Onni ettei ole lihakauppiaita

Otsikko viittaa uskottaviin tutkimuksiin Saksan kansallissosialistisen puolueen kannatuspohjasta. Rikollistaustaisten huligaanien värvääminen ”poliitisiksi kannattajiksi” on yksinkertaista. Vaalivoittoihin tarvitaan äänestäjiä, ja eri syistä myrtyneet, varsinkin 1929 alkaneesta lamakaudesta kärsineet pienyrittäjät, kuten lihakauppiaat, olivat Hitlerin puolueelle arvokkaita. Epäliberaali porvaristo kantoi korsia kekoon ja kirjoja polttoroviolle.

Suomessa ei liene enää lihakauppiaita, kun ei ole lihakauppoja. Luulen muistavani Töölön viimeisen: ihastuttava liike Museokadun – Töölönkadun seudulla. Varhaisen avioliittoni aikana, kun asuimme Alppikadulla, Heikkilän Makkaraliike oli pelkkää autuutta.

Teen pientä yhteenvetoa eilisistä kommenteista, jotka olivat runsaita. Joku sanoi, etteivät koulu ja hallinto vaikuta ihmisiin. Oma käsitykseni on aivan toinen. Kriittinen koko yhteiskunnan kannalta on peruskoulun ala-aste. Edesmennyt kansakoulu oli suurimpia kulttuuritekijöitä, ja sen vaikutus sata vuotta sitten nopeasti nousseeseen metsäteollisuuteen oli välitön.

Samalla tavalla – yhtyen siihen käsitykseen, että valtiollinen kehitysapu on ollut erittäin ongelmallista – ainoa tie Afrikan myös Eurooppaan pursuavan sekasorron lievittämiseen on tyttöjen lukutaidon lisääminen. Lukija ymmärtänee, että perustelut täyttäisivät monta sivua. Palataan niihin kaikin mokomin. Ottakaa tämä tässä vaiheessa väitteenä, mutta miettikää.

Suomen koululaitoksesta puhuttua rasittaa sama ongelma kuin mielipiteitä asevelvollisuudesta. Yleistysten takana ovat niin usein pelkästään omat, ehkä hyvin epätyypilliset kokemukset. Toinen väite: peruskoulu ei ole tällä hetkellä kovinkaan samanlaista kuin teidän kouluaikananne.

En halua edes yrittää selvittää teidä, lukijoiden, ikä- enkä koulutusjakaantumaa. Luuloni on, että olette keskimäärin keski-ikäistä, fiksua väkeä. Andekdoottipohjalla: tiedän parikymmentä hyvin uskollista lukijaa, jotka ovat ns. yhteiskunnan huipulta. Siten teidän peruskouluajoistanne on jo pari vuosikymmentä, ja tässä välissä on luovuttu erinäisistä hullutuksista ja keksitty uusia.

Voi olla, että asiaan sekoittui hitunen satiiria, kun kuvailin omaa elämäntyötäni täysin tuottamattomaksi. Sitä mieltä voi olla, että tuomari on yhtä hyödytön kuin palokunta. Asiaa ei voi todistaa faktoilla, mutta yliopistokoulutus on käsitykseni mukaan kansallinen resurssi, jota on turha yrittää laskea rahana.

Sivuhuomautus: minulla ei ole ollut koskaan yhtään alaista. Esittelijä on itse alainen, eikä hovioikeudenneuvos oli esittelijöiden esimies. Liikejuristina olin silloin vallinneen tavan mukaan ”johtajan assistentti”, nykyisen kielenkäytön mukaan apulaisjohtaja. Yliopistolla en ole kaikin ajoin edes tiennyt, onko joku merkitty kirjoihin assistentikseni. Ainakaan en ole johtanut heitä. Väitöskirjojen ohjaaminen ei ole johtamista.

Näin on. En ole johtanut edes sulkeisharjoitusta, koska en ole edes korpraali – jouduin viettämään sen ajan sotasairaalassa. Arvioni mukaan olisin ollut erittäin huono johtaja ja ajatuskin tuntuu yhtä houkuttelevalta kuin kirjanpito + tilinpäätös (osaan mutta ei kiinnosta).

Kielikuvani karjalaisten kotijumalista oli ymmärretty täysin oikein. Ei rakas, entinen Karjala ole kiviä eikä kantoja. Se oli avara verkosto ihmisineen, elinkeinoineen, historioineen, eikä sitä ole enää olemassa. Detalji: Viipurin kunnostaminen suomalaisen standardin mukaiseksi – vesi, viemärit, sähkö, koulut ja ennen kaikkea ympäristön puhdistus – maksaisi paljon enemmän kuin mihin Suomella on varaa, hyvinäkään aikoina. En ole asiantuntija. Puhun toisten puhumaa. Minulle on vakuutettu, että kaupunki ympäristöineen on uskomattoman huonossa kunnossa. Venäläinen ympäristövirkamies sanoi pari päivää sitten televisiossa, että Venäjän koko Suomen lahden ranta on niin saastunut, ettei sen hyväksi voi tehdä enää mitään.

On minulla sivumennen sanoen jotain kokemuksia neuvostohallinnosta itsellänikin. Olen asunut pian 40 vuotta Kirkkonummella, samassa paikassa, samassa talossa. Tämä on entistä Porkkalan vuokra-aluetta. Alkuvuosina saimme tehdä hiukan töitä raivataksemme erinäisiä siivoja. Paikkakuntalaisena en ole välttynyt kuvauksilta ja valokuvilta vuodelta 1956. Muuan lukuisista rakennuksista, jonka venäläiset löivät aikansa kuluksi klapeiksi, oli silloisen appeni Porkkalassa omistama huvila, jota oli Yrjö Lindegrenin suunnittelemana esitelty ennen sotia mm. italialaisissa arkkitehtuurilehdissä. Jälki näyttää olevan Karjalassa samanlaista, vaikka täällä Porkkalassa ei tietenkään ollut siviilejä (muita kuin perheenjäseninä). Ajatelkaas muuten tätä seuraavan kerran kun ajattel Espoonlahden sillan yli. Siinä oli rajapuomi, rautaesirippu.