Tuli vastauksia eilisiin kysymyksiini, myös hyviä. Kiitos siitä.
Eilisillan tilanteesta mieleeni tulee Kusti Kumpu, joka juoksukilpailussa kiri katkaisemaan maalinauhan, vaikka oli jäänyt pääjoukosta jo kolme kierrosta. Muistikuva on vuodelta 1957.
Kaipailen tarkennusta ”juutalainen” Soinin kuvauksiin Brysselissä majailevasta kansankavaltajien salaliitosta. Se siitä. Kirjoitus oli sangen valaiseva. Poliittinen retoriikka on entisensä. Kun asioita yksinkertaistaa riittävästi, ne muuttuvat lopulta käsitettäviksi ja siten suosituiksi. Kun asiat esitetään mutkikkaasti, syynä ovat juristien kepulikonstit, joilla he hankkivat itselleen ylisuuria palkkioita. Itse olen valitettavasti tyhmä, koska olen saanut melkein koko ikäni pinnistellä asioitten kanssa, jotka ovat hirmuisen mutkikkaita. Viimeksi olin aivan pulassa, kun yritin laskea eläkekertymääni. Jäin mahastani kiinni yhteensovitussääntöihin. Onneksi valtiokonttori auttoi.
Otsikko on slangia ja englantia. Neuvottelu ja reneg (renegotiation), uudelleen neuvottelu. Ennen maailma oli yksinkertaisempi. Joka lipsui sopimuksesta, tuomittiin maksamaan vahingonkorvausta.
Sitä vahingonkorvausta ei yleensä saanut. Maksaja meni konkurssiin ja vähät varat käytettiin etuoikeutettujen saatavien (työpalkat ja vastaavat) kattamiseen.
Elinkeinoelämässä käytäntö on ollut jo kauan sellainen, että jos joku rupeaa myöhästelemään esimerkiksi atomivoimalan valmistumisen aikataulussa, häntä ei haasteta Uudenkaupungin raastuvanoikeuteen kuultavaksi eikä vastaamaan. Urakkasopimuksen johdosta neuvotellaan, ja yleensä myöhästelijä – tai huonoa työtä tehnyt – joutuu kärsimään urakkahinnassa. Kuitenkin myös vahinkoa kärsivä osapuoli on mukana hakemassa keinoja vahingon rajoittamiseksi. Itse asiassa tämä sääntö on nykyisin vahingonkorvauksen kulmakiviä. Loukattu osapuoli ei saa vain seurata tumput suorina, miten vahingon määrä kasvaa, jos hänen vallassaan olisi tehdä jotain vahingon patoamiseksi.
Keskiluokka tuli maailmaan Englannin kautta 1800-luvun alkupuolella. Myös Suomessa oli keskiluokka. Keskustelin eilen puhelimessa erään asioita ymmärtävän henkilön kanssa Bourdieaun kentästä ja totesimme jälleen kerran, että taloudellisen ja kulttuurisen pääoman esittäminen matriisina edellyttäisi keinoja kulttuurin pääoman mittaamiseen, ja sellaisia keinoja ei oikein ole. Puhekumppanini oli joutunut tekemisiin sellaisen termin kanssa kun ”liikuntapääoma”, johon tietenkin sanoin että kas kun ei sukanpesupääoma.
Keskiluokka heilahteli perinteisesti sosiaaliliberaalin työväenliikkeen ja sosiaalisia näkökulmia välillä mieleensä palauttelevan konservatiivisen puolueen välillä, mutta nationalismi on kokaiinia keskiluokalle.
Nyt tilanne on toinen ja puoluekenttä muuttuu. Rikkain 2 % ei tarvitse puoluetta. Kulttuurinen eliittipuolue vihreät ei menesty. Kokoomus näyttäisi paaluttaneen itselleen paikan. Sensaatiomaisesti maatalousyrittäjät, joista sanottiin ennen maanviljelijöiksi, duunarit, duunarijoukosta pudonneet ja se joukko, jolla olisi taipumusta suvaitsevaan ajatteluun ovat kaikki vapaata riistaa.
