Hallintoneuvosto

Niin merkittävät henkilöt kuin etevä liikkeenjohtaja Jukka Hienonen ja vanha auskultointikaverini Lauri Tarasti esittävät perusteluiltaan riittämättömiä suosituksia kysymyksessä valtionyhtiöiden hallintoneuvostoista.

Luultavasti kukaan ei ole huomannut, että hallintoneuvostot ja Matti Vanhasen esteellisyysjuttu liittyvät toisiinsa.

Selitys alkaa kesäkuusta 1918. Keisarillinen Saksa tunsi kohtalaista mielenkiintoa Suomen metsiä ja hiljan löydettyä kuparia kohtaan. Englanti oli totutellut ostamaan painopaperia Suomen suuriruhtinaanmaasta.

Senaatti päätti asiantuntijanaan professori A.K. Cajander ostaa norjalaisten uhkaaman Gutzeitin valtiolle. A Osw. Kairamo ja J.K. Paasikivi muuttivat viikossa mielensä eivätkä yhtäkkiä nähneetkään mitään outoa valtion tunkeutumisessa liike-elämään. Kauppa oli jättiläismäisen kallis ja kun obligaatiolaina oli kuoletettu 1926, veronmaksajat olivat laihtuneet, mutta mm. lainojen markkinoinnista tuntuvaa korvausta vastaan huolehtineet Kairamo ja Paasikivi olivat rikastuneet suuresti.

Raitisjärkiset talousmiehet, etenkin Risto Ryti, pitivät tätä, Imatran Voiman perustamista ja Jokioisten kartanon eli Suomen suurimman maatilan ostamista anteeksiantamattomana typeryytenä ja kevytmielisyytenä. Kaupat osoittautuivat erittäin kannattaviksi ja niistä on ollut iloa ja tuloa näihin päiviin asti.

Mutta Suomesta tuli sosialistinen maa, tosin hiukan toisin kuin punakaarti ja Lenin ajattelivat. Gutzeitin kaupan jälkeen valtio omisti lähes puolet koko maan kasvullisesta metsästä ja alkoi tarmokkaasti valmistaa selluloosaa. Veitsiluodon saha käsitteli Oulussa pohjoisen mahtavat tukkipuut.

Jo 1918 sanottiin mahdollisimman selkeästi, että tarkoitus on keventää veronmaksajien taakkaa hankkimalla valtiolle merkittäviä tuloja, ja että olisi typeryyttä tyytyä hintaan kannolla eli myydä metsää pystyyn. Oli nostettava tehtaita. Vihreän kullan kyljessä seurasi valkoinen kulta, koskivoima.

Tähän nojaa maalaisliitto. Oloissamme valtava valtion harjoittama teollisuus – mainittuihin lisättäköön Rikkihappo Oy (Kemira) ja siis lannoitetuotanto - muodosti hyvin epäpyhän allianssin teollisuuden kanssa, ja sivutuotteena maahan tuli myös suomalaisnimisiä selluloosapatruunoita, kuten Gutzeitin Kotilainen.

Valtion ei voi juurikaan puuttua lainsäädännöllä yksityiseen yritystoimintaan. Tullin kautta voitiin silti tehdä paljon ja pankkien toiminta oli säännelty. Valtio voi tietysti säätää veroja, etenkin kilpailijoilleen.

Valtionyhtiöihin tarvittiin toimiva johto, jonka tehtävä oli ennen kaikkea edustaa yhtiötä, ja hallintoneuvosto, jonka tehtävä oli ennen kaikkea toimia valtio-omistajan puolesta. Siten oli luonnollista, että jäsenet hankittiin eduskunnasta ja heille maksettiin niin hyvin, ettei hevin itkettänyt. Samoilla apajilla liikkuneesta pankinjohtaja Paasikivestä oli tullut yksi Suomen rikkaimmista miehistä ja KOP:n suurin yksityishenkilö-osakkeenomistaja.

Avainsana on itsekontrahointi. On kiellettyä ottaa myyjältä valtakirja ja myydä sen turvin kiinteistö itselleen. Asianomainen on esteellinen. Hallintoneuvoston jäsenenä toimiva kansanedustaja tai ministeri ei ollut esteellinen ajamaan läpi määrärahoja tai lakeja valtionyhtiön tai metsänomistajien hyväksi. Ellei hallintoneuvostoa ollut, päätökset teki valtioneuvosto (tai ministeriö).

Kun Tarastikaan ei tunne valtion liiketoiminnan historiaa, Esko Rekola taisi sitten olla viimeinen asiaan syvällisesti perehtynyt juristi. Itse olen joutunut selvittämään, millainen valtion laitos on yliopisto…

Valtionyhtiöiden perustaminen ei siis johtunut pääoman puutteesta eikä turvan tarpeesta poikkeusaikoina. Kysymyksessä oli taloudellisen voiton tavoittelu. En viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta myös demareiden, kepun ja kokoomuksen rahoitus järjestyi kerralla vuosikymmeniksi. Matti Vanhanen ei noudattanut maan tapaa vaan Suomen lakia, joka tosin oli osittain EU:n takia kumottu, mutta edes asiantuntijat eivät vieläkään osaa analysoida asiaa oikein. Nykyinen osakeyhtiölaki on muuten vuodelta 2006, jolla kumottiin laki vuodelta 1978, jolla kumottiin laki vuodelta 1895.