suuntaisia epäilyjä. Ainakin olin saanut selville, että kaupasta ostettava aine, jolla kahvinkeitin puhdistetaan, on tarpeeton. Loraus väkiviinaetikkaa täytettyyn keittimeen ajaa saman asian eli tehoaa kattilakiveen.

Nyt ollaan lähellä Pirkka-niksejä, mutta miksi ei oltaisi – osa niistä on nerokkaita. Tosin en ole aivan varma tarinan todenperäisyydestä, nimittäin tapauksesta, jossa katkennut tuulettajan hihna korvattiin rouvan sukkahousuilla ja ajeltiin ihmisten ilmoille ongelmattomasti.

Mutta uunit ja hellat herättävät helliä tunteita. Pönttöuuni oli käytössä esimerkiksi kansakoulussani, siinä joka on nyt palanut. Kun teetin asuntooni varaavan uunin puolitoista vuosikymmentä sitten, sen laatija ilmoitti asiallisesti, ettei hän ole mikään muurari, vaan uuniseppä. Selvitin että näin on – tämäkin kaveri oli saanut oppinsa isältään, joka oli erikoistunut Pietarissa tsaarin aikana kaakeliuuneihin. Ainakaan sellainen ei synny pelkällä muuraustaidolla.

Se ei kuulu tähän asiaan, että mestarismies oli ollut 27 kertaa kihloissa ja näytti mielellään entisten morsiantensa valokuvia. Kuka nyt mitäkin keräilee.

Mutta hellan eli lieden suuri nimi oli 20-luvulta alkaen Kastor, Riihimäellä toimiva yritys. Erittäin yksityiskohtaisia tietoja löytyy Kansalliskirjaston digitaalisesta aarreaitasta, jonka osoite on

http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/secure/main.html

Kastorin luettelo on satasivuinen luettelo sisältää myös mainontaa, joka ei ehkä aivan tarkkaan istu oman aikamme aatemaailmaan:

”KASTOR-hellan N:o 45, jonka viime kesänä ostin maatilallemme Nivalaan, olen tilaisuudessa ilmoittamaan, että sen käyttäjät ovat siihen tavattomasti ihastuneet… (1933) Kyösti Kallio, eduskunnan puhemies, pankinjohtaja.”

”Olen rakentamassani Paimion tuberkuloosiparantolassa käyttänyt Lämmityslaite Oy:n Kastor-helloja useampaa eri tyyppiä…” (kehua…)  Turussa kesäkuulla 1933, Alvar Aalto.

Kauan sitten luin läpi kapina-ajan Työmies-lehdet mikrofilmeinä. Tarkoitus oli muu, mutta kyllä etusivun mainoksetkin jäivät mieleen:” Huom.! Huom.! Huom.! – Suosittelemme tuotteitamme. – Itämainen paperossitehdas.”

Muistaakseni myös joku laulajistamme, Wäinö Sola tai Oiva Soini tai kukaties Jorma Huttunen mainosti jotain savukemerkkiä vakuuttaen, ettei se aiheuttanut hänelle minkäänlaista käheyttä. Joku kollega oli tätä ihmetellyt, ja asianomainen oli vastannut, että eipä tietenkään aiheuta, kun hän ei tupakoi.

Lukija huomannee, että olen huolellisesti kiertänyt asian, joka on vain kuvaannollisesti tulenarka. Kastor (Helo) on erikoistunut saunankiukaisiin. En ole aivan varma nykynuorison asenteista, mutta ellei isäntä itse aloittanut, tymintä mitä saunavieras voi tehdä oli ryhtyä moittimaan kiuasta. Ja vaikka se olisi huono ja haalea sauna kitkuinen, vieraan on syytä valehdella.

Ylimysluoka muodostavat Aito-kiukaan omistajat, joihin en lukeudu. Esitteen mukaan hinta (1 250 eur.) on tupla tavallisempaan puukiukaaseen verrattuna.