Ministeri ja paholainen

Kuva: dresdencodak.com/2009/02/16/exorcising-laplaces-demon/

Keskustellessamme (poliittisista) tavoitteista ja ohjelmista niihin pääsemiseksi, paholainen nauroi.

Maailmaa tai maata halutaan muuttaa perustamalla kansakouluja ja kieltämällä pankit, ottamalla ne yhteiskunnan haltuun.

Tämä kuulosti vaalisetelissä yhtä hyvältä kuin eräät päivän sanomalehdessä esitetyt. Vaikka se vaikutti hyvältä ja täyteläiseltä kuin paistuva pulla, sitä ei tarvitse torjua edes asiaperusteilla.

Pintapuolisesti kansakouluilla ja pankeilla ei ole mitään yhteyttä. Puhumme Snellmanin näkökulmasta eli noin vuonna 1862. Mutta jos perustamme pankit ensin, sitten ei ole siivoojia eikä talonmiehiä, jotka osaisivat lukea kyltistä aukioloajat. On perustettava ensin kouluja ja opetettava kaikki kynnelle kykenevät lukemaan.

Voi olla että tämä johtaa pankkien perustamiseen, mutta ei välttämättä. Alkuperäisen poliittisen ohjelman maailma on jo muuttunut, koska nyt on kansakoulut.

Ajatuskoetta on helppo jatkaa. Vaaditaan myös 8 tunnin työaika. Hyvä. Se on järkevä vaatimus. Mutta edellyttääkö se kansakouluja ja pankkeja? Vastaus: emme tiedä ennen kuin olemme kokeilleet. Yhteisö jossa uudistus toteutetaan ei ole enää sama kuin se, jossa se suunniteltiin.

Jokainen suuri yhteiskunnallinen manifesti on vanhentunut, kun se julkaistaan. Kommunistinen manifesti, tuo mainio asiakirja, oli paksussa homeessa 1848, kun se kammettiin esiin painokoneista. Asiakirjassa kaavailtu tapahtumasarja oli alkanut jo, 1789 ja 1830 vallankumouksilla ja sodilla ja niiden yhteiskunnan ryhmissä eli luokissa näkyvässä, ehkä mitattavassa informaation lisääntymisenä ja entropian vähentymisenä.

Kun Kolumbus sanoi juomaveikoilleen: otetaanpa ja löydetään Amerikka mutta erehdytään paikasta niin että luullaan sitä porukalla Kiinaksi tai Intiaksi, ajatus vanheni. Kun se oli lausuttu, se oli toteutettavissa, puoliksi tapahtunut.

Laplacen demoni on ajatuskoe. Se ei ole yhtä kuuluisa kuin toinen serkkunsa (äidin puolelta), Maxwellin demoni, joka poliisia peläten luukuttaa kahden kammion välillä vaivihkaa vilkuillen pienhiukkasten nopeutta. Laplacen demonin oletetaan tietävän kaiken menneisyydestä, jolloin se tietää kaiken myös tulevaisuudesta.

Puheenaiheen nimitys on luonnontieteellinen determinismi. Maailmankaikkeuden ja siten myös Suomen tämänhetkinen tila on seuraus sen menneisyydestä ja sen tulevaisuuden syy. Kun demonilla on niin valtava ymmärrys, että se pystyy omaksumaan tiedon nykyhetkestä, se tietää kaiken.

Laplacen demoni kaatui ensin fysiikassa, sitten biologiassa ja sitten psykologiassa. Se on kaadettu ryminällä käyttäen matematiikkaa, ja informaatioteoriassa on huomautettu, ettei maailmankaikkeuden jäljellä oleva ikä riittäisi tuon informaation kanssa elämiseen. Filosofisesti on huomautettu, että ollaan lähellä Gödelin toista lausetta. Demoni tietää kaiken maailmankaikkeudesta, joten se on osa maailmankaikkeutta ja itsensä osajoukko. Mitä siitä seuraa, se kerrotaan jo esikoulussa.

Lääkäritkin joskus tiesivät kaiken. Molekyylilääketiede ei ole yhtä varma. Solussa 10 000 geeniä, joista 10 000 proteiinia osittain myötäsyntyisten, osittain sattumanvaraisten seikkojen päälle kytkeminä tai toimimattomina. Syövän hoidon yksi vaikeus: individualismi. Sairauden prosesseja on lähelle sama määrä kuin sairaitakin, emmekä koskaan tiedä, vaikuttavatko nuo miljoonat vaikuttajat samanaikaisesti, peräkkäin vai ryhminä.

Poliittisen keskustelun kannalta: emme tiedä, mitä on tehtävä, koska emme voi tietää. Järkevä reaktio tähän ei ole vetäytyminen. Joudumme vetäytymään todennäköisyyksiin ja erilaisiin peukalosääntöihin.

Politiikka ei ole mahdollisen taidetta. Se on mahdottoman taidetta.