Tämä merkitsee pysyvää apajaa. Poliittisten broilerien, sellaisten kuin Katainen, Urpilainen, Kiviniemi ja Soini, nimityksen pitäisi olla poliittiset pienakanalayrittäjät. Broilereita ovat äänestäjät. Marinoituja kokoomukselle, luomua vihreille, viljabroilereita kepulle ja röyhistettyjä rintapaloja demareille.
Moni kiinnittä huomiota EU:n sopimuksiin ja niistä ”lipeämiseen”. Suomi lipesi taannoin YYA-sopimuksesta. Edellä yritin selittää, että uudelleen neuvottelu on sääntö eikä poikkeus. Puhe esimerkiksi vakuusrahastojen suunnittelusta valmiiksi on tietoista hämäämistä. Ne ovat järjestelyjä, joiden on tarkoituskin muuttua koko ajan.
Ainoa mikä maalimassa on varma ja muuttumaton on Pohjois-Korea. Äänestäkää, epäluuloiset, sitä.
Jutun valokuvassa menneen talven lumet.
Soinin kirjoittamaa juttua onkin lehden toimesta editoitu. Ei ehkä kuitenkaan sensuroitu:
VastaaPoistahttp://www.zerohedge.com/article/blatant-wsj-revisionism-redlined-0
YYA-sopimus ja siitä lipeäminen:
VastaaPoistaOlisiko parempi vertaus ja analogia euron nykytilanteeseen viitaten se, että Suomi olisi livennyt "sisään" YYA-sopimukseen vasta silloin, kun Neuvostoliitto oli jo kaatumassa ?
En pidä minäkään Irlannin, Kreikan ja Portugalin tulemisesta ja rahaa menee takuuvarmasti kankkulan kaivoon ja vääriin taskuihin. Mutta vielä enemmän pelkään Soinin edustman linjan tuloksia. Tämä on veikkausta eli vakuuttamista, ennen otan katkeranakin vakuutuksen talouden alamäkeä ja työttömyyttä ja köyhyyden lisääntymistä vastaan kuin kokeilen onneani Soinin mukana!
VastaaPoistaSiksi minulla kai onkin niin monta tapaturmavakuutustakin koti- autovakutuusten lisäksi. Yritän väistellä suuria riskeja ja samalla myös varautua niiden sattumiseen. Viisautta vai ei?
Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista, nimittäin tämä sopimisen luonne. Onko siis (nykyinen?) tulkinta sellainen että
VastaaPoistaa) sopimus on juuri nyt olemassa olevan tietämyksen ja tilanteen perusteella osapuolten yhteinen näkemys, jossa määritellään hyödykkeiden (tuote, palvelu, raha ym) vaihto joka johtaa kummankin osapuolen kannalta reiluun lopputulokseen. Sopimuksen mukaan toimitaan ellei sitten ilmene tai tapahdu jotain joka olennaisesti muuttaa tilannetta, jolloin sopimusta voidaan tarkistaa siten että se vastaa uuden tilanteen mukaista reilua vaihtoa.
vai
b) Sopimus on sopimus, mutta jos tilanne muuttuu sellaiseksi että molempien osapuolten edun mukaista on tehdä uusi sopimus, niin sellainen voidaan tehdä.
Pelistähän on kysymys joka tapauksessa, argumentointi voi olla erilaista (reiluus / hyöty), lopputulos voi olla sama tai eri.
Sitten vielä kommentti täysin asian vierestä eli pienakanalayrittäjistä. Googlen mukaan "piena kanala" on latviaa ja tarkoittaa "maito-kanava", josta tietysti tulee mieleen lypsylehmä, jota ei kannata tappaa.
Menee niin kuin on ajateltu: persut sulkevat itse hallitustiensä.
VastaaPoistaSoinia aletaan ajaa pressaksi. Yhtä hyvin kuin Halonen hän saisi kokonaisen työpäivän tuhlattua Porvoon kirkolla esitelmöimässä kädestä pitäen Medvedeville sivistyksen tulosta Suomeen, vaikka vieras haluaisi Nokialle ideoimaan teletekniikan yhteistyöhankkeita.
