Yksinkertaistettu versio Pierre Bourdieun ”distinktiosta” on esitettävissä, ja olkoot sosaalispykologiat hetken hiljaa, koska en yritä isommin astua heidän alueelleen. Luin näitä ranskalaisia iltasatuja 1960-luvulta alkaen. ”La Distinction” tosin ilmestyi vasta 1979, joten sen edeltäjistä on tiedettävä Lacan, Foucault ja tietysti Husserl.
Bourdieu väittää, että sosiaalinen rakenne on kuin luuranko – sen voi piilottaa kaappiin tai läskien alle, mutta se määrää silti hyvin paljon. Makumme, eleemme, mielenlaatumme ovat sosiaalisesti määräytyneitä.
Tämä on viime kädessä roskaa, mutta mielenkiintoista. Ranskassa arvioihin maulla ja sivistyksellä hallitsemisesta koottiin laajasti aineistoa. Suomesta sellaista ei taida olla.
Kuvitellaan tavallinen ristikon muotoinen koordinaatisto, X vaakasuoraan ja Y pystysuoraan. X on kulttuurinen pääoma, Y sosiaalinen ja taloudellinen pääoma. Ylhäällä on siis Björn Wahlroos, oikealla kello puoli kahden kohdalla Bo Carpelan, kello 3 suurella kulttuuripääomalla mutta ilman sen suurempia rahoja eläkkeellä oleva naispuolinen hammaslääkäri, joka käy kerran viikossa elokuvissa, teatterissa ja oopperassa ja lukee Tammen keltaisia kirjoja, alhaalla kello kuudessa pahasti köyhtynyt kirjastonhoitaja, vasemmalla kello puoli kahdeksan suunnassa persaukinen pudokas, jolla ei ole rahaa eikä asemaa, ja kello yhdeksässä on tyypillisesti menestyvä rikollinen – rahaa on kohtalaisesti, mutta asemassa ei ole muuten kehumista. Akseleiden risteyksessä eli origossa voisi olla eläkeikää lähestyvä tai sen ylittänyt opettaja.
Hahmottelu on liian karkea – ehkä neljännes väestöstä on niin nuoria, niin vanhoja tai niin sairaita, ettei tällainen mittaaminen ole mielekästä. Ja opiskelija on arvoitus, kukaties köyhä ja kireällä mutta ei välttämättä kauan.
Näkymätön käsi sijoittaa meidät asteikolle, ja lisäksi pyrimme ryömimään ”habituksemme” määräämään suuntaan korostamalla välimatkaa toisiin, tolvanoihin. Tai siellä alhaalla vasemmalla kirotaan rahamiehiä ja poliitikkoja ja ennen kaikkea yhteiskunnan elättejä, jotka tekevät muka jotain taidetta tai harrastavat muita herrojen metkuja.
Hyväksyn sen ajatuksen, että meillä on kaksi tai kolme tai neljä eliittiä. Niitä on vaikea piirtää graafiksi, joten jos uskoisitte puhetta – rahaeliitti tyyppiä Ehrnrooth, kulttuurieliitti tyyppiä Pekka Tarkka tai Matti Klinge, sosiaalinen eliitti tyyppiä Mannerheim tai Martti Ahtisaari, ja mielikuvien eliitti tyyppiä Miss Suomi tai uusimman televisiokilpailun julkisuuteen lennättämä isoryntäinen naishenkilö.
Ajatus on selvä: ei mitä he ovat vaan mitä heidän luullaan olevan. Ei mitä he tekevät, vaan mitä he edustavat. Sibelius ei kuulunut mihinkään eliittiin. Hänhän oli säveltäjä eli hiukan suutarin yläpuolella. Salonen ja Saraste ovat sosiaalista eliittiä. En pane tähän kenenkään kirjailijan nimeä, koska puhe on sosiaalisista rakenteista, ja moni huippukirjailija on epäsosiaalinen olento.
Kulttuurieliitin huippu on Parnasso. Kävin lukemassa kirjastossa sen 60-vuotisnumeron ja arvostelun Suurpään Parnasson historiasta. Martti Anhava kirjoittaa juuri samalla tavalla kuin 40 vuotta sitten, jolloin hän muistaakseni voitti Parnasson esseekilpailussa Suurpään ja minut.
Meillä on kulutustutkimuksia ja kuluttajabarometreja mutta tietääkseni ei järjestettyä aineistoa, josta kävisi ilmi, että henkilö asuu Kirkkonummella, ansaitsee enemmän kuin 10 miljoonaa euroa vuodessa, että hänellä on oma autonkuljettaja ja pörssiyhtiö ja hän harrastaa musiikkia tyyppiä A ja kirjallisuutta tyyppiä B, lukee lehtiä C1…Cn, pitää makkarasta, purjehtii ja kulkee hirviporukoissa. Tai toinen henkilö, joka asuu samalla paikkakunnalla, ansaitsee professorin eläkkeen, ajaa Citroen C 4:llä, pitää makkarasta jne. Tai kolmas henkilö, joka asuu Kirkkonummen Masalassa kunnan vuokrayksiössä, on vailla ansiotuloja, pitää makkarasta jne.
