Ei osaa ei tiedä

Kaavailimme ystäväni Ossin kanssa, miten Sitra voisi silittää ryppyjä ns. tietoyhteiskunnasta. Esitin teesini, jonka mukaan yleisön tietämättömyydellä ei ole mitään määrää. Väitin lopulta käsittäneeni, että esimerkiksi tekijänoikeuden ja tieteen vapauden + sananvapauden selvittely oikeusriidoissa menee harakoille, koska se on aivan herrassa, mitä tuomarit ymmärtävät näistä asioista.

Koska tiedän, etteivät tuomarit tiedä, mitä he eivät tiedä, voin luottavaisena esittää koulutussarjaan johtavia kysymyksiä. Osaan kertoa, mitä tuomarit eivät osaa. He esimerkiksi eivät osaa ottaa vastaan yksinkertaisia ohjeita hyödyllisissä asioissa. Tuomareiden koulutusta on harrastettu vuosikymmeniä, viiltävän keskinkertaisin tuloksin.

* pääseekö puhelimella Internetiin? (T.s. mikä on ”älypuhelin”.)

* mikä se sellainen Internet on?

* käyttävätkö muutkin kuin nuoret huligaanit tietoverkkoja?

* saako tietokoneella / puhelimella tietoja kirjastojen kirjoista (onko kirjaa; onko se hyllyssä)?

* kun oikeudenkäynnissä esiintyy hankala sana, esimerkiksi ”formaldehydi” tai ”sädesieni” etkä kehtaa käskeä esittelijää selvittämään, miten voit selvittää sen itse muina miehinä?

* mitä ero on allekirjoituksella ja digitaalisella allekirjoituksella?

* voiko sähköpostin salata niin, ettei sivullinen saa siitä selvää?

* pystyykö poliisi selvittämään, mistä esimerkiksi sähköpostiin tullut viesti on lähetetty?

* mihin kirjoittamasi teksti katosi hetki sitten?

* saako sitä enää koskaan takaisin?

* kannattaako tietokone formatoida silloin tällöin?

* onko kovalevy sitä samaa ainetta kuin autotallin seinä?

* onko varmuuskopiointi eri asia kuin formatointi?

* mistä kaupasta saa zip-ohjelmia ihan omaksi? (Esimerkki elävästä elämästä - *.zip –tiedoston maahantuojaa kuulemma etsittiin parastaikaa.)

* voiko puhelimeen tallettaa muutakin musiikkia kuin rokkia?

* miksi toisissa kojeissa on omenan kuva ja toisissa ei?

* miksi siitä omenasta on haukattu ja kenen luvalla?

* kuinka kauan menee aikaa löytää sen mainion artikkelin nimike, jonka oikeusneuvos Leivonen kirjoitti presidentti Olssonin juhlakirjaan joskus? (Oikea vastaus 3 sekuntia.)

* kuinka kauan menee aikaa löytää oikeusneuvos Salervo-vainajan lapsuudenkodin katuosoite Viipurista (4 sekuntia – Luostarinkatu 36 C 8).

* Mikä ja missä on Himos?

* Pääseekö Lumikurusta miten Pirunportin kautta Paratiisikuruun? (Ks. Kansalaisen karttapaikka)

* Missä on Vittumaisenojan kämppä? (ks. Arto Paasilinna)

Tämän voi leimata turhanaikaiseksi keljuiluksi. Onhan se tottakin, mutta on tässä myös asia. Ranskalaisten ja etenkin brittien joutilaan mutta ravitun väestönosan, esimerkiksi filosofien (Ranska) ja pappien (Englanti, ei Skotlanti), kiitettävä mielenkiinto osaamiseen ja tekemiseen lopahti runsaat sata vuotta sitten. Syyt ovat salaperäisyyden verhoamia.

Myös Suomessa on ollut viime aikoihin asti paikallaan sanoa, kuten olen tavannut sanoa itsestäni mukaillen taudinkohtauksen saaneen elvytykseen käsketyn tohtorin rouvaa: ”Hän on filosofian tohtori, eikä hän osaa mitään!” Lääkäreitähän siis puhuteltiin ennen tohtoreiksi.

Moni ikätoverini pitää kunnia-asianaan, ettei osaa hakata halkoja, sytyttää nuotiota, käyttää tietokonetta. Edellisen sukupolven professorit ja neuvokset olisivat kuolleet nälkään ruokakomeron eteen, koska he eivät olleet eläessään tai ainakaan vuosikymmeniin tehneet voileipää eivätkä siten olleet selvillä tästä vaativasta toimenpiteestä. Sota muutti paljon, mutta hienostelu on valitettavasti tarttuva tauti.  En osaa käyttää yli 5-hevosvoimaista perämoottoria, mutta siihen suuruusluokkaan asti tulppien kasteleminen ja vastaavat toimet onnistuvat.