Persujen kulttuuriohjelmaakaan ei ole laadittu vahingossa. Isänmaata puolustetaan ja kansallista kulttuuria arvostetaan. Sopii siinä pönötellä 6/12, ja herkistellä sisällissodan muistoille.
eiliseen liittyen; http://blog.hse-econ.fi/?p=3833
VastaaPoistaSiis pankkien vastuu on oikeasti mahdotonta, ja voi olla mahdollista vain "yksinkertaistettuna" tavalla, joka ei vastaa todellisia olosuhteita?
VastaaPoistaSoinin kirjoituksen ydin ei ole herravihassa vaan siinä, että "significant restructuring is needed for genuine recovery".
VastaaPoistaVelkakriisissä ei ole kyse siitä, että on sovittu. Velkakriisissä on kyse siitä, että on liikaa velkaa. Liika velka painaa kysyntää. Kysyntää on kahdenlaista, yksityistä ja julkista. Pelastuspaketeilla yksityistä velkaa muutetaan julkiseksi velaksi, minkä seurauksena paine kohdistuu yksityisen kysynnän sijaan julkiseen kysyntään. Kokonaistalouden kannalta on melko sama, onko pallo vasemmassa vai oikeassa jalassa. Uudelleenjärjestelyillä heitetään pallo alas rinnettä ja aletaan kävellä.
Voidaanko näin tehdä? Lehman Brothersin kaatuessa pallo oli kettingeillä kiinni monissa muissa palloissa. Seuraus oli finanssikriisi. Biljoonan euron kysymys on, että missä Kreikan ja kumppaneiden velkapallot ovat kiinni. Sanovat, että valtioiden kytkökset eivät ole yhtä monimutkaisia kuin suurten investointipankkien. No, kohtahan se nähdään, luulisin.
Mutta ei herraviha ole myöskään pelkkää retoriikkaa. Velkaa on liikaa mm. siksi, että edellisellä nousukaudella matala ohjauskorko oli sopiva Saksalle mutta liian matala kupliville talouksille. Salaliitto on olemassa. Se pimittää mm. sitä, että Trichetillä on aasin korvat, joilla ei kuule kuplimista. Kuvissa tukka on kammattu korvien päälle, mutta parturi tietää.
Ja kyllä on monta muuta hyvää syytä olla kannattamatta Soinin puoluetta, vaikka Soini tässä yhdessä kysymyksessä on oikeassa.
Tai muuttakaa Makaronesiaan!
VastaaPoistaTerveiset sieltä tuo Kunnaksen Ilkka
Salaliitoista vielä sen verran, että Soinin kirjoitusta pohdittaessa lienee luettava alkuperäistä eikä WSJ:n editoimaa.
VastaaPoistahttp://www.zerohedge.com/article/blatant-wsj-revisionism-redlined-0
Ad Anonyymi: - sopimuksen muuttamisesta. Muuttuneiden olosuhteiden vaikutuksesta sopimussidonnaisuuteen on määräyksiä roomalaisessa oikeudessa (vis major - nyk. folrce majeure eli voittmaton este), kanonisessa oikeudessa (laesio enormis eli liikavaikeus) ja 1300-luvulta alkaen kaikissa tuntemissani siviililakikirjoissa, aikoinaan otsikolla "clausula rebus sic stantibus".
VastaaPoistaTiivis yhteenveto asiasta vuoden 1899 kannalta löytyy mm. Staudingerin BGB:n kommentaarissa, jossa asialle on omistettu yksi nide, n. 600 sivua fraktuuraa, tiheällä. Suosittelen.
Asiaa ei siis voi sanoa uudeksi.
Aforismi: vaikka pankkeja kaatuu ja kaadetaan ja pitääkin kaataa, kyllä itse ajatus on hiukan niin kuin yrittäisi syödä lusikan. Pankki on väline, kuten lusikka. Keinottelijoiden kiinniottamista, jota sosdem tänään vaatii, on minun tietojeni mukaan yritetty Euroopassa ja jokilaaksojen kulttuureissa noin 8 000 vuotta. Se ei tietenkään saa esitää yrittämästä, mutta ei pidä olla kovin yllättynyt, jos isoimmat rosvot luikahtavst.