Nuo kolme esimerkkihenkilöä eivät mahda mitään omalle asemalleen. Sitä vastoin heillä on mahdollisuus liikkua kartalla tai tulla toisten liikuttamaksi. Huippu-urheilija lakkaa olemasta sosiaalista eliittiä viimeistään viisi vuotta uransa päättymisestä, ellei mene politiikkaan. Aikakauslehdistä Seiskan huono maine johtuu sen sisällön lisäksi siitä, että sitä lukevat huonot ihmiset. Kysymys: kasautuvatko habituksen piirteet, kuten kulutus, tavat, puhetapa ja tottumukset. Voisiko FBI:n harjoittamaa profilointia soveltaa myös ei-rikollisiin? [Jatkuu…]
Tavat ja tottumukset ovat kiinteinä puhetapoihin Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa.
VastaaPoistaSuomessa täytyisi ottaa näiden ohella käyttöön kaupan etukortit joista lisää voisi päätellä.
Lisäpäätelmiä Suomessa voi tutkia tarkemmin isännöintitoimistoissa. Sieltä löytyvät sekunnin tarkkuudella vessassakäynnit, suihkussakäynnit, ruuanlaittoajat. Samoin näistä tiedoista voi päätellä onko asukas matkoilla, onko lukulamppu öisin päällä, onko tietokone auki 24/7, milloin tekee ruokaa, milloin rakastelee pimeässä...
Onkohan näiden tietojen julkisuudesta mitään asetusta tai kieltoa?
Me tolvanat emme niin paljoa tuollaisista tutkimuksista perusta, ajattelemme vain että fiksuudellakin täytyy olla joku ajatukselle tuntematon merkitys koordinaatistoon sijoittumisesta.
VastaaPoistaKirjastonhoitaja joka on juonut rahansa, eihän sitä voi sijoittaa koordinaatistoon ollenkaan - melkein kuin Sibelius ,joka säveltäisi pelkästään sotilasmarsseja.
Parnasson olen kerran tutustunut, mutta se perustui johonkin lukihäiriön kaltaiseen; luin vahingossa Pornasso.
Itse muuten olen individualisti, kaltaisiani ajattelijoita ei maailmassa ole aivan miljardiakaan. Jos vähän yli niin se sallittakoon.
Suédois forcé lienee Ranskassa mahdoton ajatus, josta vedän rohkean päätelmän: Pierre Bourdieu ei osannut ruotsia. Toisaalta; les églises luthériennes n'abritent pas de confessionnaux. Josta vedän johtopäätöksen, että vaikka uskontunnustus ja luotonanto jotenkin liittyvätkin toisiinsa, uskottava ja luotonarvoinen eivät sitä tee. Joten missä määrin kyse on uskottavuudesta - siis sen kasautumisen suhteen. Ja missä määrin vaikkapa nautinnonhalusta - kun oli juttua makkarasta ja krääsästä.
VastaaPoistaOliko poliiseista puhetta? Heillähän se habitus on aika selvästi esillä. Chandler kirjoitti heistä aikanaan näin: "Kulttuuri on heille tyhjä sana. He eivät nähneet siitä muuta kuin epäonnistuneet yksilöt, kuonan, pohjasakan, kieroutumat ja inhon."
Sama näkemys yhdistää monia suomalaisia poliitikkoja (ja päättäjiä) huomattavasti enemmän kuin vaikkapa se oma puolue, tai firma. (Ainahan tuosta luettelosta voi poimia sen mikä eniten miellyttää).
Kasautumisesta tuli mieleen tämä - esimerkiksi. Los Angeles on joskus ollut USA:n suurin protestanttienemmistöinen kaupunki - en jaksanut kahlata Wikipediaa, mutta käsittääkseni espanjaa puhuvien, eli katolisten määrä siellä on kasvamassa melko nopeasti…. juutalaisia on kaiketi vielä vajaat puolimiljoonaa… Mutta koska suuri osa sen (valkoisista) asukkaista - ne protestantit - oli alkujaan ollut lähtöisin Iowasta ja Kansasista; puritaanisine asenteineen - se porukka helpommin hyväksyi (?) poliisien mielivallan suhteessa mustiin.
