Spartalaiset olivat karuja ja pirullisen kovia tappelemaan. Heidän verivihollisensa ateenalaiset olivat supliikkimiehiä ja tulivat luoneeksi muun muassa filosofian ja tieteen. Kreikkalaisten tiedettä ei pidä vähätellä. Tässäkin blogissa välillä esiintyvän Erastoteneen kaima laski ennen ajanlaskumme alkua maapallon koon eli kehän pituuden ehkä 1 prosentin tarkkuudella. ”Ehkä” johtuu siitä, ettemme tiedä, käyttikö hän kreikkalaista vai egyptiläistä pituusmittaa (stadion).
Yhdysvalloista olisi hyvän esimerkki lakonismista. Ardennien vastaiskun jälkeen saksalaisten komentaja antoi suurelle saarrettujen amerikkalaisten osastolle tilaisuuden antautua.
Osaston komentajan vastaus oli: ”Nuts.”
Saksalaiset miettivät kovasti, miksi hullu amerikkalainen haluaa pähkinöitä. Suhteellisen oikea suomennos olisi ”Pöh”.
Vastaus ei ehkä ollut viisas. Amerikkalaisia jäi joulun aikaan 1944 vangiksi 30 000 ja kaatui 20 000. Yksi vangeista oli Kurt Vonnegut, joka kirjoitti kokemansa perusteella kirjan.
Henkilö joka ottaa lukeakseen islantilaisia ja skandinaavisia saagoja, ei tule katumaan. Jonkinasteinen ongelma on tyyliin kuuluva seikkaperäisyys sukulaisuussuhteiden selostamisessa. Antti Tuuri on tehnyt ihmeellisen työn opettelemalla muinaisnorjaa ja suomentamalla useita saagoja. Niistä varmaan paras on Poltetun Njálin saaga. Se pitäisi määrätä myös pakolliseksi oheislukemiseksi tuomariksi kouluttautuville. Njál oli pelottava sotapäällikkö, mutta hän osasi myös voimassa olevan lain ulkoa. Ja Islanti oli maa, joka menetti asemansa väestön jatkuvan käräjöinnin johdosta.
Egilin, Kalju-Grimrinpojan saaga on sekin parhaita kertomuksia, mitä maailmassa on kirjoitettu – lähes tuhat vuotta sitten.
Pohjoismaissa tätä kirjallisuutta, jota saa helposti englanniksikin (Penguin Classics) piti esillä esseisti Frans G. Bengtsson, joka muistetaan kaksiosaisesta romaanistaan ”Orm Punainen”. Siitä on myynnissä nide, jossa on mukana myös ”Orm Punainen idänteillä”.
Viikingin kuului osata kirjoittaa runoja – kuten muuten myös kreikkalaisten sotaurhojen. Viikinkirunous oli mittansa ja iskevyytensä vuoksi vaikeaa, mutta Euroopan runouden valikoimat on kyllä tapana aloittaa Egilin ”Pojan surmalla” (Sonatorrek).
Viimeiset sanat muistettiin. Eräs ylimys sai keihäästä kävellessään nurkan taakse. Suulleen suistuessaan hän lausui: ”Leveäkärkinen keihäs. Tällaisia on näkynyt viime aikoina paljon.”
Jyrki Mäntylän vanhemmat suomennokset mukaan lukien (Snorri) arvelen, että suomentamatta on kuitenkin Glumin saaga, jonka 7. luvussa on lakoninen kärjistys.
Glum saa petolliseksi jo osoittautuneelta naapuriltaan huonoa kohtelua. Sigurd karjaisi hänelle: ”Puhut isoja, Glum, mutta silmäsi ovat yhtä tyhmät kuin Norjaan purjehtiessasi. Tätä asiaa ei järjestellä sinun typeryyksiesi mukaan.”
”Glum palasi kotiin ja sai naurunpuuskan, joka oli sitä laatua, että hän meni aivan kalpeaksi ja hänen silmistään pursui kyyneleitä, jotka olivat suuria kuin rakeet. Hänellä oli myöhemminkin tämä sama ominaisuus aina kun hänelle tuli mieleen tappaa joku.”