VastaaPoistaSoini törmäsi 11/5 New Yorkin torniin ilmoittaen koko maailman bisneseliitille sulkevansa puolueensa Suomen hallituksesta.
VastaaPoistaEikö JK:n kannattaisi, sanottavansa jakamiseksi, tuosta että turhaa on kaikki, myös kolumnoida JWS:n sivuilla?
VastaaPoistaIlman voiton tavoittelijoita - keinottelijoita(?) - talouselämä on kuollut.
VastaaPoistatätä Lipponen tarkoittaa sanoessaan että ääriainekset on eristettävä eikä tuumaakaan periksi!
VastaaPoistaToipila ja Idiootti osuvat asian ytimeen. Kansalaisten kannalta siihen äärimmäisen tärkeään ytimeen.
VastaaPoistaOtetaan luku 100. Olen keskustellut 100 henkilön kanssa, jotka ovat antaneet lausuntoja medialle, tai heidän lausuntojaan on media usein lainannut.
50 heistä sanoo, ettei median lainaus ole lainkaan sen mukaista mitä on sanottu.
30 heistä sanoo, ettei median lainaus anna oikeaa kuvaa siitä mitä on sanottu.
Lopuista 20 henkilöstä on vaikea ottaa selvää, koska jonkun lausuntoja on lähes jokaisessa haastattelussa muokattu toimittajan mielikuvituksen mukaan, tai heillä on luottotoimittaja, joka antaa jutun etukäteen luettavaksi.
Kun kysytään miksi eivät tee lehteen oikaisuvaatimusta, on vastauksena sen olevan loputon suo.
MISTÄ siis saamme tarpeellisen oikeaa tietoa?
Kuka osaa lyhentää 100 sivua tekstiä yhteen pieneen lehtijuttuun?
Minulla on mediasta poimittuna kuusi erilaista asiantuntijalausuntoa tärkeästä kysymyksestä. Kaikki nämä asiantuntijat ovat alan huippuluokkaa useasta eri maasta.
Kysymys kuuluu: Mistä alun perin ovat lähtöisin kaikki ne miljardit eurot joita valtiot toisilleen ja hätäpaketteihin lainaavat ja antavat takuuksina toisilleen?
Yksityishenkilöiden säästöistäkö, vai keinottelijoilta? Olisimmeko jo maailmalaajuisessa lamassa ilman keinottelijoita?
Kemppiselle:
VastaaPoistaElinkeinoelämässä käytäntö on ollut jo kauan sellainen...
Jaa että millanen?
Muistaakseni jokin aika sitten pankitkaan eivät neuvotelleet kansalaisten omista lainoista tai takauksista, vaan kaikki meni heti perintään, ulosottoon, konkurssiin tai henkilökohtaiseen kiikkuun. Satojatuhansia suomalaisia kärsi ja velat myytiin pilkalla ulkomaille.
Nyt nämä uppoamattomat munaposket solmivat sopimuksia asiakirjaväärentäjä Kataisen johdolla ja kun kaikki menee taas persiilleen, saavat maksun maksaa kansalaiset. Paljonko silloin tulee ruumiita? Tätä kansalaiset pelkäävät ihan talonpoikaisjärjellä ja oikeutetusti.
Ja vitun sosialistit vaativat pankkeja vastuuseen ja rahastoja näpräämään, jonka kustannukset maksaa kansalainen kohonneina pankkimaksuina.
Taidan kääntyä persujen kannalle. Naurettavaa vitkuilua tuhon ollessa jo ovella, eikä Suomi varustaudu siihen lainkaan muutoin kuin rahaa lisää lainaamalla.
"Otsikko on slangia ja englantia. Neuvottelu ja reneg (renegotiation), uudelleen neuvottelu. Ennen maailma oli yksinkertaisempi. Joka lipsui sopimuksesta, tuomittiin maksamaan vahingonkorvausta.