Eiköhän kaikki tiedä, että yritykset Suomessakin puuhastelee profiloinnin kanssa aktiivisesti - keräävät asiakkaista kaikenlaisia tietoja jotta voisivat täsmämainostaa - jolleivat sitten vain puhtaasti vakoile. Ja tietenkin ne kyttäävät omia työntekijöitään - tai sellaisiksi tarjoutuvia. Ja sitten ovat ne hallituksen esitykset esitutkinta- ja pakkokeinolain sekä poliisilain uudistamisesta - jossa kuulemma poliisille annetaan oikeus asentaa yksityisen henkilön tietsikkaan vakoilu- ja seurantaohjelmia, eli poliisiviruksia (mikä ei kaiketi kuitenkaan ole se suurin ongelma siinä asiassa + mikäli ne poliisit saavat sen viritelmänsä toimimaan).
Parahin Kemppinen
VastaaPoistaTässä asteikossa on täysin jäänyt ottamatta huomioon yli-inhimilliset ja "taivaalliset" linjat. Yli-inhimillisinä katsoisin ne uhraukset, joita ihmiset tekivät sodassa tuhoamalla oman henkensä menetyksen uhalla vihollisen pesäkkeitä tai viemällä ruokaa keskitysleirin nälkään tapettaville juutalaisille. Olisiko tuo rikkova linja jalous.
Toinen linja on ylimaallinen eli iankaikkisuuteen ja Jeesukseen uskovien linja, jossa maallisella omaisuudella ja vallalla ei ole merkitystä.
Muuten nämä lainalaisuudet ovat totta ja johtavat tämän maailman menon nykyiseen suuntaa.
Tuon kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman lisäämisessä varmaan parhaita tekijöitä ovat hyvät, terveelliset harrastukset. Kuorolaulu on eräs tällainen. Useimpiin mieskuoroihin pääsee kohtuullisen helposti, jos osaa laulaa. Samalla huomaa olevansa porukassa, jossa on ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Kun kaikilla on frakki päällä, ei erota, kuka on duunari, kuka herra.
VastaaPoistaNyt avatut vaalikoneethan ovat yksi hyvä esimerkki tällaista koordinaatistoista.
VastaaPoistaEn ole vielä käynyt niissä ja en tiedä kysytäänkö siellä, syökö ehdokas makkaraa ja minkälaatuista. Olisihan se toki tärkeä tietoa.
Mihin kohtaan asteikossa sijoittuvat soinilaiset, stubbilaiset, zysseläiset ja väyrysläiset äänestäjät. Tuota nyt ei ole kovinkaan vaikea hahmottaa.
EA: "Kun kaikilla on frakki päällä, ei erota, kuka on duunari, kuka herra."
VastaaPoistaJep. Ja meillä suomalaisilla on sauna, jossa myöskään ei erota herraa jätkästä. Onkohan saunomisen sosiaalisista suhteista tehty väitöskirjaa?
Kuten täällä jo huomautettiinkin, niin markkinoinnissa tällaisia ryhmityksiä ja jakoja tehdään mielettömästi.
Mieletöntähän se tavallaan onkin, sillä erilaisia muuttujia on määrättömästi - tuossa JK:n esimerkissä akselit on varmaankin valittu suurella hartaudella ja oppinein perustein - mutta erilaisia muuttujia varioiden mahdollisia jaotteluja syntyy kuin soineja sateella.
Nelikenttä on kätevä työkalu, jos asian pystyy selittämään parilla muuttujalla. Kuusikenttä eli kuutio olisi jo parempi, puhumattakaan ympyrästä tai pallosta. Luultavasti lähinnä oikea tulos tulisi 11-ulottuvaista hyperpalloa soveltaen.
Mutta kuten JK sanoikin, tämä on ehkä roskaa, mutta äärettömän mielenkiintoista. Siitä voi päätellä ainakin sen, että ihmispopulaation voi jakaa erilaisiin ryhmiin ja että se luultavasti jakautuu itsestäänkin erilaisiin ryhmiin.
Harmin paikka, jos maailmakuva perustuu uskoon, että se on niin väärin.
Ad "Erastotenes Aleksandrialainen"
VastaaPoistaKyllä erottaa.
Silloin ei erota ainoastaan herraa ja duunaria, vaan kenties jopa sen, onko isäkin ollut duunari.
Puolueilta usein vaaditaan listaa luovuttamattomista, eli "kynnyskysymyksistä" tai "deal breakereista". Ydinvoima voi olla/on ollutkin sellainen vihreille, eikä se ole siis vain sanomisen varassa, vaan siitä on historia eli "track record". Täydellisessä vaalikoneessa olisi tällainen näkökulma mukana. Uusilla kuten perussuomalaisilla tässä on erityinen vaikeus, minusta vaara.
