Sanankasvatus

Tämä vihje kustantajille on valitettavasti ilmainen. Vasta nyt on todella mahdollista yhdistää teksti ja valokuva luovasti.

Yksi tekstin ja kuvan hieno yhdistelmä oli sarjakuva. Se edellytti rotaatiopainokonetta ja sen alusta oli sanomalehti. Miltei samaa tekniikkaa oli tietysti käytetty ennen. Ehkä tavallisin oli kuvakirja tyyppiä Max ja Moritz tai Jörö-Jukka – kuvia ja alla tekstiä, mielellään riimiteltynä.

Näitä kuvakertomuksia teki muuan Töppfer ja niitä on myös raamatunkuvittaja Dorén jäljiltä. Suuret satiirikot, kuten Hogarth, olivat julkaisseet kertovia kuvia kaiverruksina jo sata vuota aikaisemmin. Mutta sarjakuvan puhekupla, näennäisesti todella kömpelö ajatus, liitti kirjoituksen ja kuvan yhteen niin että se liitto on kestänyt sata vuotta ja yli.

Fotoromaanit olivat suosittuja etenkin Italiassa ja varsinkin pornografiassa. Niiden toteutuksessa on jotain avutonta. Puhekupla ei istu valokuvaan.

Kirjaimia ei tarvitse enää ostaa kaupasta ja ripustaa työläästi pyykkinarulle. Olen kokeillut runoja, joissa säkeet ovat kuitenkin maisemassa naruuilla tai puhelinlangoilla. Sen voi tehdä Photoshopilla, jolloin pääsee samalla toteuttamaan kauan eläneen haaveen, käyttämään kolmiulotteisia, osittain läpikuultavia kirjaimia, joilla on väri, ja se väri voi poiketa runonsäkeen väittämästä väristä. Sana ”puut” voi olla violetti, ja kirjainten pinta eli tekstuuri voi muistuttaa enemmän kiveä kuin puuta.

Tuollaisesta kuvateoksesta sanottaisiin heti: konstailua. Vastaisin siihen sopertamatta: ei vaan kolmiulotteista. Kaikki kelvollinen teksti on siinä mielessä kolmiulotteista, että kirjainmerkkien seassa näkyy, kuuluu ja tuntuu kuviteltu todellisuus. Juuri siksi kirjoja luetaan. Juuri sen takia romaanista tehty elokuva voi tuntua köyhältä.

Lisäksi kirjoitus on aikakone. Ei 1800-luvun Pietaria ole enää olemassa turistikohteena, mutta Dostojevskin romaaneissa se on. Ei metsä ole enää saman muotoinen kuin 150 vuotta sitten – muualla kuin Aleksis Kiven runoissa. Vaikka kuvittelemme väärin, koemme nousevan myrskyn pelottavana, kun matkustamme Odysseuksen matkassa.

Tämä oli puheenvuoro digikameroista, etenkin järjestelmäkameroista, ja se oli suunnattu filmille kuvaamista vastaan. Filmille otettiin niin hienoja valokuvia, ettei nykyisillä laitteilla päästä enää samalle tasolle.

Tämän ajatussarjan syy on 2,71828182845904. Kuten lukija heti huomaa, kysymyksessä on Neperin luku, logaritmeissa tärkeä.

Babbagen elinaikana ”computer” oli henkilö, joka teki hyvin vaivalloisia ja aikaa vieviä kerto- ja jakolaskuja, jotta saataisiin aikaan menekkikirjoja, sellaisia kuin vuorovesitaulukot ja eräät tähtitieteen apuneuvot.

Logaritmi on potenssi, johon luku on korotettava, jotta saataisiin toinen luku. Log 10(1000) = 3. Babbage harrasti numeroita, koska hän piti niistä kovasti, ja laati erilaisia taulukoita. Hän oli aikakautensa nerokkaimpia miehiä. Hyödylliset taulukot tulivat perässä. Babbagen suuri oivallus oli hänen kuollessaan 1800-luvun lopulla keskeneräiseksi jäänyt differenssikone, jonka piti pystyä laskemaan automaattisesti esimerkiksi logaritmitaulukot. Kone oli hämmästyttävän samanlainen kuin toisen maailmansodan aikana ja jälkeen kehitetyt sähköiset tietokoneet, vaikka se oli mekaaninen ja ei toiminut. Logartimitaulukot on unohdettu. Minun kouluaikoinani niitä käytettiin, ja samoin laskutikkua, jolla logaritmeilla voi laskea käsin.

Lontoossa tiedemuseo toteutti differenssikoneen, joka toimii tänäkin päivänä, ja Kaliforniassa on toinen samanlainen. Välivaihe oli mekaaninen laskukone ja sen jälkeen elektroninen. Tietokone on edelleen todellisuudessa laskukone. Kirjaimet ja kuvat ovat numeroita, joita kone käsittelee ja jotka toinen kone, esimerkiksi näyttö tai tulostin, esittää saman näköisenä kuin käsin piirretyt.

Siksi kirjain eli sana ja kuva on jälleen sama asia ja niiden yhdisteleminen käy samalla laitteella, josta on tullut vain muutamassa vuosikymmenessä halpa kaiken kansan väline. Ja kaikki alkoi siitä, että yhdet pitivät kirjaimista ja toiset rakastivat numeroita – mitä vain numeroita, mutta mielellään laskutoimituksen tuloksia, oli niillä jotain käyttöä tai ei. Tärkeintä oli kauneus.