Henkilö- ja osoiteasioita

Virassani ja eri esityksissäni olen pyrkinyt parhaani mukaan tähdentämään, että tietotekniikka on paholaisen keksintö, jonka keskinen merkitys näyttää olevan ihmispoloisen piinaaminen.

Vanha vihamieheni Elisa on herännyt horroksesta ja vainoaa minua kaikin keinoin. Satun asumaan paikassa, jossa puhelimen kuuluvuus on heikko. Kun kerran sain kurkkuotteen Elisan miehestä, hän kähisi, että tuohon viereen kalliolle oli ajateltu pystyttää purkki eli tukiasema, mutta uusien talojen asukkaat olivat pitäneet sitä sekä rumana että tarpeettomana. Niinpä kaikkien kolmen operaattorin vehkeet ovat muutaman kilometrin päässä, ja meillä ja naapureissa on aivan tavallista, että talvipakkasellakin roikutaan ikkunasta tai seistään kuistilla hytisemässä varjellen puhelimen kenttävoimakkuusmittarin ainutta palkkia.

Laajakaista tulee 35 vuotta vanhaa, ylikuormitettua kuuden säikeen kuparijohdinkimppua myöten. Luultavasti myyrät ovat syäneet pätkiä välistä. Kun viemäriä kaivettiin, meillä oli tarkoitus tiputtaa samaan kaivantoon valokaapeli, mutta kuulemma se pääsi jotenkin unohtumaan. Paras todellinen nopeus on todella vaatimaton, ja viimeksi kuluneen kuukauden Elisa eli Kolumbus on ollut jokseenkin vetämättömissä.

Aika usein se yhdistää ja toimii aamulla, mutta väsähtää ennen yhdeksää,ja loppuvuorokausi on herrassa. Tietenkin resetoin ADSL-laitteet (A-Link RR 24) ja buuttaa koneen nöyrästi kerran toisensa jälkeen.

Elisa on kieltämättä lähettänyt muutaman tekstiviestin ja jopa tunnustanut, että yhteydessä on häiriö. Kun sieltä tulee ilmoitus, että häiriö on korjattu, se merkitsee todellisuudessa, että yhteys on kahta huonompi, suurimman osan aikaa mykkä kuin hauta.

Siinä sitä on juhlaa, kun yrittää soittaa vikailmoituksen – painella nappeja ja kuunnella pimpelipompotusta. Ja kyllä kestää! Tuon huonon kentän takia puhelu myös katkeaa silloin tällöin ja kaikki on aloitettava alusta. Meillä on kieltämättä lankapuhelin tallella, toistaiseksi, mutta jos vikakonttori vastaa, sieltä on tapana kysellä yv-numeroa ja joskus jopa IP-osoitetta tai geittejä niin että koneen äärestä on kyllä soitettava.

Ostin DNA:n hyvämaineisen mokkulan. Voi olla että asensin sen väärin; en tosin usko. Se siirtää tietoa jopa megatavun kymmenessä minuutissa. Asensin sen myös mäkkiin (PowerBook 4), ja tietenkin se toimii esimerkiksi parkkipaikalla todella sutjakasti. Puhelin (Nokia E75) on vähän nopeampi ja avaa yhteyden Ovi-ohjelman kautta. Mutta vain vähän.

Menen nyt maalle ja aion kokeila, saisiko sieltä blogatuksi. Keiteleen seudulla ei ole hotspoteja, ainakaan tietääkseni. Mielenkiintoista.

Ostin myös televisio-sovitteen, koska potkupalloa voisi kieltämättä katsella myös saunakamarissa. Naisväki ei osaa oikein arvostaa karjuvaa televisiota ahtaanalaisesssa huoneessa.

En ole vielä keksinyt, mitä tekisin Elisan kanssa. Tunnen sieltä liian isoja herroja. Mikään ei viittaa siihen, että Sonera tai DNA käyttäytyisivät yhtään paremmin.

Yksi asennus on kumminkin onnistunut. Kävin eilen Tampereen seudulla. Ymmärsin vaatia autoa vaihtaessani Aux-pistokkeen autoradion yhteyteen. Kun tässä on enemmänkin ajelemista tiedossa, mieli hyrrää, kun iPod toimii hansikaslokerossa ja soitanto tulee auton kieltämättä aika hyvistä kaiuttimista.

Sitä en ole vielä selvittänyt, saisiko iPodin ottamaan virtaa auton laitteista, koska akku tyhjenee kiitettävän ripeästi, ja Applen akuthan me tiedämme. Omani taitaa olla väsähtämään päin ja aina se on ollut ylen hidas vastaanottamaan virtaa, sekä USB:in kautta että suoraan seinästä.

Runsaan viikon poissaolo kotoa näyttää edellyttävän 11 piuhan ja viiden eri laturin ottamista mukaan. Jos mitään ei kuulu eikä näy verkossa, älkää ruvetko heti naaraamaan. Ehkä olen keskittynyt kivellä istumiseen.