VastaaPoistaKoordinaatistossa sattumien summana syntynyt pisteasema on tietysti mielenkiintoinen kuten sightseeing vieraassa kaupungissa, mielenkiintoisempi vielä, jos voisi jäädä paikkakunnalle seuraamaan mitä ihmiset oikeasti tekevät/mielivät. Yksi tapa kai olisi selvittää (minulle taloustieteestä tutut) joustot, siis esimerkiksi kulttuuriharrastamisen tulojousto kertoo kuinka muutos tuloissa vaikuttaa kulttuurinkulutuksen määrään jne. Joku ehkä on sosiaalinen ja käy teatterissa usein koska se kuuluu työhön (lääke-esittelijä), mutta eläkkeellä sulkeutuu kotiinsa kutomaan sukkia lähetystyöhön. Yksinäistä elämää viettävä rekkakuski säästää koko vuoden päästäkseen vähistä varoistaan huolimatta kesälomalla musiikkinsa festareille. Tilanteet ovat moninaiset.
Ad Olli Remes,
VastaaPoistaitsekin uskon Jumalaan, mutta silti olisin kanssasi eri mieltä. Aktiivinen toiminta uskonnollisessa yhteisössä ei ulkoisilta vaikutuksiltaan eroa kuorolaulusta tai urheiluseuratoiminnasta. Se lisää yksilön sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, mikä vähentää yksinäisyyttä, kasvattaa sosiaalista turvaverkkoa ja lisää hyvinvointia.
Ja ihan sama ilmiö esiintyy kuin muissakin harrastuksissa: köyhimmälläkin yksilöllä on taloudellisesti varaa harrastaa monia sosiaalisia harrasteita. (Jos on oikeasti taloudellisia ongelmia, edellisessä kommentissa mainitsemani frakin saa puhuttua itselleen kympillä SPR:n kirpputorilta. Eräät laulajaveljet ovat näin tehneet. Uskonnot ovat, kuten mainittiin, vielä halvempia.) Tämä vain vaatii jaksamista. On jaksettava lähteä ulos ja liityttävä yhteen vertaistensa kanssa, olipa päämääränä sitten sielun pelastus, harmoninen musisointi, maanpuolustus tai pururadan kunnostaminen.
Tämän kansan köyhimpiä ovat ne, jotka ovat menettäneet taloudellisen pääomansa lisäksi jaksamisensa hankkia sosiaalista pääomaa.
Meillä ihmisillä on tavaton tahto luokitella asioita. Joskus luokiteltiin elävät oliot kasveihin ja eläimiin. Sitten keksittiin sienet ja sittemmin niin paljon muuta, että koko luokittelulta on mennyt mieli, vaikka hyödyllistä se on. Voi sitä luokitella ihmisiä sivistyksenkin mukaan, mutta kun sitä ei osata edes määritellä. Osaaminen ja sivistys ei ole yksiulotteinen suure, kukaan ei ole 9 arvoinen sivistyksessä, muuten kuin sivistyskoulussa.
VastaaPoistaJotenkin aiheeseen liittyy lakitieteen (US) professoreiden blogissa ollut juttu daittauspalvelun dataminingista: ei tarvitse suoraan kysyä pääseekö sänkyyn eka tapaamiskerralla, riittää kun kysyy (tai katsoo) pitääkö toinen oluesta (http://volokh.com/2011/02/13/how-data-mining-can-help-you-score-on-the-first-date/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+volokh%2Fmainfeed+%28The+Volokh+Conspiracy%29). blogista on linkki itse palvelun sivuille, jossa on lisää mielenkiintoista tietoa.
VastaaPoistaNythän yksittäisiä ihmisiä ei vakoilla, mikä organisaatio olisi kiinnostunut jostain keskiverto yksilöstä. Mutta ryhminä (klustereina) me kiinnostamme ja siinä etukortit yms. ovat erittäin arvokkaita. Tarpeeksi suurille ryhmille kannattaa kohdistaa spesifistä markkinointia jne. Huono puoli on se, että kohta kaupan tiskeiltä ei löydy erikoisuuksia marginaaliryhmille.
Vaarallisille vesille mennään, jos "vääriin" klustereihin kuulumista aletaan käyttää ihmisten kontrollointiin
"Ranskassa arvioihin maulla ja sivistyksellä hallitsemisesta koottiin laajasti aineistoa. Suomesta sellaista ei taida olla."
VastaaPoistaOnkohan tähän syynä se, että Ranska on vakiintunut luokkayhteiskunta, kun taas tähän asti Suomessa on tapahtunut "luokkaretkeilyä", jonka seurauksena johtajan luokan/ylemmän keskiluokan jäsenellä voi olla maalaisia tai perätä proletaaria tapoja. Kunhan luokka-asema on pysynyt samana vähintään kolmesukupolvea tuollaista tapojen dinstiktiota alkaa näkyä, tämän voi havaita vanhan suomenruotsalaisen yläluokan ns bätre folkin keskuudessa.