VastaaPoistaSitä vahingonkorvausta ei yleensä saanut. Maksaja meni konkurssiin "
Lainatusta tuli Aasinsillanomaisesti mieleen hävinneen Saksan kohtelu voittajien taholta ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Toisen Mailmansodan hävinnyttä Saksaa kohdeltiin eritavalla ; paremminko ? Ainakin Rauhan kannalta .
Siinä oli opittu jotain . Josko myös Kansakuntien taloudenhoidossa opitaan ??
Kusti Kummusta tuli mieleeni Talvisota-aikainen Korsu-Kustaa, josta Wolf H Halstikin mainitsee muistelmissaan Korsu-Kustaana tähän tapaan:
VastaaPoistaErään kerran nähtiin korkea-arvoisen upseerin kinastelevan ja viittelöivän, sekä luultavasti vielä käyttävän äänenlahjojaan kuuluvaan sorttiin ja tuon nähtyään eräs totesi että "Onko Korsu-Kustaa" nyt tullut hulluksi nähtyään ensi kertaa kuukausiin päivänvalon.
Gustav Hägglund mainitsee Leijona ja Kyyhky kirjansa sivulla 17 isänsä Woldemar H:n Talvisodan aikaisia toimia kuvatessään kuinka Laatokan pohjoispuolelle tehty 1. vastahyökkäys epäonnitui:
"Isäni kertoman mukaan ensimäinen, liian syvälle kurkottanut vastahyökkäys epäonnistui osaksi myös inhimillisitä syistä. Kärkeä johti rautaisessa maineessa ollut eversti, isäni hyvä perhetuttu. Hän lähetti raportteja kärjen etenemisestä -komentokorsustaan kaukana etulinjan takana. Hän näet pelkäsi niin, ettei uskaltanut mennä edes tarpeilleen korsun ulkopuolelle, vaan lähetti sai kantaa jätökset ulos. Tämän jälkeen everstiä ei pääsetetty lähellekään rintamaa."
Kuka oli Korsu-Kustaa?
"Siis pankkien vastuu on oikeasti mahdotonta, ja voi olla mahdollista vain "yksinkertaistettuna" tavalla, joka ei vastaa todellisia olosuhteita?"
VastaaPoistaTuota minäkin ihmettelen, että ovatko ne asiat nyt varmastivarmasti niin monimutkikkaita, vai onko se osin kuitenkin jokin päähänpinttymä vaiko peräti jonkun agenda, että selkeitä ajatuksia asiasta ei saisi esittää. Sehän voi olla niin tai näin, en minä tiedä. Sen tiedän, että on tavattoman yksinkertainen ero sen välillä, että onko käyttörahaa elämiseen 6 euroa päivässä vaiko 60.
Toivottavasti pian löytyy se eetteri, jossa raha sijaitsee - tarvitsemme taloustieteen Newtonin. Rahan ongelmahan on kerettiläisesti yksinkertaistaen - varmasti väärinkin yksinkertaistaen monien suuroppineiden mielestä - se, että sitä käytetään kuin metristä mittayksikköä, vaikka se on tosiasiallisesti elimellisesti sidottu rituaaliseen eriarvoisuuspeliin. Luonnon muuttaminen sellaiseen muotoon, että toiset voivat hyötyä toisten kustannuksella - talouskasvu. Nykyisin välttämätön, kai.
Immateriaalioikeudet ovat teoreettisesti kiinnostava ja melkeinneroja lumoava ilmiö juuri siksi, koska mitään muuta vähänkään mitattavaa absoluuttista substanssia talous, tuo evoluutionhäirintäpeli, ei ole koskaan historiansa saatossa onnistunut kehittämään.
Taloudessa kaikki muu paitsi yritykset ymmärtää ja legitimoida informaation epätasaista jakautumista ovat pohjimmiltaan juuri tuota mittayksikön ja pelinappulan roolien sekoittamista.
Voivoi, juuri Portugalin takauspaketin takia Persuja äänestin...
VastaaPoista