Glum, joka oli Norjassa lyönyt berserkin miekalla halki, käveli seuraavana päivänä naapuriin ja meni sitten ilmoittamaan muille suurmiehille, ettei Sigurdista ollut enää käräjien kävijäksi, hän kun makasi pellon ojassa, joka ei ollut hänen omansa.
Jes! Nyt tuli kirjoitus itselle läheisestä asiasta. Lisää muinaista historiaa. Roomalaisia, kreikkalaisia, egyptiläisiä ja viikinkejä! Historiaa ja kirjallisuutta. Ai että silmä lepää, vaikka silmä kovana lukeekin.
VastaaPoistaOmana projektina on aloittaa lukeminen Herodotuksen The Histories -kirjoista ja lukea siitä eteenpäin kronologisessa järjestyksessä vanhoja historioitsijoita. Ainakin siihen asti, kunnes kirjoitusten määrä räjähtää käsiin. Sitten luean varmaan hömppäfantasiaa.
Lisään vielä tuohon 'nuts', 'pöh' -joukkoon oman kuulemani puheopetuksen tuloksen. Veikko ruopotteli kotipossua ja jutteli sille kaksi viikkoa, sitten sika vastasi 'nöf'.
VastaaPoistaKerroin oman tapaukseni kunnan menettelystä perintömetsän, rannan ja mökin kanssa metsäveroillassa metsäverotuksesta puhuvalle. Hän katsoi minua hölmistyneenä ja sanoi 'höh'. Aina olen saanut saman vastauksen eikä ole näkyvissä muutosta millään kielellä.
"Viimeiset sanat muistettiin. Eräs ylimys sai keihäästä kävellessään nurkan taakse. Suulleen suistuessaan hän lausui: 'Leveäkärkinen keihäs. Tällaisia on näkynyt viime aikoina paljon.'"
VastaaPoistaNyt selvisi meikäläiselle se, mihin viittaa muuan eriskummallinen kuolinkohtaus Herzogin elokuvassa "Aguirre - Jumalan viha". Kiitos!
Jalleen kultuuriteko kulttuurihistorioitsijata! Kiitos! -- Mina, kirjallisuuden ystava, en tiennyt tasta teemasta mitaan.
VastaaPoista"Pah, minulla ei ole tuohon mitään sanottavaa" - elinkeinoministeri Pekkarinen Hesarissa biomassan polttamisesta.
VastaaPoistaSaagojen lukeminen pitäisi olla peruskoulussa pakollista.
VastaaPoistaVieläkö muuten on voimassa se paradigma, että saagat kertovat hyvin todenmukaisesti muinaisista historiallisista tapahtumista - paitsi ne saagat, joissa mainitaan suomalaiset; ne ovat satua.
"Joku ei tunne asiaa hyvin."
VastaaPoistakuten sen tekee aseveljenkadulla sijaitsevan opinahjon käynyt; vieläkin noista kooste menee, vaikka yöllä hereille ravisteltaisiin.
Radiossa oli kesällä monta iloa, joukossa kaksi yllättävän isoa: Viime vuonna alkanut, yhä jatkuva laatusarjoja analysoiva Television tiiliskivet (Pulkkinen) ja lapsuuden kirjamuistoja ja -suosituksia hersyvä Aarresaaresta Hömpstadiin (Kuosmanen), podcasteina taitavat olla vielä hyvin saatavilla, Ylen Ykköseltä tietenkin. Kummallakin hyviä eikä suinkaan aina niitä tavallisimpia vieraita ja aihevalintoja. Orm Punaisesta kumminkin oli itseoikeutetusti keskustelemassa Antti Tuuri ja saagoistakin oli runsaasti puhe.
VastaaPoistaLibertaarein mukaan Islanti oli saagojen aikoihin maa, jolla ei ollut valtiota. Tuomari, lainlukija oli ikään kuin ainoana valtion tilalla. Riitatilanteissa tuomari ehdotti ratkaisua, lähinnä vahingonkorvausta ja lainsuojattomuutta. Pakko ei ollut ehdotusta noudattaa. kun ei ollut väkivaltamonopolia tuomarin takana, jolloin seurasi todennäköisesti verisiä kostoja. Ihmekös, että Islanti pian sortuikin sisäisiin riitoihin. (Toivottavasti muistin suurin piirtein oikein yksityiskohdat.)
