Valuvika melonissa

Eilinenkään kirjoitus ei ollut puoluepolitiikkaa, vaan kritiikkiä. Olin kovin utelias näkemään kommentteja.

Ajattelin julkaista eilen tulleet kommentit tai osan niistä blogissa puolen vuoden tai vuoden kuluttua, edellyttäen siis että ollaan hengissä ja terveinä ja saadaan vielä sähköä. Minua hiukan häiritsee journalistien ja poliitikkojen erivapaus unohtaa lupauksena, ennustuksensa ja kirouksensa viikossa. Meillä muilla ei ole siihen lupaa, joten katsomme, mitä tuli sanotuksi.

Eilen mainituissa asioissa tilanne kärjistyi rajusti. En nyt oikein muistaa vastaavaa omalta elinajaltani. EU-talouskomissaari Olli Rehnin kommentti, jonka uutiset uskollisesti toistivat, oli avoin uhkaus Suomelle, käytännössä sosialidemokraateille. Näistä Heinäluoma kiirehti torjumaan sen ja noitumaan Rehnin sekaantumisesta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, eli EU-talouteen. Originelli tulkinta Heinäluomalta.

Joudumme nyt seuraamaan tätäkin. En ole suuremmin epäillyt asia tähänkään mennessä. Perussuomalaisten saamat äänet eivät seisauta kenenkään verta. Ne menevät hukkaan. Soini veti pelin 22:en eli silmällä metsään. Hänellä on joka tapauksessa eduskunnassa vastassaan määräenemmistö, joten perussuomalaisilla on tilaisuus massaturismiin Mannerheimintiellä. Sosialidemokraatit taipuvat sopivan verukkeen turvin, esimerkiksi työpaikkojen säilyttämiseksi, ja Portugali saa rahansa.

Julkinen keskustelu käydään asian vierestä. Vain Esko Seppänen väittää olevansa sitä mieltä, että sotaneuvottelut 1941 ja rauhanneuvottelut 1944 olisi täytynyt käydä eduskunnassa sanomalehdentoimittajien läsnä ollessa. Minusta tuollainen kuulostaa tarkoitustaan vastaamattomalta. Kansainväliset neuvottelut ovat samanlaisia. Ne eivät ole edes avopokeria eli sököä, vaikka siinäkin pidetään yksi pihinäkortti.

Rehellinen peli on pokeri, jossa kortit pidetään näkymättömissä korotuskierrosten aikana. Ne lyödään eli näytetään nokittamisen päätyttyä. Joku vie rahat, toinen korttipakan ja kaikki omat pistoolinsa. Sellainen on sivistynyttä. Pöytä on usein matkustajakodin oma.

Luulin lehdistä nähdyn ja televisiosta kuullun, että Kreikka, Irlanti ja etenkin Portugali yrittivät ensin noitua rahaa markkinoilta ryhtyäkseen itse parhaiksi harkitsemiinsa säästötoimiin. Nyt kuitenkin myös Portugalille on valmistumassa paha paketti, eikä niistä leikkauksista tingitä.

Mietin, miksi ”sijoittaja” ja ”pankki” ovat muuttuneet niin pahoiksi sanoiksi. Sijoittaja on esimerkiksi kansaneläkelaitos. Pankkitoiminta haluttiin heti paikalla sosialisoida, kun olin nuori mies. Se jäi sosialisoimatta.  Timo Soinin varhainen edeltäjä Jeesus oli vihainen rahanvaihtajille, mutta olen käsittänyt, että suuttumus johtui pankkitoiminnan harjoittamisesta temppelissä. En minäkään olisi hyvilläni, jos kirkkosalissa pidettäisiin bingoiltoja.

Taloussotkun selviä syitä on kaksi. Toinen on jo tukea saaneiden mainen poliittinen kulttuuri. Hirttämättömiä ovat poliitikot, eivät pankit eivätkä liioin sijoittajat. Poliitikot päättävät siitä, mihin rahaa pannaan; pankin antavat rahaa.

Tässähän nähdään pian, mitä tapahtuu. Oma arvaukseni on, että kysymyksessä on ”The Stealth of Networks”, digitaalisen tiedonsiirron epätoivottu seuraus. Allekirjoitin nipun vakuusvekseleitä, kun ostin ensimmäisen autoni osamaksulla. Sanoin myyjälle, ettei niillä papereilla mitään tee – trattoja ne olivat, vaikka vekseleiksi väitettiin. Lakimiespiireissä oltiin jo silloin sitä mieltä, että vakuusvekseli on vain yksi monista keinoista käyttäytyä tahdittomasti.

Nyt tekniikka on todella kirinyt todellisuuden edelle. Euroopan kriisi on luonnollisesti amerikkalaista juurta. Amerikkalaiset kehittivät sähköisen luottojärjestelmän, joka on älykkäämpi kuin kukaan sen käyttäjistä. Poliitikkojen vaatimuksesta Enronista ei otettu opiksi, joten tuhosta tuli suuri, ja tietysti se siirtyi suoraan Eurooppaan ja Japaniin. Lisäksi Kiinassa on erittäin paljon dollareita, jotka luultavasti aiheuttava maassa erittäin suuta huolta. Mehän emme todellisuudessa tiedä, mitä Kiinassa tapahtuu, vaikka se alkaa olla prosentuaalisesti sangen suuri osa maailmantaloudesta ja merkittävä rahojen liikuttelija.

Niin katosi sosialidemokratia maailmasta, ja kuka sitä kaipaa? Sosialidemokraatit, ehkä.