Muutenkin Suomessa on totuttu karkeampaan, käskyttävään vallankäyttöön, liekö syynä 1918, 1939-44 sodat ja sen jälkeinen presidenttivaltainen aika. Nyt kun olemme hyvin varovaisin askelin siirtymässä kohti eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa, alkaa löytyä tilaa maulla ja muulla epäsuoralla tavalla tapahtuvaan vallankäyttöön. Toisaalta vallan ydin on sama perustuipa se parmyfoituun ja puuteroituun silkihanskaan vai teräshanskaan sen sisällä.
Kuorolaulajalla voi olla hammaslääkärin tai kirjastonhoitajan sielu. Ei siis ole ihan niin helppoa mutta pääasia on se, mistä minäkin olen kanssasi tavallaan huolissani: Mennään suoraan kohti y-akselia, kilpajuoksuna ja se teettää sen, että kulttuurista ei enää löydy oikeita kulttuuri-ihmisiä vaan esitteleviä ja esittäviä kulttuuripyrkyreitä, joille on tärkeää 'kuulua joukkoon' vaikka eivät oikeastaan ns. olemisen suhteen sitä ole tai kuuluisi ja tämä ei tarkoita sosiodemograafisesti tai perimän mukaan vaan asenteen, kyvyn, taitojen ja maun osalta. Kuka sitä sitten päättää ja mistä?
VastaaPoistaSana kulttuuri ei saisi sekoittua kulttuurissa esiteltäviin asioihin tai kulttuurissa ulos mediaan päässeitä julkkiksia - ne eivät ole pääomaa kuten sen sanot: ovat vain itselleen ja lukijoilleen tai harrastajilleen pääomaa kuten mansikkajäätelö, joka on kiva syödä muiden kanssa torilla.
Ei ole se, mikä 'on' kulttuuri mielestäni: kulttuuri eli antropologia on suhteessa filosofiaan se, mistä pragmatismit kantoivat huolta ja mistä näkee kuinka ajattelu juoksee jos juoksee: Mikä on päällimmäistä, mikä on sisäsyntyistä, mikä on pintaa ja mikä on opittua ja hyvin oivallettua.
Rytmi merkitsee oppimisessa. Osaisin opettaa, en viitsi - katsotaan jos joku ammattilainen tajuaa. Tämä on vähän tyhmästi sanottu mutta koen olevani kulttuurihenkilö (ei siis julkkis- vaan kulttuurihenkilö mieleltäni)
ja siksi tuntuu pahalta että löytää itsensä tuolta alavasemmalta missä ei itse katso olevan oikea paikka (vaikka ei pyri tähtiin myöskään vaikka sitä uskottiin heti kun avasi suunsa: raspikurkku oopperalaulaja jolla huono maku ja kamala ääni eikä yhtään nuottia paikallaan). So sorry -minä laulan näin verkossa mieluiten (koska jouduin sinne aarioineen).
Kulttuuri on se massa jos voisi sanoa, joka sitoo yhteen tietynlaiset ihmiset kuten sanot ja sen kitti ei saisi silti viedä subjektin omaa aivokapasiteettia niin, että rupeaa olemaan kulttuuri. Pitää oleskella sen keskuudessa ja nauttia oikealla tavalla mutta ei ruveta apinoimaan sen julkkishenkilöitä ja siirtämään merkityksiä itselleen kuten Formulakuskin lippalakin omistajat.
Kiva kirjoitus, odotan seuraavaa.
Yliopistossa tapasin kaverin, joka oli sukunsa toinen opintiellä; isänsä oli ollut ensimmäinen, mennyt varuskuntaorkesteriin 14-vuotiaana ja sitä oppia päätynyt eläkkeelle saakka maakuntaorkesterin puhaltajaksi. Valittelin miten vaikeaa pukeutuminen on, hän ylpeänä totesi isänsä osaavan jutun suvereenisti, kymmenet vuodet frakki työasuna. En toki liivinapituksen vaikeutta manannutkaan, vaan tilannekohtaisen valinnan vaikeutta. Sitähän ei univormu, lajista riippumatta, opeta. Papit ja kapparit usein erottaakin kömpelyydestä tässä.
VastaaPoistaterveisiä sosiaalitieteen laitokselta, yhteiskuntapoliitikot ovat keränneet vastaavan aineiston Suomesta. Tulosten julkaisua odotamme, luulisi kohta tulevan. Yhteisprojekti brittiläisten kanssa.
VastaaPoistaSamoin, kai tämän koko jutun pointti on, että jos on riittävän eliititön, ei paljoa kuorolaulu innosta. Jos on ylipäätään kiinnostunut kuorolaulusta, omaa riittäviä määriä kulttuurista pääomaa.