VastaaPoistaAsiasta toiseen, Suomen ja Ruotsin ero on siinä, että Suomella on rikas, ylöskirjattu eeppinen perinne. Ruotsalaisraukoilla ei ole kuin joku kansansatu ja kasku.
Niissä seikkailee finnejä, joilla on mahtiominaisuuksia kuten jättiläisen koko tai noitakykyjä. Sturlusonin mukaan taas aasat saapuivat maahan (Mälaren tienoille), jossa tai jonka lähellä asui vain yksi mainitsemisen arvoinen kansa ennen heitä, nämä finnit. Nimeltä mainitsemattomaksi jää se väestö, jonka aasat orjuuttivat. Finnien kanssa aasat ja heidän jälkeläisensä sitten keksivätkin kaikenlaista sotimista ja naimista.
Jonkin verran on tullut luettua Ruotsin ja Skandinavian esihistoriasta ja on ihmetyttänyt, miksi näitä finnejä ei mainita missään koskaan. Hyvät skandinaavit, ei finneistä spekulointi tarkoita, että täytyy luopua uljaasta arjalaishistoriasta. Finnit saattoivat hyvin olla germaaneja eikä mitään saamelaisia tai suomalaisia.
Ad Anonyymi: - on tapana väittää, että suomalainen perinnearkisto on maailman laajin. Joka tapauksessa, kiitos lähinnä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, perinne koottiin niin että julkaisu Suomen kansan vanhat runot on monikymmenosainen. Se viimeinen, jossa on törkeämpuoleisia runoja, ilmestyi vasta muutama vuosi sitten.
VastaaPoistaKyseinen kenraali oli Anthony McAuliffe, joka komensi 101. laskuvarjodivisioonaa, "Screaming Eaglesia". Tämä tapaus on ikuistettu Taistelutoverit-sarjaan.
VastaaPoistaLibertaarien ohessa monet ovat sitä mieltä että Somalia on maa, jossa ei ole valtiota.
VastaaPoistaTörkeänpuoleiset runot. Vidduako ne niitä panttaa monen vuoden ajan.
Niin se menee! Finnit ja fennit eivät ole samoja, eivätkä suobma ja sabme, eikä Turun linnanraunioita löydy joka javrrin rannalta.
VastaaPoistaNyt kun saamelaiset ovat enenevästi saaneet korkeata koulutusta, he ovat itsekin ihmetellen sanoneet, että heidän esivanhempansa ovat pyytäneet kalaa ja peuroja Ruotsin suurten järvien lähistöllä asti. Linnoja he eivät huomanneet rakentaa.
Suomessa raja kulki, rohkenenko sitä sanoa, Tampereen eteläpuolitse. Tämä tiedoksi sille yhdelle, joka oli myllyssä kun asia kerrottiin.
Ano: "Suomessa raja kulki, rohkenenko sitä sanoa, Tampereen eteläpuolitse."
VastaaPoistaKyllä, aivan. Niin kulki.
Unohdit vain sanoa, mikä raja siinä kulki.
Kieliraja.
Tarkemmin suomen ja saamen kielen raja.
Ja kuten olemme täälläkin moneen kertaan oppineet, kieli ei vielä kerro, ketkä sitä ovat muinoin puhuneet. Muinainen kieliraja ei siis todista, että etnisten nykysaamelaisten geneettiset esi-isät olisivat täällä asti asuneet.
Saamelaisethan ovat vaihtaneet alkuperäisen tuntemattoman kielensä suomensukuiseen saameen, uusinpien (Häkkinen) tietojen mukaan jopa vasta niinkin myöhään kuin ajanlaskun alussa. (Ennen tämä kielenvaihto sijoitettiin 4-5000 vuoden takaiseen aikaan.)
Tähän kuulisin kyllä mielelläni myös Kemppisen ja Häkkisen näkemykset.
MInä en nyt vielä oikein usko edes siihen, että saamaleiset olisivat olleet täällä ennen suomalaisia.
VastaaPoistaMinua on moni nainen yrittänyt iskeä saameksi. Kun olen tunturihullu (kiitos mm. Kullervon) ja matkailen paljon siellä. En ole vain osannut antautua. Myöhemmin on harmittanut kun kotona, Suomi-Saami-Suomi sanakirjaa selatessani olen tajunnut, mitä hyö tarkoittivat. Voihan gäggäläjarhvi!
VastaaPoista