Samoin, saunassa ei erota herraa duunarista, mutta se liittyy kyllä enemmän siihen, että Yrjönkadulla on niin paljon herroja ja Helsinginkadulla niin paljon duunareita.
Kun tiede tekee haastatteluja (empiriä) esim. Espoon kaupungissa pitäisi erottaa ne, jotka ovat myös osaksi Nokian oliota koska se kulttuuri on vahva, valinnut tarkasti ryhmäänsä kuuluvat jäsenet ja erilainen kuin Espoon muut työssä käyvät. Jos ottaa otantaan suhteellisesti enemmän Nokialla työskenteleviä empiri vääristyy jo siitä koska Nokia myös kouluttaa tiettyihin arvoihin. Se ei silti ole Suomen tai Espoolaisten arvot vaan painotettuna Nokialaisten arvot. Tätä voidaan sanoa vain kunnissa, missä joku tietty peluri on merkittävän suuri.
VastaaPoistaSamalla logiikalla voidaan sanoa, että nainen (x) erottuu suhteessa mieheen (y). Niin pitää siksi ymmärtää kun y-kromosomi on häviämässä ettei se tarkoita, että y:n ominaisuudet ole häviämässä koska ne mitataan x:ää vasten.
Näin kääntyy projektio siitä, mikä on tieteellistä voisi sanoa. Projektiosta ei juuri ole mitään. Itse pohdin, että se ei ole miesten ominaisuuksia joita kaivataan (lineaarisuus, informatiivisuus, moninaisuus ja liike) vaan x eli naisten ominaisuudet: holismi, inhorealismi, ykseys ja pysyvyys.
Mies ei siis ole häviämässä vaan nainen, joka mitataan y:nä eli ne jotka ovat kulttuurin jäseniä ja korreloivat y:n ominaisuuksiin. X ja Y ovat siis olemassa vain suhteessa toisiin mitä epigenetiikka tai sekvenssitiede ei ota huomioon. Sitäpaitsi ominaisuuksien osalta subjekti ja objekti ovat vaihtaneet paikkansa myös ennen 1800-lukua jolloin ensimmäiset genoomitutkimukset alkoivat.
Nainen eli kulttuuripersoona häviää vaikka mies eli tieteenuskovainen lisääntyy. Koulu sitäpaitsi tyhmettää eli vähentää perspektiiviä ja monimuotoisuutta ainakin meilläpäin mutta tiede nopeuttaa sen oman vallan käsityksiä huikealla nopeudella. Se, mitä nyt ymmärretään älyksi on vain more-of-the-same eli sama äly joka vain nopeutuu koska sekvenssi lisääntyy eli rytmi nopeutuu (kuten kristalli joka hiotaan vain useampaan osaan mutta sen karaattimäärä on silti sama). Näyttää olevan älykkyyttä; on vain fraktaalien lisääntymistä.
Nämä tieteen professorit Martta kerhoihin tekemään terveellistä ruokaa!!
Tiedän, että tämä kirjoitus oli vasta osa I mutta ajattelin kuitenkin lisätä pari Distinctionin ajatusta, jotka liittyvät edelliseen keskusteluun.
VastaaPoistaOlennaista kulttuurisessa ja sosiaalisessa pääomassa on ensiksikin se, että ne ovat jonkin ryhmän muodostamia sosiaalisia totuuksia. Pääomaa on se, että osaa suhtautua oikein johonkin sellaiseen asiaan, jonka jotkut muut suostuvat hyväksymään statuksen merkiksi. Pitkäikäisempää pääoma on, jos se on vaikea hankkia, mutta välttämätöntä on vain sen nauttima arvostus. Suomessa hyviä esimerkkejä korkea-matala -status akselilta ovat vaikka Parnasso-Hesari-Iltis-TV, Salonen-Stubb-Nykänen, Ooppera-Sibelius-Britney Spears, Savoy-Memphis-McDonalds jne.
Toiseksikin määrittävää on se, että vaikka koko yhteiskunnan piirtäminen parille akselille on perusteltavissa (yllä olevat esimerkit ovat IMO suhteellisen universaaleja Suomessa), suurempi osa pääomasta on vain jonkun yhteiskunnan osan (kentän) sisällä hyväksyttyä. Paperitehtaalla pitää olla eri puheenaiheet ja pöytätavat kuin yliopistolla, jossa pitää olla eri lailla kuin startupissa. Klassisen musiikin tuntemus ei luultavasti auta Tavastialla, eivätkä Tavastian vaateparsi metallifestareilla. Joku vuosi ei saa apurahaa sarjakuvantutkimukseen, toisena ei venäläisten klassikoiden. Pääoman mielivaltaisuus tulee helpommin esiin kun samaa toimintaa esiintyy useammalla kentällä, jotka usein joko ovat välittämättä tai suoraan kieltävät kilpailevien kenttien pääoman.
Pääoman ja vallan yhteys esiintyy ainakin kahdella selkeästi erilaisella tavalla. Ensinnäkin ihmiset ottavat ja antavat johtoaseman sen perusteella, mihin itse tuntevat kuuluvansa, ja tuo kuuluminen liittyy Suomessakin edelleen usein sopivaan sosiaaliseen ja kulttuuriseen pääomaan (professorin lapsella on huomattavasti suurempi todennäköisyys uskoa olevansa sopiva professoriksi kuin duunarin lapsella). Toiseksikin huomattava määrä julkista (ja yksityistä rahaa) annetaan korkean statuksen omaaviin hankkeisiin, joiden uskottava ajaminen vaatii sopivan habituksen - musiikkitalo (populaarimusiikkia ihmiset kuunnelkoot omilla rahoillaan), taide- ja tiedeapurahat, kirjastot (vs. esim. iltapäivälehden ostaminen kaikille), tiettyjen urheilulajien rahoitus toisten kustannuksella jne. Johtoaseman myöntäminen habituksen perusteella on ehkä vain tyhmää, julkisen rahan käyttäminen mielivaltaisesti valikoituneiden harrastusten rahoittamiseen moraalitontakin.
Mika Raento
@Veikko: onko mitään julkaistu vielä/onko dataa saatavissa? Haluaisitko antaa tarkempia tietoja hankkeesta (nimiä, sivustoja).
VastaaPoistaEn ihan ymmärrä, miksi Bourdieu muka on roskaa. Minusta hänen teoriansa ovat ihan ilmiselvästi totta, kunhan ei kuvittele, että ne ovat koko totuus.
VastaaPoistaMusiikki vaikka. On ilmiselvää, että hyvällä tai korvaa miellyttävällä musiikilla on yleispätevien piirteiden lisäksi kulttuurin määräämiä piirteitä. Nuo kulttuurin määräämät piirteet ovat arbitraareja (ei ihan mielivaltaisia, mutta ei objektiivisiakaan). Mistä piirteet tai säännöt sitten tulevat? Ihan hyvä vastaus on tuo Bourdieun pelikenttä ja sillä tapahtuva vääntäminen kulttuurisesta pääomasta eli erosta ja valtakamppailusta.
Kun vielä ottaa mukaan taloudellisen ja sosiaalisen pääoman omine erityispiirteineen, maailmanselitys alkaa olla valmis. Tai jos ei maailmanselitys sentään, niin ainakin on helpompi ymmärtää, mistä kumpuaa menestys ja sitä usein seuraava menetys. Juu, sattumasta ja aidosta osaamisesta tai sen puutteesta, mutta myös näistä Bourdieun kuvaamista valtakamppailuista taloudessa, suhteissa, luottamuksessa, kapinassa, osaamisessa jne.
Seiska, 7 päivää, on äskettäin kadonnut nettimaailmasta ? Ainakaan google ei enää löydä nettisivua. Loukkasivatko Google-konsernia vai päättivätkö lopettaa ilmaisen nettijakelun turhana ?
VastaaPoistaMrrKAT
Ad Kemppinen: Tämähän on kiinnostava aihe. Pekka Räsänen tarkasteli väitöskirjassaan In the Twilight of Social Structures (Turun yliopisto, 2003) suomalaisten kulutuskäyttäytymisen yhteyttä sosiaalisiin rakenteisiin. Aineisto ei tosin ollut noin yksityiskohtainen.
VastaaPoistaKulutusta on toki teorisoitu sosiologisesta näkökulmasta Bourdieun jälkeenkin. Oman väikkärini kirjallisuusosiossa on aiheesta yhteenveto.
Mika Raento! Olipa mukava lukea asiantunteva kommenttisi Distinctionista. Muistan hyvin kun viisi-kuusi vuotta sitten Keilaniemessä sanoit että sosiologia on turhaa tai jotain sinnepäin. Joko ymmärsin silloin väärin tai sitten olet muuttanut mieltäsi. Nyt en joka tapauksessa ole enää ollenkaan pahoillani.
Parnasso-Hesari-Iltis-TV, Salonen-Stubb-Nykänen, Ooppera-Sibelius-Britney Spears, Savoy-Memphis-McDonalds jne. kuvaavat vain kulttuurissa opittuja ja kulttuurille opetettuja standardi/statuseroja. Ovat siis varta vasten tehneet tutkimuksia, mitä tietyt ihmisporukat haluavat ja koska yläluokka hylkii kuten aina ennennkin ulkoisten signaalien/piirteiden mukaan niin alempi toimeentuloluokka ei paljon pääse muualle kuin tiettyihin paikkoihin ja paikat ovat tehty nopeaan olemiseen eikä etukäteen varattuun pöytään. Status näkyy etenkin marginaaleissa: rikkailla on aina joka suhteessa enemmän marginaaleja ja niitä ovat kehittäneet itse itselleen ns. tarpeiden nimissä joita myös tutkitaan. Heille siis satelee "palveluja" heti kun pikkuvarvas tarvitsee koska palveleva luokka saa enemmän irti, että palvelee siihen suuntaan missä on myös maksukykyä. Ei pidä sekoittaa tieteen tekemiseen lainkaan koska on itsestäänselvää.
VastaaPoistaOlisi paljon muutakin sanottavaa mutta Mikis ei nyt erota mikä on opittua kulttuurissa ja pakosta usein ja mikä on tiedettä eli se, mikä ohjaa naista ja miestä ja biologiaa. Minä koen, että olemme kolmen kerroksen väestössä ja keskikerros on se, mistä Mikis johtaa: siitä kerroksesta, joka on jo nyt alienoitunut ihmisyyden biologisesta tasosta eli Miksi on minulle tyyppi joka ei enää erota mikä on olla ihminen ja mikä on olla kulttuurissa-oleva-ja-elävä ihminen. Ei siis näe, kuinka kulttuuri muokkaa koko ajan mutta ikävää on se, että kehät suurenevat niille, joilla on ennestään suurempaa ja pienenevät niille, joilla on ennnestään pienempää joka johtuu juuri maksukyvystä suhteessa marginaaleihin ja signaaleihin. Ei voi signaloida pienten eleiden avulla että on fiini ja tarttis apua koska apu ryntää ensin aina niille, joilla signaalit korreloituvat uskottavasti. Samalla se, mikä on hälyttävää, että pian rakennamme tuon kolmannen tason ns. älyä eli kybergi, joka ei enää erota itseään koneista ja kulttuurista; on siis näitten kaikkien yläpuolella ja ikävää on, että kun tietää miten häiriköidä tiedolla voi olla varma, että kaataa sekä hyvät että pahat sille tielle, että oma kone-äly saisi jatkaa elämää eli tuhoaa elämää työntämällä muiden elintilaa mahdottomaksi. Ja kaikki tehdään siististi sisätyönä ja vedotaan tutkimuksiin rinnastamalla uusmediaproffat filosofianproffaan joka on raju teko mutta osoitus miten äly surkastuu pikku hiljaa. Nämä eivät ole rinnastettavissa enkä tiedä saisiko uusmedia ikinä sellaisen arvonimen kuin professori vaikka osaisi ykköset ja nollat ulkoa. On jotain, joka kuuluu kaupalliseen yhteiskuntaan kuten radiopuhelin kuuluu sotaväkeen mutta ei meillä ole radiopuhelinprofessoreita myöskään.
Vähän makua siis meininkiin.
Ad Rienzi,
VastaaPoistavirkapukuun pukeutuminen on ihan yhtä vaikea taito kuin siviilipukeutuminen, jos työskentelee ammatissa, jossa virkapukuja on useita kappaleita. Se, laitetaanko johonkin tilaisuuteen kevyt palveluspuku vai vierailupuku, ei ole aina helppoa ratkaista. Ei myöskään se, mitä kunniamerkkejä tulisi kantaa. Univormun kantamisessa tyyli näkyy pikkuseikoissa, aivan niin kuin siviilipukeutumisessakin.
Erastotenes Aleksandrialainen toi esiin hyvän pointin univormuista. Kunniamerkeissä on tietysti se, että voidakseen miettiä niiden pitämistä (ja kokoa), niitä on ensin pitänyt saada, mikä on suoraan toista statuksen ulottuvuutta.
VastaaPoistaMistä tulee mielen ihan eri asia: Dressmannien ym halvat puvut ovat saaneet monenkin seloittamaan hinnan ja arvon, siis pukujuhliin ajatellaan sopivaksi pukeutua farkkuihin ja lenkkareihin, kunhan ne ovat merkillisen kalliit.
@Vili kiitos kauniista sanoista :-) Sosiologia on mielestäni edelleen tieteenä suhteellisen köyhä, koska se ennustaa niin huonosti mitään. Deskriptiivisenä tieteenä se joskus toimii - tai ainakin vähentää maailmantuskaa. Bourdieun lisäksi sankareitani on Goffman. Paljon on huonoa sosiologiaa, mutta niin on kaikkea muutakin.
VastaaPoista@mikie, en tiedä, ovatko julkaiseet, mutta Purhosen Semi on soppaa hämmentämässä. Tässä on projektin sivu: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/kumaku/
VastaaPoistaPikainen vilkaisu paljastaa, että eivät ole tainneet niitä varsinaisia herkkuja julkaista vielä, varmaankin koska koittavat saada aika koviin lehtiin/kustantajille.